Frisbeepointin markkinointi teki tehtävänsä. Pari päivää harkittuani ja Voodoo Karman onnistuneen myynnin jälkeen tilasin Grip EQ:n uuden A-sarjan reppubägin. Kyllä oli kuin pikkupoikana jouluna, kun odotteli ehtiikö bägi ennen viikonloppua tulla, ja ehtihän se. Alustavasti arvelin, että joudun muutaman kiekon jättämään bägistä pois, mutta niin se vain imaisi Karman perussisällön sisäänsä varsin hyvin. Ensitesteissä olkaimet tuntuivat hieman ”liukkaille”, tosin tuota ongelmaa en enää myöhemmin ole havainnut, hyvin pysyy reppu selässä.
Sunnuntain viikkokisoissa tuli sitten eteen ensimmäinen ”ongelma”, tuloskansio ei mahtunut bägiin oikein mitenkään päin. Tuo nyt ei kuitenkii hirveän häiritsevä ongelma ole, kansio tulee kyllä mukana muutenkin. Siinäpä ne tuo bägin ainoat ongelmat, muilta osin bägi on ollu loistava, mahtava, uskomaton. Ja miten kevyen tuntoinen se on karmaan verrattuna. Pakko suositella jokaiselle
Kenkäosastolle sain myös kauan kaivattua uudistusta, kun Erätukusta mukaan lähti 59 euron MTR Path kalvokengät. Pari sadekierrostakin kiertäneenä nuo vaikuttaa oikeinkin hintansa väärtiltä kamppeelta. Saa nyt nähdä milloin alkaa kiertoliike tehdä tehtävänsä.
Ja mitä heittämiseen tulee. Sunnuntain viikkokisa oli aivan karseaa kuraa. Sössin TD:n hommat, ottamalla mukaan liian vähän tuloskortteja ja kirjoitusalustoja, eli myöhästyttiin n 15 min startissa. Vielä surkeampaa oli oma heittäminen, ensimmäinen kierros +6, joka sinällään yllätti, kun odotin kuitenkin tyyliin +10. Toinen kierros ei sen kummemmalle tuntunut ja tuloskin oli +4. Yleisesti ottaenkin kisan taso oli vähän heikko, mutta omalta osalta mentiin kyllä taas penkin ali. Tilannetta olen analysoinut monelta kantilta ja lopputuloma on tämä: ukko romuna, sekä henkisesti että fyysisesti. Radalle lähtiessä on aina fiilis katossa, mutta kasetti leveää pienistäkin virheistä ja noita virheitä tulee ihan liikaa, tuo taas johtunee fysiikan heikkoudesta. Selkä, jalat ja kädet jumittaa jatkuvasti, eikä tunnu palautuvan millään, kramppeja siellä täällä aina kun jotakin tekee. Pari viikkoa olen jo menoa rauhoittanut ja heittäminen on jäänyt 2-6 ratakierrokseen (9 väylää) viikossa. Saa nyt nähdä pitääkö tässä jotakin radikaalia alkaa keksimään. Edellämainittujen asioiden vuoksi tuloskehitys on jopa taantunut hieman. Kotiradan miinuskierrokset ovat aikalailla unta vain ja jos haluaa edes pariin heittää, on pakko seiftata ja pelata tylsää.
Loma alkais reilun viikon päästä ja syyskuulla olis tarkoitus kisata seuranmestaruudesta ja Kokkolan Discraft Ace Racessa. Tätä ennen pitäis uuden radan rakentaminen saada alulle, että ei tässä hirveästi jouda laakereilla lepäilemään.