Kisaraportti – AM2 tour ja Haapavesi Open

Hitusen on blogaaminen jäänyt, mutta josko nyt jotain. Kisaamisen osalta kausi on ollut vaisu, joka tosin oli ihan odotettavissa talven ja alkuvuoden ongelmien jälkeen. Ongelmat pääpiirteiltään on saatu ratkaistua ja tekeminen on taas alkanut pikkuhiljaa kehittymään, katsotaan nyt josko vielä loppukesällä/syksylle jotain kisaa keksisi kisattavaksi asti. Mutta siis, jos nyt kävis vähän mennyttä läpi.

AM2 Tour

23.5. käväistiin Vaalassa heittämässä pohjoisen AM2 tourin Vaalan osakilpailu. MA3-luokassa onnistuin kisaamaan sijalle 8. Kisa oli alusta saakka kohtalaisen tuulinen, mutta heittämiseen se ei liiemmälti vaikuttanut. Lähdin heittämään tasaista Par-settiä, mutta toki sekaan mahtui muutama bogi ja tuplakin, joten 1. kierros tulokseen +10. Tällä siis kierroksen 8. sija ja ainoana top-12 kilpailijasta birdie-free :/ Kisa itsessään keskeytettiin toisella kierroksella, kun 11-väylää oli heitetty, omalta osalta olin tuossa vaiheessa muistaakseni tuloksessa +8, joten kierros vaikutti edellistä huonommalta. Keskeytyksen aiheutti myrsky, joka puuskissa ylsi aina 28 m/s. Kolme puuta tiettävästi kaatui aiheuttaen läheltä-piti -tilanteita, joten kisan keskeyttäminen oli aivan oikea ratkaisu. Vaalan alustava rating 881 oli jopa yllättävän hyvä.

7.6. AM2 tour jatkui Oulun Hiirosessa. Keliolot olivat jo lähtötilanteessa karseat. Lämpötila oli alle 10 astetta ja vettä tuli pienenä tihkuna ja Hiironen yleisesti ottaen oli enemmänkin vesipuisto, kuin frisbeegolfpuisto. Urheasti kuitenkin lähdettiin kierrokselle heittämään, kun kerran Ouluun asti oli vaivauduttu. MA3 jälleen luokkana ja ensimmäiselle väylälle (#8) heti triplat, hyvin lähti liikkeelle. Kierroksen lopputuloksena läpimärkä ukko, 11. sija tuloksella +11. Ai niin, 7-väylälle otin vielä triplat ja muuten birdie-free, joten tuosta voi jokainen päätellä mistä ne plussat tuli :/ Muilta osin heittäminen oli ihan kohtalaista olosuhteisiin nähden ja kierrosrating 874 oli ihan omaa kilpailutasoa. Matkakumppanien v-käyrän kasvaessa liian suureksi jouduin minäkin jättämään toisen kierroksen välissä, mikä ei jälkikäteen edes harmittanut, olihan tuo olosuhteiden kannalta ehkä karsein kisakokemus koskaan.

13.7. suuntana AM2 tour ja Kokkola. Fiilis kisaan lähdettäessä oli ihan OK, mutta hyvin pian kävi selväksi että ei ole ukko kyllä kisakunnossa nyt. Pientä sateenpoikasta saatiin Kokkolassa ja tuulta senkin edestä, mutta kyllä oma heikko tekeminen oli vain itsestä kiinni. 1. kierrokselle tulos +12 (rating 798) ja sillä 28. sija MA3:ssa. Mutta tulipa rikottua Birdie-kirous AM2 Tourilla 😀 Toiselle kierrokselle lähdin vain hakemaan perusvarmaa kierrosta ja heittämään hyvällä huumorilla tuloksesta viis. Kierros paranikin +7:ään (rating 861) ja sijoitus sitä myöten 20. Jäin kuitenkin selkeästi alle oman kisatason ja olokin oli kuin piestyllä koiralla, ilmeisesti jokin flunssanperkule jylläsi ja voimat sitä myöten oli ihan hukassa.

