Kisakalenteri alkaa täyttyä

Frisbeegolfseurat ovat kiitettävästi tänä vuonna tarttuneet toimeen ja kisoja on tällä hetkellä liiton kisakoneessa yli 60. Pohjoiselle alueellekin kisattavaa riittää jo yli 20 kisan verran. Omalta osalta kisakalenteriin on löytäneet tiensä pohjoisen alueen AM2-tourin kisat Vaala, Oulu ja Kokkola, sekä erilliskisat Kirena Open, Kärkkäinen Open ja Haapavesi Open. Lisäksi lisenssivapaita kisoja käydään ainakin Laitakallio Openin verran pyörimässä. Loppukesä on tarkoitus jättää aika rauhalliseksi, tästä lisää sitten lähempänä kesää. Toki syksyllä kuvioihin tulee SFL:n Liitopäivät, joita tuskin malttaa jättää väliin, sen verran hyvät fiilikset viime syksyltä jäi.

Ja mitä muuhun toimintaan tulee. Edelleen olen mukana DGCH:n puheenjohtajana, sekä emoseura HaUn sihteerinä ja johtokunnan jäsenenä. Eli touhua riittää niiltäkin osin.

Oma tavoite tälle kesälle on kääntymässä lähinnä ”hallinnolliseksi”, eli koitetaan pitää seuratoiminta pystyssä ja mahdollisuuksien mukaan hankitaan rahoitusta mm. korien uusimiseksi Laitakalliolle. Terveyden kanssa on koko alkuvuoden ollut pientä jappasua, joka jatkuu edelleen, lääkärissä saa vielä muutamaan kertaan rampata. Tämän vuoksi olenkin aika suosiolla luopumassa kilpailullisten tavoitteiden asettamisesta. Tällä hetkellä haaveena olis nostaa rating 900 korville ja päästä tosiaan kisaamaan Amatöörien SM:t. Aika näyttää tuleeko noista lopulliset tavoitteet tälle kesälle, vai kärvistelläänkö kesä läpi höntsämeiningeillä.

Kisaennakko – Kärkkäinen Open III

Taas on tullut se aika, että pakataan kisakamat autoon ja matkataan naapurikuntaan katsomaan miten hommat hoidetaan.

MA2-luokassa on kiitettävästi kilpailijoita taasen ja aina yhtä kovaa sakkia (mun näkökulmasta). Ratingeja tuossa vilkuilin ja kyllähän sitä taas joutuu onnistumaan että edes 20 parhaan joukossa on. Jos homma luistaa keskimääräistä paremmin, niin mahdollisuuksia on jopa 15 parhaan sakkiin. Kisa varmasti tulee olemaan kova, sen verran tasaista on tuo MA2-porukka. Voittajasta on hankala mennä sanomaan mitään. Luokassa on kaksi rating-rajan ylittävää pelaajaa (Ari Hakkarainen 938 ja Jaakko Alatalo 935) jopa lohkojaoissa, mutta saas nähdä. Lisäksi kärjestä erottuu ratingin perusteella Sami Kalliokoski 934. Näille nimille nostettakoon haastajiksi Eemeli Laurinolli, Marko Lipponen ja Jyrki Vaara. Myös Joni Roukala on onnistuessaan erittäin vahva ehdokas kärkeen, joskin miehen tekeminen Ylivieskassa on ollut hieman ailahtelevaa.

Muissa luokissa voittajasuosikeiksi nousee Jenni Eskelinen (FPO), Jesse Nieminen (MJ1), pappasarjan kärkeen ampunevat Pasi Laukkanen ja Jukka Kälkäjä. Toivon mukaan myös Haapaveden Jukka Viitala on iskukunnossa ja löytyy pappasarjan viiden parhaan joukosta.

MPO:ssa kärkisijoista lähtee taistelemaan myös iso joukko. Oma veikkaus voittajasta osuu loistokasta kautta pelaavaan Mikko Ylätaloon. Jos nyt muita nostetaan esille, niin nimet Keränen, Kaakinen, Nirkkonen, Rasmus, Rättyä, Määttänen ja Heikkinen kannattaa painaa mieleen. Kolme jälkimmäistä Ylivieskan miehinä voivat tehdä ihan mitä vain. Myös Rasmukselle rata on varsin tuttu.

