Kisaraportti Hiekkasärkät Open

Hiekkasärkät Open jätti tapahtumana erittäinkin positiivisen kuvan. Vanhakin rata oli yksi suosikeista, mutta uusi rata on vieläkin hienompi ja ennen kaikkea nykyaikainen ja puitteet isoillekin kisoille on loistavat. Ainoat miinukset tulee kisan järjestelyistä, aikataulut eivät pitäneet, mistään ei saanut selkeää infoa vaan joutui hieman joka toiselta vastaantulijalta kyselemään mihin pitäisi mennä ja missä olla mihinkin aikaan. Onneksi osallistujia ei tuota enempää ollut, muuten hommassa olis saattanut käydä heikosti. Mutta mitenkäs kaikki sitten meni, siitä seuraavassa.

Edellisenä iltana oli pakattu tavarat valmiiksi, joten aamulle ei pitänyt olla muuta hommaa, kuin aamupala ja matkaan. Illalla koitettiin myös selvitellä Matin kyytiä Kalajoelle, homma jäi auki. Yöllä heräsin kolmen jälkeen, kun kärpäseksi kutsuttu olio tunkeutui väkisin milloin korvaan, milloin sieraimeen. Tätä sitten aikani metsästin ja kolmannella yrittämällä n. puoli tuntia myöhemmin sain otuksen hengiltä. Turhan hyvin tuossa heräili, joten lueskelin hieman ja tsekkasin facebookin, jossa Jukka oli ilmoittanut hetkeä aiemmin olevansa sairaan ja että Kalajoen reissu jää väliin. Muutaman voimasanan pyöräytin mielessä ja säädin herätyksen puoli tuntia aiemmaksi, jotta ehdin tulostamaan ja tarkistamaan varatun mökin tiedot (Jukka oli varaajana). Heräsin kuitenkin jo ennen herätystä, kärpäset taasen. Neljä tuntia tehokasta unta takana ja aamutoimille, hieman hirvitti edes ajatella särkillä tarpovansa 36 väylää näillä unilla.

Ensitöikseni haukkasin aamupalaa ja hörpin 2 reilun kokoista kuppia kahvia, ”jos ny tällä etes heräis vähän paremmin”. Mökin lippujen ja lappujen tulostuksen jälkeen jäin odottelemaan Jarnoa. Hetken kuluttua olikin pirssi pihassa ja aloimme arpoman mistä Matti siepataan kyytiin. Itse olin siinä uskossa että mies oli mökkiviikon jäljiltä tullut Haapavedelle. Pienen jaappaamisen ja parin puhelun jälkeen selvisi, että mies tulee suoraan Raahesta paikalle, joten johtotähti kohti Kalajokea ja aikataulussakin oltiin, eli klo 07:15.

Kalajoelle saavuttiin ihan hyvissä ajoin ennen ilmoittautumisen alkua ja käväistiin vielä ABC:llä kahvilla. Edelleenkin oli omalta osalta melko väsynyt olo, joten Salen puolelta Batteryä kehiin. Puoli pulloa nassuun ja toiveet korkealla, että kyllä tämä tästä. Reippaimmat ulkopaikkakuntalaiset olivat jo kierrelleet rataa ja paikkakuntalaiset olivat tutustuneet siihen jo parin päivän ajan. Meillä oli lähinnä tarkoitus tsekata muutama epäselvä paikka ja hoitaa alkulämmittelyt. Ilmoittautumisen alku venyi lähemmäs yhdeksää ja vasta kun ilmoittautumisia alettiin ottaa vastaan, järjestäjät kertoivat että ennakkoilmoittautuneitten ja maksaneitten ei tarvi erikseen enään ilmoittautua. Olispa tuolle puolelle tunnille riittäny muutaki hommaa ku ootastelua. Jarnon kans hoidettiin ”ilmoittautuminen” pois alta ja lähdettiin lämmitteleen. Mattikin soitteli, että oli hetken päästä paikalla. Jarnon kans ehdittiin puttailla jonkin aikaa ja tsekata Dyynin takana olevat väylät. Siitä lähdettiin ”valumaan” takaisin Dyynin pelaajakokoukseen ja siepattiin Matti parkkipaikalta mukaan.

