Kisaraportti – Pyhäntä Tour

Pyhännän frisbeetoiminnan aktiivimies Joona Kela polkaisi Pyhännällä vielä tulille kauden päätöskilpailut. Edes kohtalainen sateenuhka ei porukkaa hidastanut, Kalajoelta asti saapui Pyhännälle pelimiehiä. Kaikkiaan osallistujia oli 19 ja varsin hyvät ”kekkerit” saatiin aikaan. Normaalia runsaampi vaatetus ja ajoittainen tihkusade toki verotti hieman tuloksia, mutta pääpiirtein meininki oli hyvää. Eikä ne tuloksetkaan aivan järkyttäviä ollut.

Ensimmäinen kierros kierrettiin Autionrannassa. Kisan aloitin 8-väylältä, jonka onnistuin pirkottamaan. Ysin avaus vähän turhan oikealle ja järveen, onneksi kuitenkin rantaan, niin ei kiekkoa tarvinut jättää. Ensimmäinen putti 15 metristä vajaaksi ja bogia lappuun. Ykkösen avaus hieman heikko, mutta varma par. Kakkosen avaus ja jatko todella huonoja, bogey. Kolmosen avaus suorana pitkäksi ja (vain) par. Nelosen avaus väylän puolessa välissä puuhun ja kimmokkeella etuoikealle, par. Viton avaus kämmenellä PD2:lla vasemmalle (wtf!), lähäri ihan ok, mutta puttimokan jälkeen bogey. Kutosen avaus oikean reunan mäntyyn ja kimmokkeella hieman oikealle, lähäri ok ja varma par. Seiskan avaus 3m korista, helppo pirkku. Lopputulos +2 ja sijoitus 15.! Ei hyvä.

Toinen kierros jatkettiin suoraan ensimmäisen jälkeen. Kasin avaus puuhun ja pitkä putti alarautaan, par. Ysin avaus feidasi vähän reilusti, mutta 10m putti sisään, birdie. Ykkösen avaus vajaaksi, varma par. Kakkosen avaus matalana, pitkä putti ketjuista ulos, par. Kolmosen avaus kämmenellä jäi käteen ja kuusen taakse, haaraputti karvan verran ohi, par. Nelosen avaus metrin ohi väylästä ja millin isojen mäntyjen oikealta puolelta, limppu korin taakse 3m korista, makoisa birdie. Vitosen avaus yllättävänkin hyvä, 8m putti vähän ohi, par. Kutosen avaus samaan mäntyyn ja kimmokkeella jyrkästi vasemmalle, par. Seiska varmasti korille, nostobirdie. Lopputulos -3 ja kierroksen 2. sija. Mitenkään hyvälle ei peli tuossakaan vaiheessa tuntunut, virheitä tuli edelleen liikaa.

Seuraavaksi siirryttiin Pyhäntä DGP:lle. Kolmannen kierroksen aloitin väylältä nr 3. Avaus hieman oikealle, mutta vältti puut. Putti korista ulos, par. Nelosväylä on aina ollut hankala, mutta rystyannukka lähti juurikin hyvän korkuisen, ehkä hieman hitaana, ja liiti 6m päähän korista. Putti sisään ja birdie, kyllä kelpas. Vitosen avaus lipsahti ja oli oikealla metikössä jokseenkin pahassa paikassa puskien välissä. Jatko kuitenkin yllättävänkin hyvin väylällä takaisin. Lähäri persiilleen ja putti huti, tuplat! Kutonen: ”tällä väylällä ei sitten kannata heittää tuonne oikeelle mehtään, tai tuohon väylän keskimehtän tän puolen ojaan” jaaa, siellähän se ojassa, örkele. Jatko about lähimpään puuhun ja 90 asteen kulmassa vasemmalle, vasemman reunan väylälle, joskin hieman hankalaan paikkaan puskan viereen. Jatko heittopaikkaan nähden hyvä, lähäri korille ja tyydyttävä bogey. Seiskan avaus oikealle metsään, josta kimmokkeella väylälle. Jatko huono ja bogey. Kasin avaus vasemman reunan koivuihin ja ojan reunalle (penkereen taakse), lähäri 5m korista, putti ketjuista oikealle ulos, bogey. Ysin avaus karkasi oikealle ja jäi urheilukentän penkalle, lähäri metrin korista ja par. Ykkösväylän avaus milliin, birdie. Kakkosen avaus pitkänä annukkana oikealle tielle ja par. Kolmas kierros tulokseen +3 ja kierroksen sijoitus 13. Ihan tosi jees, joo-o.

Neljäs kierros aloitettiin taas kolmoselta, joka oli lähes toisinto ensimmäiseen, par. Nelosen avaus karkasi vasemmalle ja lähäri ihan järjettömästä paikasta pikkumunkilla kipolle, par. Vitosen avaus keskeltä väylää vähän lyhyeksi, 15m birdieputti laskevana keskelle koria sisään, tuuletusläpsy iteltä ja poolikavereilta ”oooo” ja… kiekko ulos korista, WTF!! kohtalaisen väkinäinen par. Kutosen avaus mandopuun tasalle oikean reunan mäntyyn. Jatko hienosti penkan yli mäenlaskurinteen alle. Lähäri 15m vajaaksi ja varmistellen vitoseksi (bogey). Niille jotka ei väylää tiedä, niin tuosta putatttaessa korin takana on 10 metrin lähes suora pudotus, mm. samassa poolissa heittänyt Marttala kokeili pikkuriskiä puttia heikolla menestyksellä (+4). Seiska avaus edellistäkin heikompi, ensimmäiseen mäntyyn ja sen juurelle. Jatko mahdollisesti sitäkin huonompi, näytti jäävän ojan penkalle, mutta oli tosiasiassa 1,2 metrisen ojan pohjalla. Lisäksi ojassa oli pajupusikot, joten seuraavakin lähäri oli tuhoon tuomittu. 7m putti onneksi sisään. Seiskalle lähdin avaamaan kämmenellä, ratkaisu oli ihan keisari, nostobirdie. Kasi hyssenä 6m korista ja putti sisään, birdie. Ykkösen avaus ei ollut ihan ensimmäisen kierroksen veroinen, mutta 5m birdieputti sisään. Kakkosen avaus oli ehkä päivän korkein, muttei kuitenkaan riittänyt ylittämään väylän keskellä olevaa mäntyä vaan osui latvaoksiin ja tuli männyn juureen alas. Lähäri oli käsittämätön käsi, mutta 8m putti sisään, par. Viimeinen kierros tulokseen -1 ja kierroksen sijoitus 2.

Lopputulos oli 111 (+1) ja sillä 7. sija, joten ihan täytyy olla tyytyväinen. Ehkä hieman harmittaa että hävisin Marttalalle vain yhden heiton, olisi ollut hienoa päästä mies rökittämään, seuraavalla kerralla sitten. Joona oli ihan suvereeni (103) ja sai jo lähes leikitellä viimeisen kierroksen, kahden heiton päähän jäi Ismo Jääskeläinen ja neljän heiton päähän ensimmäinen ulkopaikkakuntalainen Mika Liias. Haapavetisistä Jarno oli 10. (114) ja Jukka 11. (118).

Eiköpähän se nyt ala kausi olla kisareissaamisen osalta ohi. Josko tässä parit talvikisat oman porukan kesken harrastelis ja ens kaudella jatketaan A-lisenssillä, PDGA here I come.

Korjaus 28.10.2013, kyllähän Ismokin on ulkopaikkakuntalaisia, joten ei tämä ihan Pyhäntäläisten hallintaa ollut. Kiitokset Joonalle korjauksesta, allekirjoittaneelle jäi puheiden perusteella väärä kuva

Rajua touhua

Kova viikko ja ehkä vielä kovempi viikonloppu takana. Seuranmestaruuksiin saatiin äijien kans rakennettua yhdeksän uutta väylää Laitakalliolle, joitten lisäksi heitettiin vanhatkin yhdeksän. Väylien keskimitta ei päätä huimaa (n. 77 m), mutta metsässä heitettäessä haastetta riittää. Jos vire ei ole kohdallaan, niin paikkaukset on hankalia tehdä puitten takaa (ei mahdottomia). Uusilla väylillä birdejä koko kisassa tuli yhtä lukuunottamatta vain 10-väylällä. Kaitsu onnistui myös birdittämään väylän nro 17. Periaatteessa kaikki kuitenkin on mahdollista birdiettää. Olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta vaikka kosteutta maassa olikin, niin vesisateelta onneksi vältyttiin. Jos nyt kuitenkin kisaraportin muodossa turinoisin tänne taas pienimuotoisen romaanin.

Jo viikkoa aiemmin alkanut radan rakentaminen jatkui kisaa alustavalla viikolla yllättävänkin reippaasti. Suuret kiitokset kaikille osallistujille. Puuta pistettiin nurin, karsittiin, korijalkeja valettiin ja koreja pystyteltiin. Perjantaina oli kisaväylillä loppusiivouksen aika. Paikalla oli muutama talkoolainen ja saatiinpa harjoittelemaan tulleet pitkämatkalaiset heittoseuraksi. Hommahan meni sitten ihan heittelyksi, joskin ohimennen pahimmat oksaläjät siirrettiin väyliltä syrjään. Nyt kun rataa pääsi ensimmäisen kerran heittämään (vaikkakin yhdellä kiekolla), niin tuntuihan se hyvälle. Ratamerkinnät saatiin perjantaina paikoilleen ja homma bueno, seuraavan aamun kisaa valmistelemaan.

Lauantaina kellon piti herättää 7:50, mutta meikäpoika olikin ylhäällä jo 7:30. Aamupalaa nassuun, tulostaulujen ulos tulostimesta ja viime hetken varmistelut/valmistelut. Liikuntahallin pihassa olin juuri ennen sovittua aikaa ja muutkin tuli ajallaan. Pistin ukot laittamaan viimeiset huomiolaput ja sulkunauhat paikalleen ja lähdin itse noutamaan palkinnot ja tsekkaamaan Laitakallion puolelta että kaikki on kunnossa. Aika tasan ilmoittautumisen alettu 9:30 olin takaisin paikalla. Ilmoittautumisen vahvistus päättyi 9:45 ja vielä soiteltiin mattimyöhäsiä sängyn pohjilta mukaan. Kumma kun sitä ei voi ajallaan tulla, vaikka selkeät aikataulut on!! Kierroksen piti alkaa klo 10, mutta oltiin 20 min myöhässä, tuosta 5 min otan omaan piikkiini, muut menee mattimyöhäsille. Ryhmät jakoon ja heittohommiin, hyvällä fiiliksellä.

Itse aloitin kierroksen ”vanhalta puolelta”, olikohan 4-väylä?? 😀 Peruskolmosta muutaman väylän verran, vitosella ”hukattu” birdie, kutosen pitkä birdiekin meinas upota. Seiskalla avaus pari metriä kiposta ja birdie, tulihan se. Kasilla OB:lle ja bogey, ysillä aidan yli pyörätielle, siis OB ja bogey. No +1:ssä Laitakallion puolelle, ei huono. Kympin avaus tarttui käteen ja karkasi oikealle, turha par. 11 ja 12 bogiin. Sitten vahvaa peruspelaamista, pitkät birdiet ei ihan uppoa, joten pareja. 18-väylällä tarraa md3 taas käteen ja kasetoidaan hieman, tuplat korttiin. Vanhalta puolelta vielä lopuille väylille par, joten lopputulos +5. Aikalailla sitä mitä odotinkin. Tosin Jukka ja Jarno veti ihan helmen kierroksen ja nollasi radan samoin tein. Vielä kun Juha-Matti +1ja kaitsu +3 pelasivat kierroksen paremmin, niin ei ollut asiaa kärkipooliin finaalikierrokselle. Varmasti viikon hommat painoivat, mutta sitä ei ole tarvetta jossitella, tiedostettu homma. Naisille ja junnuille palkinnot jakoon.

Puolen tunnin tauko välissä, kuivat vaatteet kotona päälle ja kiireesti takaisin urheilukentälle. Ryhmät olin jo ennen taukoa tehnyt valmiiksi ja miettinyt lähtöväylät. Onneksi joku meni ääneen sanomaan että lähdetään porrastetusti, olin sen jo unohtanut 🙂 Kolmosväylältä liikenteeseen, pari kolmen ukon poolia lähti ensin. Oma avaus kohtalaisen hyvä, mitenhän siihen sais tuossa vielä sen puuttuvat 20m lisää. Kolmoselle par. Nelosella avaus 25m ja puuhun. Lähestyminen lyhyeksi ja bogia korttiin. Vitoselle täsmälleen samanlainen avaus kuin 1-kierroksella, tällä kertaa birdieputti sisään. Kutonen seiftisti pariin. Seiskalla kasettipesä sylttää, avaus PD:llä kippaa hieman vasemmalle ja feidin jälkeen pyörähtää aidan ali OB:lle. Vielä yksi putti huti ja tuplaa tauluun. Kasilla meinataan mennä taas aidan ali, puolen kiekon verran, huh, pitkä birdieputti sisään, huh. Ysin avaus puuhun ja muutenkin sähellystä, bogey. +2 tuloksella Laitakallioon, ei hyvä. Kympin avaus vähän oikealla, mutta birdie tauluun. 11 bogiin. 12 todella hankalana pusikoista tuplabogiin. Sitten taas, pitkiä birdieyrityksiä, mutta ei uppoa, kolmoista tauluun. 16-väylän avaus kippaa vasemmalla (PD!), mutta osuu onneksi mandon jälkeen puuhun. Lähäri menee hitusen pitkäksi ja putti suht. helposta 7 metristä ylärautaan, bogey. Laitakallioon vielä pari paria. Ykkösväylän avaus PD2:lla ei edelleenkään osu radan pintaan vaan menee nurmella. Onneksi kiekko pomppaan edes hiemaan, kääntyy pystyyn ja rollaa n. 6 metriin korista, birdieputtikin uppoaa. Kakkosväylän avaus aitaan ja vajaaksi, lähäri korin alle ja varma par. Siinä se, homma paketissa, lopputulos +4 ja koko kisa +9.

Tovin aikaa odotellaan kärkiryhmän saapumista paikalle. Aplodit raikaavat kun kärkiryhmä avaa ykkösväylää, raikui jo meidän kakkosryhmäläistenkin avatessa, hyvä meininki. Jarno on bogittanut Laitakallion kaksi viimeistä väylää ja Juha-Matti on noussut tasoihin bogittamalla vain toisen. Jäätävästi molemmat pistää ykköselle birdiet. Mestaruus ratkaistaan viimeisellä väylällä, nro 2. Tässä vaiheessa nousen itsekin koneelta katsomaan tilanteen. Juha-Matti avaa hyvin. Jarno ei varmistele, rystyannukka aidan yli ja liito loppuu kesken, kiekko tippuu aidan taakse OB:lle, toinen avaus samalla tavalla, siinä meni. Jukkakin kasetoi vielä viimeisen väylän ja tippuu meikäläisen kans tasoihin. Kaitsulla on ollut huono kierros, eikä Teemukaan pystynyt parantamaan, joten Jukan kans jaetaan kolmas sija.

Kisan jälkeen heilahdeltiin omaan tahtiin Kylpyläsaareen. Ruokaa, saunaa, juomaa, pokeria, äijäjuttuja, huutoa, puttikisaa, välillä toljotellaan lentopalloakin. Visiitti baariin ja kävelylenkki vesisateessa kotiin. Puolen päivän jälkeen siivoamaan mökki saaressa, ei edes paha siivo eikä hirveästi tavaraakan jätetty, hieno homma. Viime yönä oli pienimuotoiset lizardit, joten unet jäi vähän vähiin. Ensi yönä sitten vois jo nukkuakin. Pikkuhiljaa pitänee myös alkaa valmistautumaan Finnish Amateursiin, ai että ku pääsee ilman sen suurempia velvollisuuksia vaan heittämään.

Kauden päätavoite muuttui

Vaikka kauden päätavoite alunperin oli Kärkkäinen Openiin osallistuminen ja viimeisen sijan välttäminen, niin homma muuttui elokuussa totisemmaksi. Jy-Li puski listoille epävirallisen amatöörien SM-kisan, Finnish Amateursin Laajavuoressa, johon piti toki heti ilmoittautua. MA3-luokka kun on itselle varsin sopiva. Ilmoittautuneiden kilpakumppaneiden tasoa tarkastellessa voisi 40 heittäjän joukosta asettaa tavoitteeksi sijoittumisen 30 parhaan joukkoon. Tuloskunto ei tällä hetkellä ole ollut mikään paras mahdollinen, mutta saa nähdä mihin sitä pystytään parin viikon päästä. Viikkokisarumba Haapavedellä päättyy paria viikkoa ennen ja viikkoa aiemmin pelataan vielä seuranmestaruudesta, joten sinällään tässä ei ehdi lepuuttelemaan. Vielä kun pitäisi uutta rataakin talkoilla pystyyn ja kotonakin remonttihommaa jonkin verran vielä on, niin valmistautuminen on luokkaa autoilu 🙂

Tuota uutta rataa on Haapavedellä puuhattu koko kesä vähemmän tai enemmän. Olen puolenkymmentä ratasuunnitelmaa piirtänyt ja useampaan otteeseen ollaan maastossakin käyty ratatoimikunnan kanssa pyörimässä. Yksi jo raivausluvankin saanut rataratkaisu jouduttiin hylkäämään jo aiemmin, kun kaupunki yhtäkkiä hoksasikin aloittavansa alueella pohjatyöt teollisuusalueen laajennukselle. Viime viikonloppuna päästiin kuitenkin vihdoin työn touhuun. Odotusarvo talkooporukan suhteen oli kova, olihan ilmoittautuneitakin naamakirjassa jopa kuusi. Perjantain ensimmäinen puolituntinen meni yksin samoillessa kalliota ja merkkaillessa kaadettavia puita. Jarno ja Roope liittyivät sen jälkeen seuraan ja Jukkakin tunteroisen jälkeen. Moottorisahoja laulatettiin sen minkä jaksettiin. Lauantai ei ollut sen kummempi, Jukka ja Niko M. olivat paikalle vaivautuneet. Taas laulatettiin sahoja ja kirottiin harrastajien aktiivisuutta asian suhteen. Eipähän päässyt kylmä tuleen. Vähilläkin resursseilla saatiin ihmeen paljon aikaan. Kaikilta 11 väylältä on nyt puut kaadettu. Kolmelta väylältä ne on jopa karsittu ja kuljetettu pois väylältä. Pienen pähkäilyn jälkeen tultiin siihen tulokseen että paria väylää lukuunottamatta kaikille tarvitaan koriin kalliojalka, joten näistä piti vielä tarjouspyyntöä lähettää eteenpäin. Jahka raivaukset saadaan loppuun, korit pystyyn ja alustavat rataopasteet kiinniteltyä, niin varmasti siinä syksyn ja talven heittää. Alkukeväästä olisikin tarkoitus saada keinonurmiset tiialustat ja väylä-/rataopasteet asennukseen mahdollisimman pian.

Syyskuun viikonloput onkin nyt täyteen buukattu. Onneksi frisbeekausi on kisojen osalta suurimmilta osin paketissa kuun päätyttyä, joten voi keskittyä muihinkin asioihin. Toki tuota ratahommaa pitää vielä jatkaa, mutta onhan tässä pitkä talvi aikaa 😉

Valoa siellä jossakin

Perjantaina suunnattiin Vesan ja Jukan kans Ylivieskaan töitten jälkeen. Kierros alkoi hieman nihkeästi ja etuysille pelasin kolme bogia ja yhden tuplabogin. Pari birdieputtia kuihtui rautoihin ja OB:llakin vierailtiin. Ysiväylällä kuitenkin alkoi jo hieman näkyä valoa tunnelin päästä ja onnistuin pelaamaan parin.

Takaysillä peli alkoi luistaa lähestulkoon entiseen malliin. 11-väylälle harmittava bogi ja 12 vähän lipsahti vain pariksi. Sitten olikin vahvaa parin peluuta. 16-väylällä oltiin tasatilanteessa +6, avasin riskillä blizu-DD2:lla tuuleen ja kiekkohan tössähti jälkimmäiseen saareen. Neljän metrin putti sisään ja maukas birdie. Jukka pisti avauksen OB:lle ja Vesalla tais lipsahtaa putti huti, joten väylä bogiksi. Peli oli lähes ”selvä”. 18-väylän avausta piti vähän jännittää, mutta niin se vain kiekko löysin tiensä mandoportista läpi. Lähäri lipsahti vasemmalle ja birdieputti kuudesta metristä ohi. Par-putti piti sitten jo upottaa kuudesta metristä.

Vaikka etuysi olikin todella pahaa hakemista, niin takaysin hyvä tatsi miellytti. Pitkästä aikaa heittämisessä oli mielekkyyttä ja tuntui että homma toimi kuten pitääkin.

Sunnuntaina jatkui sama meno viikkokisoissa. Pieni tihku yritti häiriköidä tekemistä, mutta tulostaso oli hyvä. Ensimmäisellä kierroksella pelasin Vesan ja Jarnon kans samassa ryhmässä ja jälki oli tylyä, joka ukko kierroksen jälkeen tuloksessa -1. Vesalle bogeyfree kierros ja otettiinpa kasiväylältä star-frameki. Kolme seuraavakin tuloksissa +1, +2 ja +3. Kierroksen jälkeen huomasin, että jalka ei juurikaan vaivannut kierroksen aikana.

Toiselle kierrokselle Matti (+1) otettiin kärkipooliin ja meno jatkui lähestulkoon samana. Sade yltyi välillä ja se hieman näkyi tuloksissakin. Matin kierros lipsui +5:een ja sijoitus viides. Janne pelasi kakkosryhmästä kierroksen -1 ja nousi neljänneksi (+2). Vesan kierros lipsui +2:een ja sijoitus kolmas (+1). Jarnon kierros +1 ja toiseksi (0). Itse onnistuin nollaamaan kierroksen ja sitä myöten maukas voitto (-1) tuloksella. Kyllä maistui. Tasurikisassa Janne ja Tomi ratkoivat kisan CTP:llä, jonka Janne vei parin metrin turvin. Jalka hieman vaivaili toisen kierroksen alussa, mutta ei häiritsevästi. Johtuneeko tuosta, että heittäminen olikin rentoa.

Tämän viikon pelailut jäänee aika vähiin, tai no saas nähä… Eilen palaveerattiin DGCH:n kokous ja ukot yritti houkutella heittämään, ei jaksanut/pystynyt/vihtinyt. Tänään saattais ehtiä kierroksen käymään, mutta en tiedä viitsiiko, jalka meinaa hieman juilia taasen, ja kun… Huomenna sitten aamusta viiden aikaan junalle ja nokka kohti Pasilaa. Puoleltapäivin Pasilassa ja lounaan kautta palaveriin. Iltapäivästä 15-16 välillä paikallisjunalla Helsingin keskustaan ja hotellille. Vielä on arvonnassa viitsinkö ottaa fribabägin mukaan. Alustava tieto kun on, että häslingin radat on järjettömän tukkoisia. Tietysti jos sitä haukkais hotellille pääsyn jälkeen evään ja alkais sitte zoomaileen mihin lähtis, saattais saada hyödynnettyä sen vähemmän ruuhkaisen illan esim. Talissa. Torstaina sitten aamusta kohti Espoon Meripuistoa ja päivä palaveria, yms… mukavaa. Iltapäivällä taasen keskustaan ja tod.näk. evästelyä jossakin. Kuuden jälestä pompitaan junaan ja kohti lakeuksia. Puolen yön aikaan kotona ja aamulla pirteänä töihin. Onneksi sitten alkaakin loma ja veikkaan, että saatan joutua frisbeetä silloin heittämään 😉

Kisaraportti Hiekkasärkät Open

Hiekkasärkät Open jätti tapahtumana erittäinkin positiivisen kuvan. Vanhakin rata oli yksi suosikeista, mutta uusi rata on vieläkin hienompi ja ennen kaikkea nykyaikainen ja puitteet isoillekin kisoille on loistavat. Ainoat miinukset tulee kisan järjestelyistä, aikataulut eivät pitäneet, mistään ei saanut selkeää infoa vaan joutui hieman joka toiselta vastaantulijalta kyselemään mihin pitäisi mennä ja missä olla mihinkin aikaan. Onneksi osallistujia ei tuota enempää ollut, muuten hommassa olis saattanut käydä heikosti. Mutta mitenkäs kaikki sitten meni, siitä seuraavassa.

Edellisenä iltana oli pakattu tavarat valmiiksi, joten aamulle ei pitänyt olla muuta hommaa, kuin aamupala ja matkaan. Illalla koitettiin myös selvitellä Matin kyytiä Kalajoelle, homma jäi auki. Yöllä heräsin kolmen jälkeen, kun kärpäseksi kutsuttu olio tunkeutui väkisin milloin korvaan, milloin sieraimeen. Tätä sitten aikani metsästin ja kolmannella yrittämällä n. puoli tuntia myöhemmin sain otuksen hengiltä. Turhan hyvin tuossa heräili, joten lueskelin hieman ja tsekkasin facebookin, jossa Jukka oli ilmoittanut hetkeä aiemmin olevansa sairaan ja että Kalajoen reissu jää väliin. Muutaman voimasanan pyöräytin mielessä ja säädin herätyksen puoli tuntia aiemmaksi, jotta ehdin tulostamaan ja tarkistamaan varatun mökin tiedot (Jukka oli varaajana). Heräsin kuitenkin jo ennen herätystä, kärpäset taasen. Neljä tuntia tehokasta unta takana ja aamutoimille, hieman hirvitti edes ajatella särkillä tarpovansa 36 väylää näillä unilla.

Ensitöikseni haukkasin aamupalaa ja hörpin 2 reilun kokoista kuppia kahvia, ”jos ny tällä etes heräis vähän paremmin”. Mökin lippujen ja lappujen tulostuksen jälkeen jäin odottelemaan Jarnoa. Hetken kuluttua olikin pirssi pihassa ja aloimme arpoman mistä Matti siepataan kyytiin. Itse olin siinä uskossa että mies oli mökkiviikon jäljiltä tullut Haapavedelle. Pienen jaappaamisen ja parin puhelun jälkeen selvisi, että mies tulee suoraan Raahesta paikalle, joten johtotähti kohti Kalajokea ja aikataulussakin oltiin, eli klo 07:15.

Kalajoelle saavuttiin ihan hyvissä ajoin ennen ilmoittautumisen alkua ja käväistiin vielä ABC:llä kahvilla. Edelleenkin oli omalta osalta melko väsynyt olo, joten Salen puolelta Batteryä kehiin. Puoli pulloa nassuun ja toiveet korkealla, että kyllä tämä tästä. Reippaimmat ulkopaikkakuntalaiset olivat jo kierrelleet rataa ja paikkakuntalaiset olivat tutustuneet siihen jo parin päivän ajan. Meillä oli lähinnä tarkoitus tsekata muutama epäselvä paikka ja hoitaa alkulämmittelyt. Ilmoittautumisen alku venyi lähemmäs yhdeksää ja vasta kun ilmoittautumisia alettiin ottaa vastaan, järjestäjät kertoivat että ennakkoilmoittautuneitten ja maksaneitten ei tarvi erikseen enään ilmoittautua. Olispa tuolle puolelle tunnille riittäny muutaki hommaa ku ootastelua. Jarnon kans hoidettiin ”ilmoittautuminen” pois alta ja lähdettiin lämmitteleen. Mattikin soitteli, että oli hetken päästä paikalla. Jarnon kans ehdittiin puttailla jonkin aikaa ja tsekata Dyynin takana olevat väylät. Siitä lähdettiin ”valumaan” takaisin Dyynin pelaajakokoukseen ja siepattiin Matti parkkipaikalta mukaan.

Pelaajakokous
Pelaajakokous

Alkulöpinöiden jälkeen jaettiin ryhmät, Jarnon kans päädyttiin (taas) samaan ryhmään, lisäksi ryhmään tuli yksi Kalajokinen kaveri (nimi jo mennyt mielestä), joten oltiin edes vähän selvillä missä väylät on (toki ratakartta löytyi kansiosta). Kierrokselle lähdettiin väylältä nr. 17. Kyseinen väylä heitetään hiihtosillan päältä, nätti hieman oikealle kaartava väylä. Omalta osalta väsymys alkoi karista jossain 2-4 väylän välillä ja pelissä alkoi olla järkeäkin. Kierros sujui omalta osalta hieman tunnustellen uutta rataa. Draivit kulkivat pääsääntöisesti hyvin, mutta virheitäkin tuli. Putit tipahtelivat ketjuista pariin otteeseen. Jarno pelasi perusvarmaa peliä oudolla radalla, vaikka muutamia virheitäkin joukkoon mahtuikin. Ensimmäinen kierros allekirjoittaneella tulokseen 66 (+10), Jarnolla 64 (+8) ja Matilla 72 (+16).

Kierrosten välissä käytiin Rantakallassa tiedustelemassa mökin avainta (etukäteen) ja saatiinki se. ABC:ltä pikkupurtavaa ja vähän mökille tankkaamaan ja vaihtamaan kuivempaa varustetta ylle. Tästä sitten taas kohti kisakeskusta, eli Dyyniä. Dyynissä juuri lopeteltiin jotakin ”kuulutusta” ja hieman jäätiin hommasta pihalle mitä tässä olis tarkoitus tehdä. Joku vastaan rynnivästä laumasta osasi ”selventää” että amatöörien häntä lähtee väylältä #12, ”öö siis mikä”, joku toinen tiesi kertoa että ”amatöörit lähtee väylältä #12” ja kolmas että ”kaikki väylälle #12”. No ei muuta kuin porukan perään. Perillä selvisi että kyllä, kaikki lähtee samalta väylältä peräjälkeen, huonoimmat ensin. Myös osa Dyynissä paikalla olleista oli edelleen Dyynissä, eli ihan ei tainnut kuulutuksetkaan olla selkeimpiä, parissa ensimmäisessä ryhmässä vaihtuikin pelaajat ”lennosta”, kun osa oli jäänyt kisakeskukseen.

Jarnon kans arvottiin tauolla että ollaan samassa ryhmässä toinenkin kierros, kun eroa kuitenkin oli vain kaksi pistettä. Eipäs oltukaan, meikäläisen ryhmään löysivät tiensä Kokkolasta Jesse Stenwall, sekä Kalajoelta Juuso Kurikkala ja Niko Pisilä. Omalta osalta toinen kierros alkoi hieman kankeasti parilla bogilla. Sen jälkeen alkoi luistaa paremmin ja birkkujakin tipahteli. Hyvin pian huomasin, että oma heittäminen toimi muita ryhmäläisiä paremmin ja varsinkin ensimmäistä kierrosta paremmin. Parilla seiftillä olis ehkä 3-4 heittoa saanut tuloksesta pois, muttei tänne leikkimään tultu. Toisaalta vaikka putti oli edelliskierrosta varmempi, niin kiekko tuli ihan selkeästi ketjuista 3-4 kertaa ulos, pöh. Jarno oli heti perässä tulevassa ryhmässä ja pari sanaa kierroksen aikana väylillä vaihdettiin. Niilläkin kerroilla Jarnon tekeminen näytti jotenkin hankalalta ja sitä se tuntui olleenkin, putti oli ollut melko hukassa. Itse arvelin oman tuloksen roikkuvan jossakin 7-8 välissä ja hieman piti ihmetelläkin, kun tulos oli vain 61 (+5). Jarno oli heittänyt pykälää huonommaksi 62 (+6) ja Matti 66 (+10).

