Kisaennakko – Kivijärven kevätkisa

Pitkästä aikaa kisaennakkoa. Ukko on kohtalaisessa kunnossa, selkä ei vaivaa pahemmin, ranne välillä vielä juilii ja vasen nilkka, mutta muuten siis homma ok.

Kivijärvelle lähdetään tällä kertaa kisaamaan MA3:een ja mukaan on ainakin kaksi seuratoveriakin lähdössä, joten ei tarvitse yksinään nautiskella 🙂 Pikainen vilkaisu osallistujalistaan paljastaa aika tasaisen porukan. Käytännössä MA3:ssa on jopa kymmenisen voittajaehdokasta, ja saattaisipa hyvänä päivänä tuonne itsekin kivuta. Toistaiseksi kuitenkin näyttää että peruskunto ei ole sillä tasolla, että voittamaan pystyisi. Ensimmäisen kierroksen saattaa pystyä nollaamaan, mutta toisella tulee varmasti hieman turpaan väsymisen myötä. Tavoitteeksi olen asettanut 10 sakkiin pääsemisen ja ainakin pitää parantaa syksyn kisasta. Vaikka syksyllä ukko jo olikin aika resu ja revitty, niin kisasta ja radasta jäi ihan hyvä fiilis ja vähän jotain hampaankoloon, senpä vuoksi uudelleen Kivijärvelle suunnataankin.

Viime aikoina heittäminen on siis mennyt pienin askelin eteenpäin ja tällä hetkellä olenkin varsin positiivisin mielin. Puttaamiseen on ajoittain löytynyt jopa liiankin kans ideaa, kuten viikonloppuna Nivalassa, jossa sieppasin seuramme pienimmän bagtagin itselle. Voisi sanoa ettei tehnyt edes tiukkaa, vaikka vastassa oli pari sälliä joilta on tullut tänä keväänä vain turpaan Laitakalliolla. Kiekkorintamalla ei ole tapahtunut mitään uutta, vaan sama setti jyrää edelleen. Se hyvä puoli tuossa on, että tietä kohtalaisen tarkasti miten mikäkin kiekko käyttäytyy.

Kisaennakko – Kirena Open 2015

Jaahas, jos sitä nyt pikaisesti kauden avauksesta jotakin raapustaisi.

Kirena Open ja Ylivieska. Keliolosuhteet lupailevat kuivaa, joskin viileää keliä, mutta eipä anneta sen häiritä. 2×20 väylää olis tarkoitus kisata. Selkä on taasen pari päivää juilinu lahjakkaasti, joten koitetaan tässä ilta sitä kunnostaa. Edelleen tunnistan sen, että toinen kierros on mulla aina huonompi, joten tuskin huomenna saadaan poikkeusta siihenkään. Hyvät alkulämpimät päälle ja vähän linimenttejä sinne tänne ja tabua nassuun. Vedetään eka rundi niin hyvin kuin mahdollista ja katsotaan miten romuna ukko on toiselle rundille, jos ei selkä kestä niin denffataan :/

Tavoiteena vetää eka kierros lähelle nollaa +-2. Toiselle kierrokselle ei mitään tavoitteita, katotaan vaan miten romuna sitä on. Eka kierrokselle olis samaan pooliin parikin kirittäjää, joten toivottavasti saadaan pelivaihde silmään heti alusta asti. Mutta joo, ei tässä nyt näin pikaisella raapustuksella enempää jaksa analysoida. Vaatteet kasaan ja bägi kuivaksi, aamulla menoksi. Jospa sitä tälle kertaa heräiski ajallaa x)

Kisaennakko – Oulu Open

Ennakkoon arvioituna Oulu Open tulee olemaan varsin mielenkiintoinen kisa. Siinä missä avoin luokka tällä hetkellä näyttää hieman torsolta (ehkä pari-SM:ien samanaikaisuudesta johtuen), niin amatööriluokissa pääsee ihan kisaamaankin.

Heittäminen on jo tovin kulkenut varsin mallikkaasti, joten odotukset kisaa kohtaan ovat kohtalaiset. Tavoite on sijoittua MA3-luokassa kymmenen parhaan joukkoon, hyvällä pelillä on kaikki mahdollisuudet jopa kärkikahinoihin. Ratoihin on tehty pieniä muutoksia kisaa varten, muttei mitään radikaalia. Kisaradoista sunnuntain Virpiniemi on tutumpi, mutta kertaalleen olen lauantain Meri-Toppilassakin vieraillut.