Pelaajakokous
Pelaajakokous

Alkulöpinöiden jälkeen jaettiin ryhmät, Jarnon kans päädyttiin (taas) samaan ryhmään, lisäksi ryhmään tuli yksi Kalajokinen kaveri (nimi jo mennyt mielestä), joten oltiin edes vähän selvillä missä väylät on (toki ratakartta löytyi kansiosta). Kierrokselle lähdettiin väylältä nr. 17. Kyseinen väylä heitetään hiihtosillan päältä, nätti hieman oikealle kaartava väylä. Omalta osalta väsymys alkoi karista jossain 2-4 väylän välillä ja pelissä alkoi olla järkeäkin. Kierros sujui omalta osalta hieman tunnustellen uutta rataa. Draivit kulkivat pääsääntöisesti hyvin, mutta virheitäkin tuli. Putit tipahtelivat ketjuista pariin otteeseen. Jarno pelasi perusvarmaa peliä oudolla radalla, vaikka muutamia virheitäkin joukkoon mahtuikin. Ensimmäinen kierros allekirjoittaneella tulokseen 66 (+10), Jarnolla 64 (+8) ja Matilla 72 (+16).

Kierrosten välissä käytiin Rantakallassa tiedustelemassa mökin avainta (etukäteen) ja saatiinki se. ABC:ltä pikkupurtavaa ja vähän mökille tankkaamaan ja vaihtamaan kuivempaa varustetta ylle. Tästä sitten taas kohti kisakeskusta, eli Dyyniä. Dyynissä juuri lopeteltiin jotakin ”kuulutusta” ja hieman jäätiin hommasta pihalle mitä tässä olis tarkoitus tehdä. Joku vastaan rynnivästä laumasta osasi ”selventää” että amatöörien häntä lähtee väylältä #12, ”öö siis mikä”, joku toinen tiesi kertoa että ”amatöörit lähtee väylältä #12” ja kolmas että ”kaikki väylälle #12”. No ei muuta kuin porukan perään. Perillä selvisi että kyllä, kaikki lähtee samalta väylältä peräjälkeen, huonoimmat ensin. Myös osa Dyynissä paikalla olleista oli edelleen Dyynissä, eli ihan ei tainnut kuulutuksetkaan olla selkeimpiä, parissa ensimmäisessä ryhmässä vaihtuikin pelaajat ”lennosta”, kun osa oli jäänyt kisakeskukseen.

Jarnon kans arvottiin tauolla että ollaan samassa ryhmässä toinenkin kierros, kun eroa kuitenkin oli vain kaksi pistettä. Eipäs oltukaan, meikäläisen ryhmään löysivät tiensä Kokkolasta Jesse Stenwall, sekä Kalajoelta Juuso Kurikkala ja Niko Pisilä. Omalta osalta toinen kierros alkoi hieman kankeasti parilla bogilla. Sen jälkeen alkoi luistaa paremmin ja birkkujakin tipahteli. Hyvin pian huomasin, että oma heittäminen toimi muita ryhmäläisiä paremmin ja varsinkin ensimmäistä kierrosta paremmin. Parilla seiftillä olis ehkä 3-4 heittoa saanut tuloksesta pois, muttei tänne leikkimään tultu. Toisaalta vaikka putti oli edelliskierrosta varmempi, niin kiekko tuli ihan selkeästi ketjuista 3-4 kertaa ulos, pöh. Jarno oli heti perässä tulevassa ryhmässä ja pari sanaa kierroksen aikana väylillä vaihdettiin. Niilläkin kerroilla Jarnon tekeminen näytti jotenkin hankalalta ja sitä se tuntui olleenkin, putti oli ollut melko hukassa. Itse arvelin oman tuloksen roikkuvan jossakin 7-8 välissä ja hieman piti ihmetelläkin, kun tulos oli vain 61 (+5). Jarno oli heittänyt pykälää huonommaksi 62 (+6) ja Matti 66 (+10).