IMAG1200
Kyllä kelepaa, pihivituvan mätö

Kisan jälkeen lähdettiin käymään mökillä (n. 300m päässä Dyynistä) pistämässä sauna lämpiämään. Laskeskeltiin että 40 min päästä on porukka kiertänyt ja lähdettiin takaisin Dyyniin, jossa juuri parhaillaan alkoi palkintojenjako. Tsekattiin tilaisuus läpi, eikä voitettu edes arvonnoissa 😉 Joten takaisin mökille, kisajuomaa nassuun ja saunomaan. Saunan jälkeen oli maailma taasen hivenen parempi paikka ja päätettiin lähteä syömään, paikaksi valikoitui Pihvitupa. Vaikka annokset syystä tai toisesta johtuen olivat listan halvimmasta päästä, ei se ruoan laatuun vaikuttanut, loistoevästä. Syönnin jälkeen lähdettiin takaisin mökille parantamaan maailmaa. Väsymys alkoi jo ihan kohtalaisesti painaa itse kutakin ja Jarno painelikin kymmenen aikaan nukkumaan. Matin kans käytiin vielä Sandy Keltissä stoutit imailemassa ja muita fribasällejä jututtumassa. Puolen yön jälestä oltiinkin sitten takaisin mökillä ja unessa. Yöllä pariin otteeseen heräsin Bimmerpartyilijoiden pitämään meteliin naapurissa, mutta onneksi nuo oli vain lyhyitä pätkiä ja yön sai melko rauhassa nukkua. Toisaalta saattoi sitä edellisen yön neljän tunnin unien ja päivän hiekassa tarpomisen jälkeen olla pientä väsymystä aivan noin luonnostaankin 🙂

Mitä kisan tuloksiin tulee, niin amatöörisarjan lopputuloksissa Jarno oli sijalla 6. tuloksella 126 (+14), itse olin heti perässä tuloksella 127 (+15), Mattikin kiri lopussa sijalle 15. tuloksella 138 (+26). Kaikkiaan sarjassa oli 23 osallistujaa. Kolmen kärki erottui amatöörisarjassa selvästi muista Aki Meriläinen 115, Harri Syrjälä 117 ja Patrik Ravall 118. Neljäs sija jaettiin pisteillä 125. Avoimen kisan vei Juho Parviainen tuloksella 103 (-9), jaetulle toiselle sijalle tuloksella 105 (-7) heittivät Erno Väyrynen ja Marko Jokimäki, joista jälkimmäinen vei sudarissa toisen sijan.

Mitäs nyt mieleen jäi. Hieno reissu kaikinpuolin vaikka järjestelyt muutamaan kertaan muuttuivatkin ja Jukkakin joutui jättäytymään pois matkasta. Seuraavaa reissua jo mietittiin, vaikka edes omalla porukalla pari autollista johonkin hienolle radalle ja mökkiin yöksi, saas nähä. Hiekkasärkkien rata meni omalla listalla hienoudessaan sijalle nr 1, hyvää jälkeä siellä on tehty ja hienoja väyliä. Väylillä on hyvin vähän OB-alueita, periaatteessa asfaltti on jokapuolella OB ja aidat (mm. JukuPark). Nuo on kuitenkin joka paikassa sen verran kaukana väylistä että vaatii aika ”taitoa” heittää niille, oli siellä tosin kisan aikana käytykin. Hienoimpia väyliä radalla on pitkät väylät, joilla pääsee siivuttamaan oikein kunnolla ”mäen päältä”, eli #4 (221m) ja #11 (233m). Myös lyhyet <50m raakasti alamäkeen heitettävät väylät (#9 ja #15) ovat helppoudessaa haastavia, toki tuuliolot tekee näillä myös jippojaan. Rata tullee aikanaan olemaan maksullinen (euro pari), mutta se on ihan ymmärrettävää ja tuskin kellään tuosta jää heittäminen kiinni. Klubitalo ja ProShop tulevat sijoittumaan keilahallin ja ykkösväylän läheisyyteen. Suomen ensimmäinen AA1-tason rata on todellakin kokemisen arvoinen ja mikä hienointa se on osattu pykältää noinkin lähelle Haapavettä. Tästä suuret kiitokset puuha- ja maksumiehelle Juha Lehtikankaalle, sekä tietenkin Golden Beach Disc Golfers Ry:n sälleille radan pystyttämisestä talkootöin.