Kokkolaan jälkeen ohjelmassa olisi ollut Kärkkäinen Open, mutta sen päätin jo hyvissä ajoin jättää väliin. Kisakunto ei vain tuntunut niin hyvälle että olisi kolmea kierrosta jaksanut veivata kahtena päivänä. Eikä liiemmälti aikataulutkaan antanut tälle periksi.

Kesäloma pukkasi sitten päälle ja käytiin hakemassa fiiliksiä hieman muualta, Vaasassa testailtiin uusittu Ristinummi DGP (kisaratana 4/5, höntsääjille 3/5) ja aina niin mukava Arboretum. Turussa jo ennestään pitkän kävelypäivän päätteeksi iltapuhteina vedettiin Lauste ja olihan se makea rata (peukku ja 5/5).

Haapavesi Open 2015

Viime viikonloppuna 26.7. sitten kisattiin oma kotoinen Haapavesi Open. Viikon verran itellä riitti taas äyskättävää ja tehtävää että saatiin kisapaikat kuntoon ja kaikki ”paperihommatkin” valmiiksi. Kilpailemaan lähdin lähinnä asenteella, kun nyt kerran pääsee omaa kisarataa heittämään. Parikisa lauantaina kisattiin Kurran jussin kans ja tuloksena -5 oli varsin tyydyttävä, sillä olisi viime vuonna oltu jaetulla 1. sijalla, mutta tänä vuonnahan sillä jäätiin joukon hännille. No ehkä kisaformaatillakin oli osuutta asiaan best-alternate vs best :). Sunnuntai aukeni itselle heikosti nukutun yön jälkeen klo 05:25. Aamupala, radan tarkastus ja viimeistelyt. Kisakeskuksella koneet kuosiin ja kahvit termariin yms… sittenpä kilpailijoita jo alkoikin valumaan paikalle. Ilmoittautumiset vastaan, kahvit nassuun, pelaajakokous ja kierrokselle.

Ensimmäinen kierros alkoi birkulla 1-väylälle ja kakkosellekin yritettiin pitkää birkkua muttei uponnut. Neloselle pelasin jopa omaksi yllätykseksi birkun. Uusittu kutonen lipsahti sitten huonolla putilla bogeyksi. Tämän jälkeen perus-paria muutama väylä, taidettiin jotain birkkuputtiakin yrittää muttei osunut. 12-väylälle bogi joten oltiin taas nollissa. Loppuun vielä pakkobirkkuväylälle #18 bogey, joten kierros +1. Alustava rating 913 ja sijoitus 4. MA2:ssa. Ihan selkeästi kuitenkin kauden paras kisakierros kyseessä, vaikka rahkeet oli parempaankin.

Toinen kierros aloiteltiin jälleen 1-väylältä birdiellä. Kakkoselle par ja kolmoselle birkkua, josta heti neloselle vero bogeyna. Vitonen kuitenki korin juureen ja nostobirkku siitä. Kutoselle par, jonka jälkeen seiska ja kasi lipsahti bogeyyn. Kympille birkku, joten taas oltiin pakkasella. Muutama par väliin ja 14-väylällä sitten räjähti. Avaus ohi Mandosta ja Re-tee myös lyhyeksi. Vielä putti kerran ohi ja triplaa korttiin. Pari väylää aiemmin iski tajuntaan että ukolta on jalat ihan puhki ja kunto alkoi viikon reuhkaamisen jäljiltä olla aika selvä. Pieni keskittymisvirhe sitten kostautui yhdellä väylällä pahemman kerran. 17-väylällä avaus vasurista Mandoportin ohi, mutta lähäri ok ja vain bogey. 18 vielä pariin ja kierros kolme päälle (rating 896) ei ollut ihan se mitä haettiin, mutta ihan nykyiseen kisatasoon OK. Tällä irtosi MA2:ssa 7. sija.

Kisa oli tälle vuodelle kisapäivänä hitusen aiempaa helpompi, vaikka itse vielä kilpailikin. Ja fiilikset kaikinpuolin hyvät. Paljon uhottu myrskykään ei meille asti yltänyt, vaikka tuuli välillä yltyikin normaalia kovemmaksi ja vettä hitusen tihkuttelikin. Lämpötila pysyi kuitenkin yli 15 asteen, joten kylmyys ei päässyt vaivaamaan.

Kisakalenteri alkaa täyttyä

Frisbeegolfseurat ovat kiitettävästi tänä vuonna tarttuneet toimeen ja kisoja on tällä hetkellä liiton kisakoneessa yli 60. Pohjoiselle alueellekin kisattavaa riittää jo yli 20 kisan verran. Omalta osalta kisakalenteriin on löytäneet tiensä pohjoisen alueen AM2-tourin kisat Vaala, Oulu ja Kokkola, sekä erilliskisat Kirena Open, Kärkkäinen Open ja Haapavesi Open. Lisäksi lisenssivapaita kisoja käydään ainakin Laitakallio Openin verran pyörimässä. Loppukesä on tarkoitus jättää aika rauhalliseksi, tästä lisää sitten lähempänä kesää. Toki syksyllä kuvioihin tulee SFL:n Liitopäivät, joita tuskin malttaa jättää väliin, sen verran hyvät fiilikset viime syksyltä jäi.

Ja mitä muuhun toimintaan tulee. Edelleen olen mukana DGCH:n puheenjohtajana, sekä emoseura HaUn sihteerinä ja johtokunnan jäsenenä. Eli touhua riittää niiltäkin osin.

Oma tavoite tälle kesälle on kääntymässä lähinnä ”hallinnolliseksi”, eli koitetaan pitää seuratoiminta pystyssä ja mahdollisuuksien mukaan hankitaan rahoitusta mm. korien uusimiseksi Laitakalliolle. Terveyden kanssa on koko alkuvuoden ollut pientä jappasua, joka jatkuu edelleen, lääkärissä saa vielä muutamaan kertaan rampata. Tämän vuoksi olenkin aika suosiolla luopumassa kilpailullisten tavoitteiden asettamisesta. Tällä hetkellä haaveena olis nostaa rating 900 korville ja päästä tosiaan kisaamaan Amatöörien SM:t. Aika näyttää tuleeko noista lopulliset tavoitteet tälle kesälle, vai kärvistelläänkö kesä läpi höntsämeiningeillä.

Kisaennakko – Haapavesi Open

Kesän päätapahtuma omalta ja seuran osalta lähestyy. Kyseessähän on ensimmäinen SFL:n alainen kisa, jossa olen TD:nä. Toki viikkokisoja ja muita ”erilliskisoja” on jo alla kymmenittäin, joten ihan uutta tuo touhu ei ole. Moni on kysynyt miksen itse kilpaile. Alunperin syynä oli se, että hommaa riittää ihan tarpeeksi ilman kisailuakin ja kun vara-TD:n pitäisi löytyä eri luokasta, niin tuo meidän luokkajako ei oikein ”tue” tätä politiikkaa. Mutta paneudutaan tuohon omaan kilpailumattomuuteen tuolla loppupuolella.

Laitakallion frisbeegolfrata kisanäyttämönä on järjestäjälle hieman haastava. Maasto ei ole helpoin mahdollinen, väylät aiheuttavat ensikertaa rataa kiertäville jopa suunnaton v-käyrän nousua (vai mitä sanoo Kokkolan sällit? ;)). Ja siihen päälle vielä ne penteleen ”seppo-korit”. Tätä perinteistä itkua ja nillitystä pelaajilta, jotka eivät osaa asennoitua kisaolosuhteisiin, vaan aina pitäisi olla kaikki viimeisen päälle. Tämä ei tarkoita etteikö meillä yritettäisi, ei todellakaan. Töitä on pienellä ydinryhmällä tehty koko kevät ja alkukesä, että saadaan rata edes kisailtavaan kuntoon. Hiekkatekonurmiset heittoalustat löytyy yhtä vaille kaikilta kiinteiltä väyliltä (kisassa myös tältä). Siirtymät on lyhkäisiä, monipuolisuutta löytyy ja ennen kaikkea haastetta. Grip lockit ja lipsumiset rangaistaan välittömästi. Puistoheittäjien iloksi kisaan tulee kolme puistoväylääkin, joten ihan metsässä ei tarvi koko ajan olla. Kisarataa on viimeksi tahkottu lähes samassa muodossa kuukausi sitten Laitakallio Openissa ja itse ainakin tykkäsin. Kuitenkaan en näe, että rata tarjoaisi tarpeeksi haastetta MPO-tason -pelaajille, joten sen vuoksi luokkaa ei tänä vuonna radalla nähdäkään. Katsotaan nyt laajemmin mielipiteitä ja tuloksia kisan jälkeen ja mietitään ensi vuonna kisaluokkia uudelleen.

Ennakkoon arvioituna voittajaehdokkaita on useita. A-lisenssin omaavat saavat kovan haastajan Vimpelinvaara Openissa kierroskeskiarvolla 966 heittäneestä Teemu Moilasesta. Voittokamppailuun voidaan varmasti hyvällä omalla tunnolla heittää koko Nivalalaislähtöinen kolmikko Matti Lasanen (926), Mika Lasanen (923) ja Joonas Järviluoma (918). Lisäksi omalla listalla kärkikamppailuun nousee Patrik Ravall (908) ja Lauri Vehniäinen (908). Tietenkään ei voi unohtaa kotiseuran miehiä Jarno Nahkalaa ja Jukka Viitalaa, joista molemmat pystyvät hyvänä päivänä radalla kiskomaan 950 reitattuja kierroksia.

Junnusarjassa kilpailun kärjestä löytynee YFK:n Jose Hurnasti. Nuori mies kävi viikonlopun viikkokisoissa kiertämässä 14-väylää tulokseen +4, joten siinäpä muille junnuille tavoitetta. Muista palkintosijoista on paha mennä sanomaan mitään. Jere Aakolla on kotiradan etu puolellaan, mutta sen merkitys ko. radalla on vähän niin ja näin. Kisarintamalla ensikertalaisia junnuista löytyy muutenkin kolme, joten jännä nähdä miten pojat homman klaaraavat.

Laitakallio_fw01_basket

Kelien puolesta eletään vielä hieman ”pimennossa”. Foreca lupailee toisen kierroksen loppupuolelle mahdollisesti vähäistä sadetta. Onneksi lämpötilat kuitenkin pysyvät 20 celsius-asteen lämpimämmälle puolen, niin ei tarvitse paleltua.

Omalta osalta jatkan loppuviikon ”kesälomalla” ja paneudun kisajärjestelyihin kunnolla. Parina päivänä tulee varmasti heiluteltua lapiota, moottorisahaa, kottikärryjä, trimmeriä, jne… Lisäksi on tuota ”toimistopuolen” TD-hommaa vielä hoideltavana, että saadaan mukavat ja toimivat kisat aikaan.

Ja niin, mitä tulee sitten niihin lopullisiin syihin kilpailemattomuudesta. Omalta osalta oli kisakalenterissa heinäkuulla Liminka Openia ja elokuullakin Köykäri Openia. Loppukuun Jyväskylän tuplakisakin olisi ollut tervetullut, mutta… Keväästä asti olen kärsinyt alaselän ongelmista ja ne ovat vain jatkuvasti pahentuneet. Tällä hetkellä kipu on jatkunut kesäkuun lopulta saakka. Jälkikäteen tämä on myös syy vaisuun toiseen kierrokseen Kärkkäinen Openissa. Väsymys ja sitä myötä keskittymisen puute ja virheet heittoasennoissa kipeyttivät ensimmäisen kierroksen loppupuolella selän. Varsinaisesti ”kamelin selkä” ei tuolloin notkahtanut, mutta kyllä sitä tuli varottua liiankin kans. Viimeiset neljä viikkoa heittäminen on ollut tuskaista, eikä se ole ollut enää hauskaa. Pari viikkoa on menty niin, että selkä on kestänyt 3-8 väylää ja sitten on tuskailtu loppurata. Eilen sitten otin ja tutkailin asiaa (Google = amatööritason omadiagnosointi). Nähtävästi tuon sorttinen kipu on lihasperäistä, jota olin epäillytkin ja sen hoidoksi suositeltiin pääasiassa kipulääkkeitä kuuriluonteisesti. Ennen viikkokisaa nakkasin pari 400 mg Ibumaxia nassuun ja ensimmäisen kierroksen päätteeksi toisen samanlaisen setin. Ja kas kummaa, ensimmäinen kierros oli pientä tuskaa, mutta sitten selkä vertyi ja heittäminen alkoi taas luonnistumaan jotenkin. Vaikka edelleen piti olla varovainen ettei selkää niksauta, niin heittäminen oli kuitenkin taas hauskaa. Jotenka jatkamma Ibuprofeiinikuuria pari viikkoa ja katsotaan mihin se johtaa, jos sitä vaikka tällä kaudella vielä kisahommia rating-tasollakin harjoitettaisiin.

Frisbeegolf 2014

Tulevan kauden odotus alkaa pikkuhiljaa oikeasti ”tuntumaan”. Moni asia alkaa korrektoitumaan ja fribaajat ympäri maan alkavat aktivoitumaan. Tämä näkyy parin kuukauden hiljaiselon jälkeen foorumeilla ja facebook-ryhmissä, jutut alkavat taas hiljalleen ”lentämään”.  Totisemmin lajia harrastaneet ovat syksyn jälkeen aloittaneet peruskuntokauden ja valmistautumisen tulevaan kauteen. Mutta miltäpä näyttää tuleva kausi, mielenkiintoiselta, jälleen kerran. Jätetään nyt omat tavoitteet kertomatta ja keskitytään tässä postauksessa asioihin yleisemmin.

Friba maailmalla

Kauden suurimmat kisat, eli Majorit saivat eurooppalaisittain tälle kaudelle mukavan lisän. Innovan kaverit eivät jääneet laakereillaan lepäilemään European Openin välivuodeksi, vaan pykäsivät naapuriin European Masters -kisan. Jos vain heinäkuun 17-20 päivä on mahdollista, niin ei muuta kuin Ruotsiin tsekkaamaan kisahommat, ei varmasti kaduta. Viikko tämän jälkeen kisataan jenkeissä amatöörien maailmanmestaruuksista. Ja pari viikkoa sen jälkeen maailmanmestaruuskisat Portlandissa. Lokakuun alussa taaseen katseet kääntyvät Rock Hillin ja USDGC:n suuntaan.

Yksi ensi kauden kovimmista poisjäänneistä on varmasti maailmanmestarin, seitsenkertaisen Major-voittajan David Feldbergin jättäytyminen (ainakin puolittain) eläkkeelle. Miehen aikanaan autoturmassa teloma jalka, kun ei enään kilpailemista kestä kuten aiemmin. Lisää aiheesta voi lukea Disc Golferin haastattelusta.

Paul McBeth nousi menneellä kaudella PDGA:n ranking ykköseksi (toisena on muuten eräs Feldberg) ja voitti yhtä vaille kaikki Majorit kauden aikana. McBeastia tuskin voi aliarvioida tulevallakaan kaudella.

Prodigy kaappasi viime kauden alussa kovan luokan pelaajakaartin tiimiinsä, osittain tämä (minun mielestäni) näkyi tason laskuna ko. pelaajien osalta isommissa kisoissa. Toisaalta osa pelaajista myös hyötyi siitä, että pääsivät pelaamaan (ainakin alkukauden) sekabägeillä. Tulevalle kaudelle Prodigyllä on jo heittää niin vahva kiekkovalikoima, että tulostenkin pitäisi alkaa paranemaan. Aiemmin mainittujen seuraksi kärkikahinoihin mahtunee mukaan Schusterick ja Wysocki, mutta mielelläni näkisin Locastronkin taas menestymässä isoissa kisoissa.

Steven Ricon, Steve Brinsterin ja Nate Dossin vahvaa panosta syksyn USDGC:ssä ei myöskään voi sivuuttaa, varmasti nämäkin sällit taas kiusaavat parempiaan. Eurooppalaisista pelaajista kauden mittaan läpimurtoon saattaa pystyä ainakin Saksan Simon Lizotte. Suomalaisista löytyy ainakin yksi varteenotettava kaveri tuleviin taistoihin. Seppo Pajun armeija-ajat ovat takanapäin ja mies ottaa homman tällä hetkellä erittäin ammattimaisesti. Jännä nähdä mihin määrätietoinen harjoittelu johtaa kauden mittaan.

Naisten puolella menneellä kaudella kruunattiin uusi kuningatar (ainakin minun mielestä). Paige Pierce onnistui napsimaan voittoja tasaiseen tahtiin, eikä varmasti tulokset huonone tulevallakaan kaudella. Vaikka Valarie Jenkinsin ura alkaa pikkuhiljaa kääntymään ehtoopuolelle, on maailman rankingin ykkönen edelleen erittäin kova tekijä. Suurimmasta yllätyksestä saattaa kauden mittaan vastata vaivihkaa maailman rankinglistan sijalle seitsemän noussut ruotsalainen Ragna Bygde.

Jussi Meresmaa kirjoitti Joulukuussa kaivatun ja asiallisen päänavauksen frisbeegolfin ammattimaisuudesta. Kauppiaalla taitaa olla paljon muutakin takataskussa tulevalle kaudelle. Jännä nähdä mitä mies keksii, hattua pitää kuitenkin nostaa.

Suomen buumi jatkuu

Suomessa eletään kovaa buumia frisbeegolfin suhteen, tämä tuskin tulee tulevallakaan kaudella hiipumaan. Kotimaan kisarintama tulevalla kaudella on kirjava, vaikkei Majoria tänä vuonna kisatakaan. Eurotouria käydään yhden kisan verran Talissa, joten jos laivailu Ruotsiin ei kiinnosta, niin kannattanee visiteerata pääkaupungissa kesäkuussa. Maailmanluokan pelaajaksi on myös muutamalla Suomalaisella mahdollisuuksia, nyt alkaisi jo olla aika vastata odotuksiin. Listataan tähän nyt: Pasi Koivu, Jalle Stoor, Seppo Paju ja Leo Piiroinen. Toki myös Jussi Meresmaan edesottamukset kiinnostavat aina, vaikka mies heittohommista melkolailla eläkkeellä onkin, valittiinhan Jussi mukaan EM-joukkueeseenkin. Jännä nähdä ehtiikö kauppias muilta kiireiltään edustamaan.

Paikallinen kausi 2014

Oulun eteläisen alueella tulee tulevalla kaudella olemaan enemmän kisoja kuin koskaan. Ylivieskassa on varmasti Kärkkäinen Open, meillä Haapavesi Open. Lisäksi liiton kisoja on varmasti myös Kalajoella ja Kokkolassa. Enkä ihmettelisi vaikka tuoreetkin seurat (Nivala, Pyhäntä, Raahe) keksisivät kisoja järjestää. Mikä hienointa, SM-kisat ovat tänä vuonna Oulussa. Joten jos Tukholma tai Tali ei vielä saanut matkajalkaa vipattamaan, niin Ouluun on jo lähes liian helppo lähteä.