Meri-Toppilassa hallitseva elementti on varmasti tuuli, sitä lähdetään selättämään. Jos homma toimii kuten pitää, niin Meri-Toppilasta löytyy puolenkymmentä ”hyökkäysväylää”, jossa lähdetään pelaamaan ihan puhtaasti birdietä. Muilla väylillä pyritään perusvarmalla pelillä pelaamaan Paria. Pelikirja on jo pääpiirteiltään valmis, joten eiköhän tästä hyvä saada. Tavoitteena pelata Meri-Toppila nollille (+-2)

Virpiniemi on aina viheliäinen. Toisaalta viime vierailulla pahimpia raffeja oli aika kovallakin kädellä siivottu, joten hieman vähemmällä stressaamisella pystyy sitäkin jo heittämään. Edelliset kierrokset virpsissä ovat olleen vähintäänkin värikkäitä ja bogeyrikkaita. Tällä kertaa tarkoitus on lähteä pelaamaan perusvarmaa hyvää peliä ilman paineita tuloksesta. Ei yritetä niitä yltiöpitkiä ihmetekoja pilliväylillä, vaan pelataan perusvarmaa Paria. Muutama hyökkäysväylä löytyy myös virpsistä, mutta toki sinne tulee muutama bogeykin takuuvarmasti otettua, joten virpsi alle 5 lienee kohtalaisen kova tavoite.

Kuten aiemmasta jo käy ilmi, kisa on kaksipäiväinen. Se luo oman haasteensa, mutta toisaalta se sopii mun nykykunnolle loistavasti, ehtii yön yli lepuuttaa selkää. Josko tuota molemmat kierrokset sais omalle nykytasolleen, eli 900 pintaan vedettyä, niin voisi olla tyytyväinen. Alle oman ratingin ei kumpikaan kierros saisi mennä.

Kisaennakko – Haapavesi Open

Kesän päätapahtuma omalta ja seuran osalta lähestyy. Kyseessähän on ensimmäinen SFL:n alainen kisa, jossa olen TD:nä. Toki viikkokisoja ja muita ”erilliskisoja” on jo alla kymmenittäin, joten ihan uutta tuo touhu ei ole. Moni on kysynyt miksen itse kilpaile. Alunperin syynä oli se, että hommaa riittää ihan tarpeeksi ilman kisailuakin ja kun vara-TD:n pitäisi löytyä eri luokasta, niin tuo meidän luokkajako ei oikein ”tue” tätä politiikkaa. Mutta paneudutaan tuohon omaan kilpailumattomuuteen tuolla loppupuolella.

Laitakallion frisbeegolfrata kisanäyttämönä on järjestäjälle hieman haastava. Maasto ei ole helpoin mahdollinen, väylät aiheuttavat ensikertaa rataa kiertäville jopa suunnaton v-käyrän nousua (vai mitä sanoo Kokkolan sällit? ;)). Ja siihen päälle vielä ne penteleen ”seppo-korit”. Tätä perinteistä itkua ja nillitystä pelaajilta, jotka eivät osaa asennoitua kisaolosuhteisiin, vaan aina pitäisi olla kaikki viimeisen päälle. Tämä ei tarkoita etteikö meillä yritettäisi, ei todellakaan. Töitä on pienellä ydinryhmällä tehty koko kevät ja alkukesä, että saadaan rata edes kisailtavaan kuntoon. Hiekkatekonurmiset heittoalustat löytyy yhtä vaille kaikilta kiinteiltä väyliltä (kisassa myös tältä). Siirtymät on lyhkäisiä, monipuolisuutta löytyy ja ennen kaikkea haastetta. Grip lockit ja lipsumiset rangaistaan välittömästi. Puistoheittäjien iloksi kisaan tulee kolme puistoväylääkin, joten ihan metsässä ei tarvi koko ajan olla. Kisarataa on viimeksi tahkottu lähes samassa muodossa kuukausi sitten Laitakallio Openissa ja itse ainakin tykkäsin. Kuitenkaan en näe, että rata tarjoaisi tarpeeksi haastetta MPO-tason -pelaajille, joten sen vuoksi luokkaa ei tänä vuonna radalla nähdäkään. Katsotaan nyt laajemmin mielipiteitä ja tuloksia kisan jälkeen ja mietitään ensi vuonna kisaluokkia uudelleen.

Ennakkoon arvioituna voittajaehdokkaita on useita. A-lisenssin omaavat saavat kovan haastajan Vimpelinvaara Openissa kierroskeskiarvolla 966 heittäneestä Teemu Moilasesta. Voittokamppailuun voidaan varmasti hyvällä omalla tunnolla heittää koko Nivalalaislähtöinen kolmikko Matti Lasanen (926), Mika Lasanen (923) ja Joonas Järviluoma (918). Lisäksi omalla listalla kärkikamppailuun nousee Patrik Ravall (908) ja Lauri Vehniäinen (908). Tietenkään ei voi unohtaa kotiseuran miehiä Jarno Nahkalaa ja Jukka Viitalaa, joista molemmat pystyvät hyvänä päivänä radalla kiskomaan 950 reitattuja kierroksia.

Junnusarjassa kilpailun kärjestä löytynee YFK:n Jose Hurnasti. Nuori mies kävi viikonlopun viikkokisoissa kiertämässä 14-väylää tulokseen +4, joten siinäpä muille junnuille tavoitetta. Muista palkintosijoista on paha mennä sanomaan mitään. Jere Aakolla on kotiradan etu puolellaan, mutta sen merkitys ko. radalla on vähän niin ja näin. Kisarintamalla ensikertalaisia junnuista löytyy muutenkin kolme, joten jännä nähdä miten pojat homman klaaraavat.