Frisbeegolf 2014

Tulevan kauden odotus alkaa pikkuhiljaa oikeasti ”tuntumaan”. Moni asia alkaa korrektoitumaan ja fribaajat ympäri maan alkavat aktivoitumaan. Tämä näkyy parin kuukauden hiljaiselon jälkeen foorumeilla ja facebook-ryhmissä, jutut alkavat taas hiljalleen ”lentämään”.  Totisemmin lajia harrastaneet ovat syksyn jälkeen aloittaneet peruskuntokauden ja valmistautumisen tulevaan kauteen. Mutta miltäpä näyttää tuleva kausi, mielenkiintoiselta, jälleen kerran. Jätetään nyt omat tavoitteet kertomatta ja keskitytään tässä postauksessa asioihin yleisemmin.

Friba maailmalla

Kauden suurimmat kisat, eli Majorit saivat eurooppalaisittain tälle kaudelle mukavan lisän. Innovan kaverit eivät jääneet laakereillaan lepäilemään European Openin välivuodeksi, vaan pykäsivät naapuriin European Masters -kisan. Jos vain heinäkuun 17-20 päivä on mahdollista, niin ei muuta kuin Ruotsiin tsekkaamaan kisahommat, ei varmasti kaduta. Viikko tämän jälkeen kisataan jenkeissä amatöörien maailmanmestaruuksista. Ja pari viikkoa sen jälkeen maailmanmestaruuskisat Portlandissa. Lokakuun alussa taaseen katseet kääntyvät Rock Hillin ja USDGC:n suuntaan.

Yksi ensi kauden kovimmista poisjäänneistä on varmasti maailmanmestarin, seitsenkertaisen Major-voittajan David Feldbergin jättäytyminen (ainakin puolittain) eläkkeelle. Miehen aikanaan autoturmassa teloma jalka, kun ei enään kilpailemista kestä kuten aiemmin. Lisää aiheesta voi lukea Disc Golferin haastattelusta.

Paul McBeth nousi menneellä kaudella PDGA:n ranking ykköseksi (toisena on muuten eräs Feldberg) ja voitti yhtä vaille kaikki Majorit kauden aikana. McBeastia tuskin voi aliarvioida tulevallakaan kaudella.

Prodigy kaappasi viime kauden alussa kovan luokan pelaajakaartin tiimiinsä, osittain tämä (minun mielestäni) näkyi tason laskuna ko. pelaajien osalta isommissa kisoissa. Toisaalta osa pelaajista myös hyötyi siitä, että pääsivät pelaamaan (ainakin alkukauden) sekabägeillä. Tulevalle kaudelle Prodigyllä on jo heittää niin vahva kiekkovalikoima, että tulostenkin pitäisi alkaa paranemaan. Aiemmin mainittujen seuraksi kärkikahinoihin mahtunee mukaan Schusterick ja Wysocki, mutta mielelläni näkisin Locastronkin taas menestymässä isoissa kisoissa.

Steven Ricon, Steve Brinsterin ja Nate Dossin vahvaa panosta syksyn USDGC:ssä ei myöskään voi sivuuttaa, varmasti nämäkin sällit taas kiusaavat parempiaan. Eurooppalaisista pelaajista kauden mittaan läpimurtoon saattaa pystyä ainakin Saksan Simon Lizotte. Suomalaisista löytyy ainakin yksi varteenotettava kaveri tuleviin taistoihin. Seppo Pajun armeija-ajat ovat takanapäin ja mies ottaa homman tällä hetkellä erittäin ammattimaisesti. Jännä nähdä mihin määrätietoinen harjoittelu johtaa kauden mittaan.

Naisten puolella menneellä kaudella kruunattiin uusi kuningatar (ainakin minun mielestä). Paige Pierce onnistui napsimaan voittoja tasaiseen tahtiin, eikä varmasti tulokset huonone tulevallakaan kaudella. Vaikka Valarie Jenkinsin ura alkaa pikkuhiljaa kääntymään ehtoopuolelle, on maailman rankingin ykkönen edelleen erittäin kova tekijä. Suurimmasta yllätyksestä saattaa kauden mittaan vastata vaivihkaa maailman rankinglistan sijalle seitsemän noussut ruotsalainen Ragna Bygde.

Jussi Meresmaa kirjoitti Joulukuussa kaivatun ja asiallisen päänavauksen frisbeegolfin ammattimaisuudesta. Kauppiaalla taitaa olla paljon muutakin takataskussa tulevalle kaudelle. Jännä nähdä mitä mies keksii, hattua pitää kuitenkin nostaa.

Suomen buumi jatkuu

Suomessa eletään kovaa buumia frisbeegolfin suhteen, tämä tuskin tulee tulevallakaan kaudella hiipumaan. Kotimaan kisarintama tulevalla kaudella on kirjava, vaikkei Majoria tänä vuonna kisatakaan. Eurotouria käydään yhden kisan verran Talissa, joten jos laivailu Ruotsiin ei kiinnosta, niin kannattanee visiteerata pääkaupungissa kesäkuussa. Maailmanluokan pelaajaksi on myös muutamalla Suomalaisella mahdollisuuksia, nyt alkaisi jo olla aika vastata odotuksiin. Listataan tähän nyt: Pasi Koivu, Jalle Stoor, Seppo Paju ja Leo Piiroinen. Toki myös Jussi Meresmaan edesottamukset kiinnostavat aina, vaikka mies heittohommista melkolailla eläkkeellä onkin, valittiinhan Jussi mukaan EM-joukkueeseenkin. Jännä nähdä ehtiikö kauppias muilta kiireiltään edustamaan.

Paikallinen kausi 2014

Oulun eteläisen alueella tulee tulevalla kaudella olemaan enemmän kisoja kuin koskaan. Ylivieskassa on varmasti Kärkkäinen Open, meillä Haapavesi Open. Lisäksi liiton kisoja on varmasti myös Kalajoella ja Kokkolassa. Enkä ihmettelisi vaikka tuoreetkin seurat (Nivala, Pyhäntä, Raahe) keksisivät kisoja järjestää. Mikä hienointa, SM-kisat ovat tänä vuonna Oulussa. Joten jos Tukholma tai Tali ei vielä saanut matkajalkaa vipattamaan, niin Ouluun on jo lähes liian helppo lähteä.

Paikallisista kilpailijoista pitää esiin nostaa YFK:n Niko Rättyä, jonka liitto jo valitsi tuleviin EM-kisoihin 19-vuotiaiden junioreiden sarjaan. Tästä miehenalusta kuullaan vielä. Ja löytyyhän noita pro-statusta kolkuttelevia ukkoja YFK:n väreistä muitakin Jani Määttänen ja Juho Rasmus voidaan jo ääneen mainita. Toinen mainitsemisen arvoinen EM-kisoihin valittu mies löytyy Oulusta, Juho Parviainen. Mennyt kausi oli Juholta hieno, toivottavasti sama vire jatkuu tulevallakin kaudella.

Ratarakentamisen osalta rytmi ei näytä rauhoittuvan täälläkään. Laitakallioon valmistuu kesällä 18-väyläinen rata. Nivalan rata laajennetaan myös 18-väyläiseksi. Raaheen tulee uusi 18-väyläinen DiscGolfPark. Haapajärvelläkin jotakin touhutaan. Ylivieskan kavereilla tiettävästi on työn alla ammattilaistason rata Huhmariin, jännä nähdä miten tämän projektin käy. Muutenkin ratoja nousee, kuin sieniä sateella. Vielä kun saataisiin johonkin tälle alueelle se maksullinen, tasokas ja hyvin hoidettu rata.

Tässäpä tämä ”lyhyesti”, mielenkiintoinen kausi on tulossa niin paikallisesti, kuin kansainvälisestikin.

Kisaraportti Kärkkäinen Open 2013

Ylivieskalaiset olivat jälleen rakentaneet komeat puitteet kunnon frisbeegolfkisalle. Sponsorit olivat näkyvästi esillä kuka missäkin muodossaan, banderolleja, kojua, autoja, purheita, jne… Väylät oli viritelty viimeisen päälle, mitä nyt parilla väylällä harva heinikko oli hieman pitkäksi päässyt, mutta väyliltä ei todellakaan tarvinut kiekkoa etsiä, raffilta jonkin verran jos sinne eksyi.IMAG1142_1_1
Ensimmäisellä kierroksella samassa ryhmässä heitti PowerGripin tiimin Jenni Eskelinen, YFK:n Henri ”epis” Vierumäki, sekä vanhemman polven heittäjä Seppo Hänninen. Seppo kiersi ensimmäisen kierroksen isot vuoratut nahkatumput, joka herätti ajoittain hilpeyttä. Piti kuulemma varustautua jos eksyy, tai tulee kylmä 🙂 Muutenkin aika persoona ”bägistä” löytyi kaksi Firebirdiä ja yks Jokeri. Matkaan lähdettiin väylältä nr 9. Omalta osalta hieno avaus ja palkintona birdie. Seuraavat väylät 10,11 ja 12 onnistuin suht helposti heittämään pariin. 13-väylällä sitten avaus osui OB:lla puuhun ja jäi väärälle puolelle, onneksi ei ojaan, vitosta korttiin. 14 ja 15 mentiin sitten yllättänkin helpoilla pareilla. 16-väylällä avaus 3m kauemmasta saaresta lyhyeksi, dropparille ja bogia korttiin. 17-väylältä sitten birkku vaihteeksi. 18 mandoportin sivuun, ei ohi, jatkot vähän niin ja näin bogi kortiin. Ykkösellä avaus lyhyeksi ja pitkä putti vajaaksi, par kuitenki. Kakkosella käpelsin selvän birdieputin ja kiekko pyöri vielä OB-puskan taakse, josta putti alarautaan, bogi. Sitten mentiin taas tasavarmaa paria 3,4,5 ja 6 väylät. Seiskan avaus tiin eteen mäntyyn ja hyssepommina heitetty jatko hivenen lyhyeksi (15m putti), joten bogia korttiin. Muutetun kasin avauksessa luiskahti tukijalka alta ja kämmenheitto kippasi vasemmalle metsään. Väylä siis kaarsi pururataa pitkin oikealle, tästäkin bogia korttiin.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen lopputulos 60 (+5), alustava rating 849, sijoitus jaettu 29. johon olin varsin tyytyväinen. Heitto toimi kaikinpuolin hyvin, mitä nyt typeriä mokia muutama tuli. Erityiskiitos tuolle ekan kierroksen poolille, hyvä fiilis oli tuossa porukassa heittää, epiksen yltiöpositiivinen asenne pitäis itsekin opetella. Rättyän Niko muuten oli aika tyly isäntä Pro-luokassa, heittämällä tuloksen -13! Kierroksen fiiliksen ehkä kiteytti Outilan Jarkon toteamus “Niko (Rättyä) käväsi sitte heittämässä kierroksen frisbeegolfia”. Niko ottikin ansaitut ablodit jo kirjatessaan tulosta tulostaululle.
Kierrosten välissä kävin suihkussa ja syömässä. Puolisen tuntia ehdin Pro-luokan sällien tekemistäkin seurailla.
Vaikka kisaamassakin oli tusinan verran YFK:n sällejä, niin osa oli suosiolla jättäynyt talkooporukkaan. Joskin tässäkin kuvassa kevyestikin laskettuna kuusi allekirjoittanutta kovempaa pelimiestä
Vaikka kisaamassakin oli tusinan verran YFK:n sällejä, niin osa oli suosiolla jättäynyt talkooporukkaan. Joskin tässäkin kuvassa kevyestikin laskettuna kuusi allekirjoittanutta kovempaa pelimiestä

Toiselle kierrokselle päädyin astetta kovempaan ryhmään. Samaan porukkaan tuli Raahen Mikko Sämpi, OFS:n Joonas Järviluoma ja joku kolmas kaveri jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan saa päähäni edes tuloslistoilta, kenties Henri Koivumaa!? Kierros aloitettiin väylältä nr 10. väylät 10,11 par, 12-väylällä oli birkkuakin tyrkyllä, mutta putti rautaan (ala- tai ylä). 13-väylällä mietin viime sekuntiin asti lähdenkö varmisteleen, ja paskat DGCH-asenteella kaikki peliin ja kenties elämäni pisin draivi korin tasalle “puttikaarelle 11 metriin” korin vasemmalle puolelle. Birdieputti alarautaan ja parin sai pudottaa korin vierestä. 14-väylä pitkällä 10m putilla pariin. 15-väylän avaus jäi vähän hankalaan paikka puitten taakse, lähäri oksiin ja putille 12 metristä ojasta kannon päältä! putti sisään ja jopa meikäläinen tuuletti, par korttiin. 16-väylän avaus 18-väylän tiille (melkein), dropparilta kuuten metriin ja putti ketjuista ulos, tuplabogi. 17 avaus vähän lyhyeksi koivun oksiin, onneksi palas väylälle. Lähärikin luiskahti oikealle, mutta meni korin tasalle, joten par. 18-väylällä FD ei edelleenkää totellut, karkeasti ohi mandoportista. Dropparilta ihan OK heitto, vähän turhan vasemmalle. Seuraava lähäri vähän lyhyeksi ja pitkä putti ei uponnut, tuplabogi. Ykkösellä hieman hysseksi lipsahtaneen avauksen FD:llä sieppasi yltynyt tuuli ja kiekko katajaojaan, bogi. Kakkosella fore lyhyeksi, puuhun ja ojaan (olkoot FD siellä jäähyllä ku ei tottele), bogi. Kolmoselta sitten kierroksen ensimmäinen ja viimeinen birkku, lähes mallia nosto. Nelonen olikin sitten taas show, avaus DD2:lla raakasti hysseksi ja OB-puskan “alle” pellolle, lähäri vajaaksi, putti pitkäksi ja rollina alas, tuplabogia tauluun. Vitosella ja kutosella oli pitkää birdieä tarjolla, mutta pariksi meni. Seiskalla avaus ihan OK, flätti MD2 ei totellut forea ja kippas vasemmalle puttilinjan taakse pari metriä. Putti 12 metristä yli (vastatuuli), seuraava 10 metristä ohi, tässä vaiheessa totesin että “tää menee jo vittuiluksi” ja puttasin vielä kerran OHI!! triplabogi tauluun ja tässä vaiheessa iski viimeistään se ahdistus että “nyt vaan pois täältä ja äkkiä”. Uusittu kasi onnistui tällä kertaa ihan OK, avaus 10m päähän korista, pitkä birkku ei uponnut, mutta par tauluun. 9-väylä oikeastaan kertoi kaiken koko kierroksesta. Mietin heittoon lähtiessä, että tohdinko heittää alivakaalla DD2:lla tuuleen, DGCH-moodi päälle ja DD2 tuulessa heti OB-rajan yli. Pituutta tosin tuli n. 100m, mutta se ei juuri lämmittänyt. Re-tee vakaammalla DD:llä OK ja bogi korttiin. Tuloskorttia kalkuloidessa odotin jopa pahempaa, mutta oli tuo +11 silti karkea pettymys. Edes Sämpin sama tulos ei lohduttanut ja toive olikin että muillakin olisi mennyt huonommin, eipä ollut.

Tosiasiassahan tuo toinen kierros kulminoitui omalta osalta väylille 4,7,16 ja 18, joista tulos +9!! notta morjens. Lopputulos siis 126 ja sijoitus 46. joten en kuitenkaan viimeiseksi jäänyt, viisi ukkoa takana, huh. Tämän kierroksen yhteenvetona lainaankin Sämpiä “niinku ois pari tuntia laskenu piin likiarvoa”.

Näin pari tuntia tilannetta rauhoittaneena, voin jo todeta että hienot oli kisat. Toista kierrosta vähän sekoitti tuo tuuli ja ehkä hieman oma heikko kunto, joka jo nähtävästi tuonkin mittaisessa kisassa kostautuu. Tai no, 5,5 tuntia kun raahaa ja nostelee edes takas 11kg bägiä, niin kai siinä uupelo iskee (kyllä 1. kierros 3 tuntia ja toinen vähän reilu 2,5). Jalat meinas jo tauolla krampata, mutta ei olleet varsinaisesti väsyneet tai kipeaät, lähinnä väsymys oli selässä, tästä viisastuneena – caddy 🙂

Jaa jos bloggais välillä

Blogger on sitten jostain syystä päättänyt tuhota mun kaikki kuvat (huraa!), prkl.

Viikon verran kadoksissa ollut heitto alkaa löytymään kreivin aikaan, kun lauantaina on kauden päätapahtuma, eli Kärkkäinen Open. Viime aikojen 9-10-väyläiset (Haapavesi ja Pulkkila) kierrokset ovat pyörineet tuloksissa +3 – +8. Sunnuntain viikkokisassakin lipsui hieman alle oman tason. Kesälomalaisena puttailin sitten päivällä pihalla ja hommahan sujui heti alkumetreistä asti vanhaan totuttuun tapaan. Iltapäivästä auton keula kohti Ylivieskaa ja kierros siellä lukemiin +4 ja tuossakin hukkasin 4-5 ihan selkeää birdieputtia omalla sähellyksellä, toisaalta parilla väylällä olisi voinut seiftata, mutta jätetään ne kisaan 😉 Jos nyt jotakin yltiöpositiivista pitää hakea, niin draivit ovat kehittyneet. Pituutta on heittoihin tullu parin viime viikon aikana n. 10 metriä ja tarkkuutta sitäkin enemmän. Lähäri ja puttiosasto kaipaa edelleen treeniä, joten siihen keskityttäneen ennen viikonlopun kisailuja.