Paikallisista kilpailijoista pitää esiin nostaa YFK:n Niko Rättyä, jonka liitto jo valitsi tuleviin EM-kisoihin 19-vuotiaiden junioreiden sarjaan. Tästä miehenalusta kuullaan vielä. Ja löytyyhän noita pro-statusta kolkuttelevia ukkoja YFK:n väreistä muitakin Jani Määttänen ja Juho Rasmus voidaan jo ääneen mainita. Toinen mainitsemisen arvoinen EM-kisoihin valittu mies löytyy Oulusta, Juho Parviainen. Mennyt kausi oli Juholta hieno, toivottavasti sama vire jatkuu tulevallakin kaudella.

Ratarakentamisen osalta rytmi ei näytä rauhoittuvan täälläkään. Laitakallioon valmistuu kesällä 18-väyläinen rata. Nivalan rata laajennetaan myös 18-väyläiseksi. Raaheen tulee uusi 18-väyläinen DiscGolfPark. Haapajärvelläkin jotakin touhutaan. Ylivieskan kavereilla tiettävästi on työn alla ammattilaistason rata Huhmariin, jännä nähdä miten tämän projektin käy. Muutenkin ratoja nousee, kuin sieniä sateella. Vielä kun saataisiin johonkin tälle alueelle se maksullinen, tasokas ja hyvin hoidettu rata.

Tässäpä tämä ”lyhyesti”, mielenkiintoinen kausi on tulossa niin paikallisesti, kuin kansainvälisestikin.

Sairastelua ja töitä

Talvikausi tökkii edelleen. Pari viikkoa edellisen kirjoituksen jälkeen vatsatauti alkoi talttumaan, joskin se vielä muutaman päivän käväisi vaivaamassa ”välipäivien” jälkeenkin ja edelleen on se fiilis, että mitäkähän ihmettä. Tämänkin jälkeen on tapahtunut. ”Oikeissa” töissä on pitänyt kiirettä, joten hieman on lepo ollut vapaa-ajallakin tarpeen. Samaan aikaan ehdin potemaan jalkaa pari päivää, kun oikean jalan etureisilihas kramppasi kunnolla ja oli vielä kaksi päivää tuon jälkeenkin kivulias. Kun jalkavaivoista päästiin alkoi hampaat vaihteeksi vaivaamaan, tässä on nyt kolme päivää popsittu särkylääkkeitä ja nukuttu 3-5 tuntia/yö. Huomenna hammaslääkärille, saas nähä onnistuvatko vaivaa taltuttamaan, vai keskittyvätkö jo aloitetun juurihoidon loppuunviemiseen (kipu siis toisella puolen, kuin missä juurihoito aloitettu).

Jotta tämä nyt ei negatiivissävytteisenä etene, niin onhan tässä saatu muutakin aikaan. HaUn kanssa on palaveerattu tukihakemuksista ensivuodelle, jossa DGCH:llakin on pieni summa hakusessa. Heittämäänkin olen selvitynyt kertaalleen, viikonloppuna, ennen hammassärkyjä. Jaoston käteiskassankin sain viimein tilitettyä ja palvelumyynnin myötä jaostolle tuli rahaa muualtakin, joten tilanne tällä hetkellä vaikuttaisi varsin hyvälle.

Ehkä suurin ponnistus tässä joulukuun alkupuolella on kuitenkin ollut Haapavesi Openin suunnittelu. Kaupungilta saatiin rahoitus Laitakallion frisbeegolfradan heittoalustojen runkotarvikkeisiin, joten rata saadaan kisakuntoon kesäksi. Samalla vahvistui se, että Haapavesi Open tullaan kisaamaan Suomen frisbeegolfliitto ryn erilliskisana. Tätä silmälläpitäen aloitin valmistelut. Logon olen jo aiemmin piirtänyt ja kisasivutkin sain toissapäivänä julkaistua. Paljon on vielä tehtävää, mutta toivottavasti saadaan vietyä homma kunnialla läpi.