IMAG1200
Kyllä kelepaa, pihivituvan mätö

Kisan jälkeen lähdettiin käymään mökillä (n. 300m päässä Dyynistä) pistämässä sauna lämpiämään. Laskeskeltiin että 40 min päästä on porukka kiertänyt ja lähdettiin takaisin Dyyniin, jossa juuri parhaillaan alkoi palkintojenjako. Tsekattiin tilaisuus läpi, eikä voitettu edes arvonnoissa 😉 Joten takaisin mökille, kisajuomaa nassuun ja saunomaan. Saunan jälkeen oli maailma taasen hivenen parempi paikka ja päätettiin lähteä syömään, paikaksi valikoitui Pihvitupa. Vaikka annokset syystä tai toisesta johtuen olivat listan halvimmasta päästä, ei se ruoan laatuun vaikuttanut, loistoevästä. Syönnin jälkeen lähdettiin takaisin mökille parantamaan maailmaa. Väsymys alkoi jo ihan kohtalaisesti painaa itse kutakin ja Jarno painelikin kymmenen aikaan nukkumaan. Matin kans käytiin vielä Sandy Keltissä stoutit imailemassa ja muita fribasällejä jututtumassa. Puolen yön jälestä oltiinkin sitten takaisin mökillä ja unessa. Yöllä pariin otteeseen heräsin Bimmerpartyilijoiden pitämään meteliin naapurissa, mutta onneksi nuo oli vain lyhyitä pätkiä ja yön sai melko rauhassa nukkua. Toisaalta saattoi sitä edellisen yön neljän tunnin unien ja päivän hiekassa tarpomisen jälkeen olla pientä väsymystä aivan noin luonnostaankin 🙂

Mitä kisan tuloksiin tulee, niin amatöörisarjan lopputuloksissa Jarno oli sijalla 6. tuloksella 126 (+14), itse olin heti perässä tuloksella 127 (+15), Mattikin kiri lopussa sijalle 15. tuloksella 138 (+26). Kaikkiaan sarjassa oli 23 osallistujaa. Kolmen kärki erottui amatöörisarjassa selvästi muista Aki Meriläinen 115, Harri Syrjälä 117 ja Patrik Ravall 118. Neljäs sija jaettiin pisteillä 125. Avoimen kisan vei Juho Parviainen tuloksella 103 (-9), jaetulle toiselle sijalle tuloksella 105 (-7) heittivät Erno Väyrynen ja Marko Jokimäki, joista jälkimmäinen vei sudarissa toisen sijan.

Mitäs nyt mieleen jäi. Hieno reissu kaikinpuolin vaikka järjestelyt muutamaan kertaan muuttuivatkin ja Jukkakin joutui jättäytymään pois matkasta. Seuraavaa reissua jo mietittiin, vaikka edes omalla porukalla pari autollista johonkin hienolle radalle ja mökkiin yöksi, saas nähä. Hiekkasärkkien rata meni omalla listalla hienoudessaan sijalle nr 1, hyvää jälkeä siellä on tehty ja hienoja väyliä. Väylillä on hyvin vähän OB-alueita, periaatteessa asfaltti on jokapuolella OB ja aidat (mm. JukuPark). Nuo on kuitenkin joka paikassa sen verran kaukana väylistä että vaatii aika ”taitoa” heittää niille, oli siellä tosin kisan aikana käytykin. Hienoimpia väyliä radalla on pitkät väylät, joilla pääsee siivuttamaan oikein kunnolla ”mäen päältä”, eli #4 (221m) ja #11 (233m). Myös lyhyet <50m raakasti alamäkeen heitettävät väylät (#9 ja #15) ovat helppoudessaa haastavia, toki tuuliolot tekee näillä myös jippojaan. Rata tullee aikanaan olemaan maksullinen (euro pari), mutta se on ihan ymmärrettävää ja tuskin kellään tuosta jää heittäminen kiinni. Klubitalo ja ProShop tulevat sijoittumaan keilahallin ja ykkösväylän läheisyyteen. Suomen ensimmäinen AA1-tason rata on todellakin kokemisen arvoinen ja mikä hienointa se on osattu pykältää noinkin lähelle Haapavettä. Tästä suuret kiitokset puuha- ja maksumiehelle Juha Lehtikankaalle, sekä tietenkin Golden Beach Disc Golfers Ry:n sälleille radan pystyttämisestä talkootöin.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *