Kisaennakko – Kärkkäinen Open III

Taas on tullut se aika, että pakataan kisakamat autoon ja matkataan naapurikuntaan katsomaan miten hommat hoidetaan.

MA2-luokassa on kiitettävästi kilpailijoita taasen ja aina yhtä kovaa sakkia (mun näkökulmasta). Ratingeja tuossa vilkuilin ja kyllähän sitä taas joutuu onnistumaan että edes 20 parhaan joukossa on. Jos homma luistaa keskimääräistä paremmin, niin mahdollisuuksia on jopa 15 parhaan sakkiin. Kisa varmasti tulee olemaan kova, sen verran tasaista on tuo MA2-porukka. Voittajasta on hankala mennä sanomaan mitään. Luokassa on kaksi rating-rajan ylittävää pelaajaa (Ari Hakkarainen 938 ja Jaakko Alatalo 935) jopa lohkojaoissa, mutta saas nähdä. Lisäksi kärjestä erottuu ratingin perusteella Sami Kalliokoski 934. Näille nimille nostettakoon haastajiksi Eemeli Laurinolli, Marko Lipponen ja Jyrki Vaara. Myös Joni Roukala on onnistuessaan erittäin vahva ehdokas kärkeen, joskin miehen tekeminen Ylivieskassa on ollut hieman ailahtelevaa.

Muissa luokissa voittajasuosikeiksi nousee Jenni Eskelinen (FPO), Jesse Nieminen (MJ1), pappasarjan kärkeen ampunevat Pasi Laukkanen ja Jukka Kälkäjä. Toivon mukaan myös Haapaveden Jukka Viitala on iskukunnossa ja löytyy pappasarjan viiden parhaan joukosta.

MPO:ssa kärkisijoista lähtee taistelemaan myös iso joukko. Oma veikkaus voittajasta osuu loistokasta kautta pelaavaan Mikko Ylätaloon. Jos nyt muita nostetaan esille, niin nimet Keränen, Kaakinen, Nirkkonen, Rasmus, Rättyä, Määttänen ja Heikkinen kannattaa painaa mieleen. Kolme jälkimmäistä Ylivieskan miehinä voivat tehdä ihan mitä vain. Myös Rasmukselle rata on varsin tuttu.

Kisaraportti – Kirena Open 2014

Kirena Openin asetelmat ehtivät kisaennakon kirjoittamisen jälkeen muuttua pariinkin otteeseen. Haapavetisittäin kiinnostavimmat luokat olivat MA2 ja MPM. Kisarata oli hieman muunneltu normaalista. Nelosväylä heitettiin oikealle kaartavana annukkaväylänä, jossa pyörätie oli tiukkana OB-rajana. 8-väylä heitettiin 1. kierroksella pidennettynä 180 metrisenä, mutta muutettiin toiselle kierrokselle normaaliksi, pelin jonoutuessa ko. väylälle. 10-väylä oli myös pidennetty n. 150 metriseksi ja normaalin heittopaikan vieressä olevassa valopylväässä oli Mando. 11-väylältä oli poistettu Mando, mutta vasemmalla puolella OB-rajana oli pyörätie, joten tiukka väylä. Finaalikierroksella pääsi jokaisesta luokasta kahdeksan parasta ja siinä heitettiin yhdeksän väylää (1,3,4,5,6,7,10,11 ja 13).

20140427_101328b
1. kierroksen avausta odottelemassa Antti Kortesmaa ja Jarno Nahkala

MPO:ssa kärkisijat olivat ensimmäisen kierroksen jälkeen Ylivieskalaisten hallussa järjestyksessä 1. Rättyä (50), 2. Heikkinen (51), 3. Määttänen (52). Toisella kierroksella Mikko Ylätalo pääsi hieman sekoittamaan pakkaa ja tilanne olikin 1. Rättyä (98), 2. Ylätalo (101), 3. Määttänen ja Heikkinen (104). Finaaleissa Rättyä piti pintansa. Kärkipoolista Jani Määttänen nappasi nimiinsä CTP-väylän (13) finaalikierroksella, kuten myös Mikko Ylätalo pituusheittoväylän (10). MPO:n lopulliset sijoitukset 1. Niko Rättyä (123), 2. Mikko Ylätalo (125), 3. Tommi Heikkinen (127).

MA2:n pelaajatilanne hieman eli ennen kilpailua, osa kovan ratingin omaavista siirrettiin/siirtyi MPO:iin ja osa oli jäänyt pois, uusiakin kasvoja saatiin tilalle. Ensimmäisen kierroksen jälkeen MA2:n kärki oli 1. Paulus Tulppo (54, 2. H-P Niskanen (55), 3. Niko Palokangas (56), 33. Tomi Kärki (76). Hieman pääsin itsenikin yllättämään 1. kierroksella, 36 kilpailijan joukosta 3. ja kärkikortissa 2. kierrokselle. Toinen kierros mentiin sitten Oululaisten komennossa, kärjessä 1. Paulus Tulppo (52), 2. Antti Malo (111) ja 3. Antti Ylikitti (55). Itse sähelsin pari ensimmäistä väylää, eikä birkkupaikkojakaan saanut aikaiseksi, joten pienimuotoista parin pelastamista ja kuudentena tuloksessa 118. Tomi Kärki 35. tuloksella 145. Finaalikierroksella Oululaisten selkäranka hieman taittui, joskin Paulus piti pintansa. 1. Paulus Tulppo (136), 2. H-P Niskanen (139), 3. Eemeli Laurinolli (141). Itselle pari huonoa väylää ja birkut edelleen hukassa, joten sijoitus 8. tuloksella 148.

Masterseissa nähtiin hienoa työtä Haapaveden edustajilta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kärki oli 1. Marko Kortet (56), 2. Seppo Hänninen (60), 3. Jarno Nahkala, Timo Mujunen ja Jukka Viitala (62), 8. Juha-Matti Kurra (72). Toistakin kierrosta hallitsi jäänviileä pelimies Kortet tuloksella 109, 2. Jarno Nahkala, Seppo Hänninen (118), 5. Jukka Viitala (124), 8 Juha-Matti Kurra (144). Masterseissa oli vain kahdeksan heittäjää, joten kaikki pääsivät myös finaalikierroksen kiertämään. Finaalikierroksella kärkiasetelmat olivat samat, 1. Marko Kortet (141), 2. Seppo Hänninen (147), 3. Jarno Nahkala (148), 5. Jukka Viitala (155) ja 8. Juha-Matti Kurra (178).

MJ2-luokassa nuoret miehet tekivät myös hyvää tulosta. 1. Pyry Joutsen (151) ja 2. Jose Hurnasti (165).

Kisa oli kohtalaisen rankka, mutta siitä jäi kaikinpuolin hyvä fiilis. Sää oli mitä mainioin ja homma ei missään vaiheessa mennyt liian totiseksi. Omalta osalta tuo ensimmäinen kierros oli lähes täydellinen (taitotasoon nähden). Samaa voinee sanoa Jarnon toisesta kierroksesta.

Frisbeegolf 2014

Tulevan kauden odotus alkaa pikkuhiljaa oikeasti ”tuntumaan”. Moni asia alkaa korrektoitumaan ja fribaajat ympäri maan alkavat aktivoitumaan. Tämä näkyy parin kuukauden hiljaiselon jälkeen foorumeilla ja facebook-ryhmissä, jutut alkavat taas hiljalleen ”lentämään”.  Totisemmin lajia harrastaneet ovat syksyn jälkeen aloittaneet peruskuntokauden ja valmistautumisen tulevaan kauteen. Mutta miltäpä näyttää tuleva kausi, mielenkiintoiselta, jälleen kerran. Jätetään nyt omat tavoitteet kertomatta ja keskitytään tässä postauksessa asioihin yleisemmin.

Friba maailmalla

Kauden suurimmat kisat, eli Majorit saivat eurooppalaisittain tälle kaudelle mukavan lisän. Innovan kaverit eivät jääneet laakereillaan lepäilemään European Openin välivuodeksi, vaan pykäsivät naapuriin European Masters -kisan. Jos vain heinäkuun 17-20 päivä on mahdollista, niin ei muuta kuin Ruotsiin tsekkaamaan kisahommat, ei varmasti kaduta. Viikko tämän jälkeen kisataan jenkeissä amatöörien maailmanmestaruuksista. Ja pari viikkoa sen jälkeen maailmanmestaruuskisat Portlandissa. Lokakuun alussa taaseen katseet kääntyvät Rock Hillin ja USDGC:n suuntaan.

Yksi ensi kauden kovimmista poisjäänneistä on varmasti maailmanmestarin, seitsenkertaisen Major-voittajan David Feldbergin jättäytyminen (ainakin puolittain) eläkkeelle. Miehen aikanaan autoturmassa teloma jalka, kun ei enään kilpailemista kestä kuten aiemmin. Lisää aiheesta voi lukea Disc Golferin haastattelusta.

Paul McBeth nousi menneellä kaudella PDGA:n ranking ykköseksi (toisena on muuten eräs Feldberg) ja voitti yhtä vaille kaikki Majorit kauden aikana. McBeastia tuskin voi aliarvioida tulevallakaan kaudella.

Prodigy kaappasi viime kauden alussa kovan luokan pelaajakaartin tiimiinsä, osittain tämä (minun mielestäni) näkyi tason laskuna ko. pelaajien osalta isommissa kisoissa. Toisaalta osa pelaajista myös hyötyi siitä, että pääsivät pelaamaan (ainakin alkukauden) sekabägeillä. Tulevalle kaudelle Prodigyllä on jo heittää niin vahva kiekkovalikoima, että tulostenkin pitäisi alkaa paranemaan. Aiemmin mainittujen seuraksi kärkikahinoihin mahtunee mukaan Schusterick ja Wysocki, mutta mielelläni näkisin Locastronkin taas menestymässä isoissa kisoissa.

Steven Ricon, Steve Brinsterin ja Nate Dossin vahvaa panosta syksyn USDGC:ssä ei myöskään voi sivuuttaa, varmasti nämäkin sällit taas kiusaavat parempiaan. Eurooppalaisista pelaajista kauden mittaan läpimurtoon saattaa pystyä ainakin Saksan Simon Lizotte. Suomalaisista löytyy ainakin yksi varteenotettava kaveri tuleviin taistoihin. Seppo Pajun armeija-ajat ovat takanapäin ja mies ottaa homman tällä hetkellä erittäin ammattimaisesti. Jännä nähdä mihin määrätietoinen harjoittelu johtaa kauden mittaan.

Naisten puolella menneellä kaudella kruunattiin uusi kuningatar (ainakin minun mielestä). Paige Pierce onnistui napsimaan voittoja tasaiseen tahtiin, eikä varmasti tulokset huonone tulevallakaan kaudella. Vaikka Valarie Jenkinsin ura alkaa pikkuhiljaa kääntymään ehtoopuolelle, on maailman rankingin ykkönen edelleen erittäin kova tekijä. Suurimmasta yllätyksestä saattaa kauden mittaan vastata vaivihkaa maailman rankinglistan sijalle seitsemän noussut ruotsalainen Ragna Bygde.

Jussi Meresmaa kirjoitti Joulukuussa kaivatun ja asiallisen päänavauksen frisbeegolfin ammattimaisuudesta. Kauppiaalla taitaa olla paljon muutakin takataskussa tulevalle kaudelle. Jännä nähdä mitä mies keksii, hattua pitää kuitenkin nostaa.

Suomen buumi jatkuu

Suomessa eletään kovaa buumia frisbeegolfin suhteen, tämä tuskin tulee tulevallakaan kaudella hiipumaan. Kotimaan kisarintama tulevalla kaudella on kirjava, vaikkei Majoria tänä vuonna kisatakaan. Eurotouria käydään yhden kisan verran Talissa, joten jos laivailu Ruotsiin ei kiinnosta, niin kannattanee visiteerata pääkaupungissa kesäkuussa. Maailmanluokan pelaajaksi on myös muutamalla Suomalaisella mahdollisuuksia, nyt alkaisi jo olla aika vastata odotuksiin. Listataan tähän nyt: Pasi Koivu, Jalle Stoor, Seppo Paju ja Leo Piiroinen. Toki myös Jussi Meresmaan edesottamukset kiinnostavat aina, vaikka mies heittohommista melkolailla eläkkeellä onkin, valittiinhan Jussi mukaan EM-joukkueeseenkin. Jännä nähdä ehtiikö kauppias muilta kiireiltään edustamaan.

Paikallinen kausi 2014

Oulun eteläisen alueella tulee tulevalla kaudella olemaan enemmän kisoja kuin koskaan. Ylivieskassa on varmasti Kärkkäinen Open, meillä Haapavesi Open. Lisäksi liiton kisoja on varmasti myös Kalajoella ja Kokkolassa. Enkä ihmettelisi vaikka tuoreetkin seurat (Nivala, Pyhäntä, Raahe) keksisivät kisoja järjestää. Mikä hienointa, SM-kisat ovat tänä vuonna Oulussa. Joten jos Tukholma tai Tali ei vielä saanut matkajalkaa vipattamaan, niin Ouluun on jo lähes liian helppo lähteä.

Paikallisista kilpailijoista pitää esiin nostaa YFK:n Niko Rättyä, jonka liitto jo valitsi tuleviin EM-kisoihin 19-vuotiaiden junioreiden sarjaan. Tästä miehenalusta kuullaan vielä. Ja löytyyhän noita pro-statusta kolkuttelevia ukkoja YFK:n väreistä muitakin Jani Määttänen ja Juho Rasmus voidaan jo ääneen mainita. Toinen mainitsemisen arvoinen EM-kisoihin valittu mies löytyy Oulusta, Juho Parviainen. Mennyt kausi oli Juholta hieno, toivottavasti sama vire jatkuu tulevallakin kaudella.

Ratarakentamisen osalta rytmi ei näytä rauhoittuvan täälläkään. Laitakallioon valmistuu kesällä 18-väyläinen rata. Nivalan rata laajennetaan myös 18-väyläiseksi. Raaheen tulee uusi 18-väyläinen DiscGolfPark. Haapajärvelläkin jotakin touhutaan. Ylivieskan kavereilla tiettävästi on työn alla ammattilaistason rata Huhmariin, jännä nähdä miten tämän projektin käy. Muutenkin ratoja nousee, kuin sieniä sateella. Vielä kun saataisiin johonkin tälle alueelle se maksullinen, tasokas ja hyvin hoidettu rata.

Tässäpä tämä ”lyhyesti”, mielenkiintoinen kausi on tulossa niin paikallisesti, kuin kansainvälisestikin.

Ylivieskassa viikkokisailemassa

Väläyttelin jo viikolla osallistumista Ylivieskassa lauantaina järjestettyyn Retro Gamesiin, tai sunnuntain viikkokisoihin. No lauantai meni sitten hieman muuta touhuillessa ja kun tuli heittämässäkin kotiradalla käytyä, niin arvelin viikkokisatkin jättää väliin.

Sunnuntai kuitenkin valkeni aurinkoisena, joten yllättäen viikkokisat alkoivat tuntua hyvältä idealta. Tuntia ennen lopullinen päätös, evästä nassuun, varustus kuntoon ja pikapikaa Ylivieskaa kohti. Hyvinhän tuota onneksi paikalle kerkesin ja ehdin vielä löytökiekoista FD:tkin kaivaa mukaan.

Ensimmäinen kierros aloitettiin kolmoselta, ihan ok aloitusväylä. Avaus lähti PD2:lla hieman turhan pitkäksi ja 15m putti ei uponnut, varma par. Nelosen avaus PD2:lla ehkä parasta koko kesänä (huom, tuuliset olot, siksi PD2) ja kiekko 10 metriin. Tulospalvelua odotellessa muistelen edelleen oliko tämä birdie vai par. Vitosen avaus väylän keskellä oleviin puihin, par. Kutosen avaus myös puuhun ja reiluun puoleen väliin väylää, par. Seiskan avaus TD:llä taas parasta koko kesänä, joskin todella kova skippi vei kiekon pitkälle vasemmalle, joten par. Kasin avaus ”kulman” puihin ja lähärikin hitusen vajaaksi. 6m putti ohi, sama toiselta puolelta, joten tuplaa korttiin. Ysin avaus ihan helmeä ja kopsahti viimeiseen puuhun, 5m haaraputti sisään. Kympin avaus pitkästä aikaa ihan kelpo, vaikkei voima-tekniikka -yhdistelmä tuolle väylälle oikein riitäkään. Varma par. 11 avaus dropparin viereen, varma par. 12 avaus jätti feidaamatta. 20m putti ohi ja toinen 6m putti myös, turha bogi. 13-väylälle rohkeasti ”normiavaus” joka ”jäi käteen” ja kopsahti 11-väylän dropparipuuhun OB:lle. Jatko ojanvarresta mutkalla olevan puun kautta ojaan. Toinen yritys samalta paikalta 11 metriin, putti ketjuista ulos ja seiska korttiin, morjons. 14 avaus ihan OK, 12 m putti alarautaan, par. 15 avaus OK ja suora väylä korille. Lähäri puuhun pellon reunassa, bogi. 16 avaus tuulenpuuskaan ja 2 m saaresta vasemmalta ohi. Dropparilta 7 m:iin ja bogi. 11 avaus koivukujan oikeasta reunasta ulos ja 8 m korista avoin linja. Putti huti ja seuraava myös, bogi! 18 avaus mandoporttiin, mutta osui sen jälkeen puuhun. kämmenellä OK kakkosdraivi. Lähäri 1,5 korista ja kiekko sisään. Tosin tuossa tuulessa ylämäkeen kiekko nous pystyyn ja meinas ketjut puskea ulos. Mm. Jani puttas vierestä alarautaan, joka tosin tais mennä puhtaasti hätäilyn piikkiin. Holaripotissahan oli joku vajaat 400 euroa. Tämä osui omalla osalla lähimmäs ykkösväylällä, jossa avaus kaarsi nätisti korille, mutta meni joko korin edestä tai takaa hieman ohi (kahta näkemystä löytyi). Täytyy sanoa että kyllä siinä muutama pumpunlyönti jäi välistä. Birdie tosiaan tuosta. Kakkosen avaus hieman vasemmalle, mutta onnekkaasti OB puskan ja ojan väliin (n. 2m alue). Lähäri 5m:iin ja tässä taas musta aukko, osuiko putti vaiko ei. No kierroksen lopputulema oli +8, jossa siis kasilta ja 13:sta otetut +6 yhteensä, näin tällä kertaa. Tuolla oltiin kisassa sijalla 9 (kolmannen poolin eka :D).

Finaaliysinä pelattiin etuysi. Ryhmän tulokset ensimmäiseltä kierrokselta olivat 63,64,64,65, joten tasaista oli odotettavissa. Matkaan lähdettiin vitosväylältä, jossa avasin totutusti siihen samaan puuhun kuin 1. kierroksellakin, joten tästä par. Kutosen avauksen vei tuuli ”hieman” oikealle, josta uskomaton 20 m ”varmisteluneppi” korin alle painuikin koriin (vastatuuli), maukas birdie. Seiskan avaus väylän keskellä oleviin koivuihin, lähäri varmasti korin alle ja par. Kasin avaus rystyannukkana ei kääntänytkään, jatko metsästä 6 metriin ja par. Ysin avaus todella matalana 30 m korista, par. Ykkösen avaus myös matalana ojan penkalle, par. Kakkosen avaus kämmenellä oikealle, par. Kolmosen avaus 6 m:iin, birdie. Nelosen avaus edellistäkin parempi. Tosin jäi sellaiseen kulmaan, että takana oleva OB oli täysin mahdollinen. Vähän varmisteltu roikkuputti alarautaan, muttei onneksi noussut rolliin, par. Lopputulema etuysiltä -2 ja koko kisa +6. Ei se nyt ihan puihin mennyt.

Frisbeekarhujen tulospalvelu näyttää vain toimivan sen verran rivakasti, etten edelleenkään tiedä lopullista sijoitusta, saati että pystyisin muihin vertaamaan. Finaalipoolissa olin selkeästi paras, joten toivottavasti seuraavastakin ryhmästä sain päänahkoja poimituksi 😉 Heittäminen oli taasen mukavaa ja olihan tuossa tekemisen meininki, noita muutamia virheitä lukuunottamatta.

Kisaraportti Kirena Open 2013

Kirena Open takana. Aamuun asti piti miettiä osallistumista, kun tiesi että menee koko päivä tuossa touhussa ja olis kotonakin hommaa riittänyt.

kurasaapasSadetutkan ja sääennusteiden tutkailut näyttivät että keli voisi alkuun olla huono, mutta paranisi nopeasti. Ihan tähän ei päästy. Ensimmäinen kierros heitettiin käytännössä todella kovassa tuulessa ja lumisateessa. Luovuttaminen oli varmasti useammalla ukolla mielessä. Loppujen lopuksi toiselle kierrokselle lähdettiin yhtä miestä pienemmällä osanottajamäärällä.