Laitakallio_fw01_basket

Kelien puolesta eletään vielä hieman ”pimennossa”. Foreca lupailee toisen kierroksen loppupuolelle mahdollisesti vähäistä sadetta. Onneksi lämpötilat kuitenkin pysyvät 20 celsius-asteen lämpimämmälle puolen, niin ei tarvitse paleltua.

Omalta osalta jatkan loppuviikon ”kesälomalla” ja paneudun kisajärjestelyihin kunnolla. Parina päivänä tulee varmasti heiluteltua lapiota, moottorisahaa, kottikärryjä, trimmeriä, jne… Lisäksi on tuota ”toimistopuolen” TD-hommaa vielä hoideltavana, että saadaan mukavat ja toimivat kisat aikaan.

Ja niin, mitä tulee sitten niihin lopullisiin syihin kilpailemattomuudesta. Omalta osalta oli kisakalenterissa heinäkuulla Liminka Openia ja elokuullakin Köykäri Openia. Loppukuun Jyväskylän tuplakisakin olisi ollut tervetullut, mutta… Keväästä asti olen kärsinyt alaselän ongelmista ja ne ovat vain jatkuvasti pahentuneet. Tällä hetkellä kipu on jatkunut kesäkuun lopulta saakka. Jälkikäteen tämä on myös syy vaisuun toiseen kierrokseen Kärkkäinen Openissa. Väsymys ja sitä myötä keskittymisen puute ja virheet heittoasennoissa kipeyttivät ensimmäisen kierroksen loppupuolella selän. Varsinaisesti ”kamelin selkä” ei tuolloin notkahtanut, mutta kyllä sitä tuli varottua liiankin kans. Viimeiset neljä viikkoa heittäminen on ollut tuskaista, eikä se ole ollut enää hauskaa. Pari viikkoa on menty niin, että selkä on kestänyt 3-8 väylää ja sitten on tuskailtu loppurata. Eilen sitten otin ja tutkailin asiaa (Google = amatööritason omadiagnosointi). Nähtävästi tuon sorttinen kipu on lihasperäistä, jota olin epäillytkin ja sen hoidoksi suositeltiin pääasiassa kipulääkkeitä kuuriluonteisesti. Ennen viikkokisaa nakkasin pari 400 mg Ibumaxia nassuun ja ensimmäisen kierroksen päätteeksi toisen samanlaisen setin. Ja kas kummaa, ensimmäinen kierros oli pientä tuskaa, mutta sitten selkä vertyi ja heittäminen alkoi taas luonnistumaan jotenkin. Vaikka edelleen piti olla varovainen ettei selkää niksauta, niin heittäminen oli kuitenkin taas hauskaa. Jotenka jatkamma Ibuprofeiinikuuria pari viikkoa ja katsotaan mihin se johtaa, jos sitä vaikka tällä kaudella vielä kisahommia rating-tasollakin harjoitettaisiin.

Kisaennakko – Kärkkäinen Open III

Taas on tullut se aika, että pakataan kisakamat autoon ja matkataan naapurikuntaan katsomaan miten hommat hoidetaan.

MA2-luokassa on kiitettävästi kilpailijoita taasen ja aina yhtä kovaa sakkia (mun näkökulmasta). Ratingeja tuossa vilkuilin ja kyllähän sitä taas joutuu onnistumaan että edes 20 parhaan joukossa on. Jos homma luistaa keskimääräistä paremmin, niin mahdollisuuksia on jopa 15 parhaan sakkiin. Kisa varmasti tulee olemaan kova, sen verran tasaista on tuo MA2-porukka. Voittajasta on hankala mennä sanomaan mitään. Luokassa on kaksi rating-rajan ylittävää pelaajaa (Ari Hakkarainen 938 ja Jaakko Alatalo 935) jopa lohkojaoissa, mutta saas nähdä. Lisäksi kärjestä erottuu ratingin perusteella Sami Kalliokoski 934. Näille nimille nostettakoon haastajiksi Eemeli Laurinolli, Marko Lipponen ja Jyrki Vaara. Myös Joni Roukala on onnistuessaan erittäin vahva ehdokas kärkeen, joskin miehen tekeminen Ylivieskassa on ollut hieman ailahtelevaa.

Muissa luokissa voittajasuosikeiksi nousee Jenni Eskelinen (FPO), Jesse Nieminen (MJ1), pappasarjan kärkeen ampunevat Pasi Laukkanen ja Jukka Kälkäjä. Toivon mukaan myös Haapaveden Jukka Viitala on iskukunnossa ja löytyy pappasarjan viiden parhaan joukosta.

MPO:ssa kärkisijoista lähtee taistelemaan myös iso joukko. Oma veikkaus voittajasta osuu loistokasta kautta pelaavaan Mikko Ylätaloon. Jos nyt muita nostetaan esille, niin nimet Keränen, Kaakinen, Nirkkonen, Rasmus, Rättyä, Määttänen ja Heikkinen kannattaa painaa mieleen. Kolme jälkimmäistä Ylivieskan miehinä voivat tehdä ihan mitä vain. Myös Rasmukselle rata on varsin tuttu.