Rata oli normaaliradan ympäristöön rakennettu 13-väyläinen muunneltu rata. Käytännössä ainut normaali väylä oli #5 (normaalisti #3). Muut ”normaalit” olivat pidenettyjä 20-40m. Normaalikelillä rata olisi varmasti ollut mukava pelattava, tuo em. tuuli kuitenkin teki siitä todella haastavan, ainakin näin amatöörille. Väylien PAR-lukemia ei oltu määritetty, joten puhutaan nyt vain kokonaisheittomääristä.

Ensimmäinen kierros sujui vähintäänkin vaihtelevasti, yhdelle väylälle onnistuin heittämään kakkosen. Muuten mentiinkin pääasiassa neloslinjalla ja taisipa taulusta pari seiskaakin löytyä. Oudot väylät ja puoliouto ympäristö teki sen, että etäisyyksien arviointi oli aika hakuammuntaa. Lopputulos kierrokselta 55, amatöörisarjan kärki oli kuitenkin vain muutaman heiton päässä. Muiden tuloksia vilkuillessa kyllä huomasi, ettei ollut kenelläkään ihan putkeen mennyt (jos nyt ei Niko Rättyää lasketa, 40). Surkuhupaisinta hommassa oli, että ensimmäisellä kierroksella onnistuin sähläämään viisi kiekkoa Katajaojan hellään huomaan, tosin en ollut ainut. Ensimmäisellä kierroksella samassa ryhmässä heitti Kankaanpäästä SM-kisapaikan napannut YFK:n Jani Määttänen, joka kuitenkin jätti pelin kesken kierroksen jälkeen. Ihan ymmärrettävää kyllä, oli tuo keli sen verran surkea.

Toisen kierroksen alku oli jäätävä, ukko tärisi niin että meinas laatta lentää. Aloitus kutosväylältä ja heti kahdesti mandoportista ohi, seiskaa korttiin ja tästähän oli riemukas jatkaa. Pari väylää eteenpäin ja sää alkoi hellittää, no ainakin lumisateen osalta. Jostakin syystä peli oli kuitenkin edelleenkin hukassa, liekö keskittyminen ollut vielä ”hieman” heikkoa. Yksi kakkonen tais tällekin kierrokselle tulla, mutta muuten samaa linjaa edellisen kans. Tulos oli jälleen 55 ja piti oikeen tuloskorttia vilkaista, että ”ei ole mahdollista”. Kun AM kärki paukutti 45 niin ero venähti tavoittamattomaksi. Tällä kierroksella enää yksi kiekko jäi vetiseen hautaansa.

Kolmannelle kierrokselle lähdettiin maha täynnä (ei liian) ja aurinkoisessa kelissä, joskin tuuli oli edelleenkin kova. Mieli oli kuitenkin korkealla. Heittoryhmä koostui amatöörien kärjestä (kaikki neljä osallistujaa, avoimessa kuitenkin oli 21). Alku oli nytkin hieman kankea tuulen kanssa taistellessa, mutta pikkuhiljaa pääsin peliin mukaan ja viimeisellä puolikkaalla pystyin vihdoin viimein pelaamaan omalla tasollani. Pari kakkosta tauluun ja kolmosiakin muutama. Yksi kiekko hukkui myös viimeisellä kierroksella. Tulos 51 ja kolmas sija amatööreissä.

AM-kärjessä taisteli viimeisellä kierroksella Haapaveden viikkokisoistakin tuttu porukka Vesa Mäkelä (YFK) ja Jarno Nahkala (DGCH). Omalta osalta ”taisteluksi” jäi viimeisen sijan välttäminen ja se onnistuikin neljän pisteen turvin ennen Kai Someroa (YFK). Avoimen voiton vei Niko Rättyä (YFK), toiseksi Mika Lasanen (OFS), jaetulle kolmannelle sijalle Jarkko Outila (YFK) ja Tommi Heikkinen (YFK).

Kisailijoiden kesken arviot hukattujen kiekkojen määrästä liikkuivat 50-60 kiekon välillä. Tämä ja sääolot kun jätetään huomioimatta, niin kisa oli kaikin puolin hyvin järjestetty ja homma toimi. Itse en kisaan lähtenyt tulosta heittämään, kuin että viimeiseksi en jää. Lähinnä lähdin hakemaan kisakokemusta ja katsomaan miten hommat muualla hoidetaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.