Kisaraportti – Finnish Amateurs

Lauantai käynnistyi pommiin nukkumisella. Onneksi caddy, eli Atte oli reippaana ylhäällä ja tekstasi meikäläisenki ylös. Väsymys oli tehnyt illalla källit ja olin pistänyt herätyksen arkipäivien herätykseen, tsädäm. Onneksi aikaa oli sen verran varattu, että hyvin ehdittiin aamupalat nakata nassuun ja liikahtaa Laajavuorta kohti. MA3 sarja oli lähes täynnä, vain neljä vapaata paikkaa, joten tavoite 30 parhaan sakkiin pysyi semmoisenaan. Kisarata poikkesi parin lisäväylän verran normaalista, karttaa voi ihastella kisakoneesta.
finnish_amateurs
1. kierros aloitettiin väylältä nro 12, joten luvassa oli heti ”kiipeilyä”. Avaus ihan ok, mutta lähäri häneksi ja bogia korttiin. Seuraavalle väylälle kämmenannukka vähän lyhkäseksi ja par. Tämän jälkeen kiivettiin loppumatkakin ”vuorenhuipulle”. 14-väylän avaus vähän vajaaksi, TD2 kouraan ja rystyannukka kulman taakse pitkälle birdielle, limppu kippoon ja erittäin makoisa birdie par 4 -väylälle. Seuraava väylä pariksi. Sitten Suomen hienoin väylä eli 16. DD2 blizu otti tuulta kunnolla alleen ja leijasi metsään OB:lle. Putinkin sössin joten tuplat korttiin. Seuraavalle väylälle heikon avauksen jälkeen par. Ja 18-väylä perinteitä kunnioittaen persiilleen ja tuplat korttiin. Tämän jälkeen ensimmäinen ”lisäväylä” A, joka heitettiin saareen normaaleilla OB-säännöillä. TD nätisti saareen ja par. Tämän jälkeen normaali ykkönen, joka lyhyenä OB:lle. Pelaajakokouksessa oltiin korvat tarkkana ja kaikki oli vähän pihalla miten pitäis jatkaa, kun dropparikin väylällä oli, joten heitin kahdesta eri paikasta jatkon. Eipä tuota ollut jälkikäteen tarvetta selvitelläkään, sama tulos molemmista, eli tuplaa korttiin. Pitkä kakkosväylä on aina paha. Avaus oli varsin hyvä, mutta jatkoheitto tarrasi sormeen ja feidi jäi 30cm:ä vajaaksi ja OB-linjan taakse, triplaa tauluun. Kolmosväylällä jäin MD3 käteen ja kimpos puusta OB:lle! Bogi! Nelosella ei TD2 lähtenyt annukkakulmaan vaan jatkoi suorana puskaan, bogi. Vitosella jopa vähän tuuria ja par korttiin. Kutosen kopsittiin puita ja bogi. Tämän jälkeen toinen ”lisäväylä” B, josta yllättäen par. Seiskan ylämäkiväylältä myös par, oli muuten ainut väylä missä kuuntelin caddyn neuvoa :D. Kasi oli heti hankala ja kiekko meinasi tulla vasemmalle OB:lle asti, bogia korttiin. Ysi oli etukäteen pahin hasardiväylä, mutta siihen löytyi heti yhteinen sävel, kämmenavaus kentälle ja par tauluun. Kympin avaus vajaaksi, varma par. 11 avauksen sössin sitten täysin, vielä kun ensimmäinen puttikin meni huti, niin bogia tauluun. Kierros siis tulokseen +14, joka ei missään nimessä tyydyttänyt. Sijoitus oli kuitenkin 30. joten ei ollut muillakaan mennyt kaksisesti. Ratingit kierrokselle olivat hieman alle oman tason 817.

Lauantaina kisattiin vielä toinen kierros. Tauolla ehti käydä syömässä, joskin jälkikäteen ajateltuna tuo intialainen ei välttämättä ollut paras ratkaisu. Kierros aloitettiin huipulta, ts. autolla ”vuoren” päälle ja väylälle nr. 14. Tällä kertaa avaus kippasi vasemmalle ja jäi liian vajaaksi, homma meni puihin ja bogi korttiin. Seuraavalle väylälle kämmenavaus luiskahti kädestä ja kippasi OB-aidan taakse, putti vielä ohi ja triplat korttiin. 16-väylälle lähes täydellinen avaus 18 metrin päähän korista, varmistelin korin alle ja otin varman birdien. Vaikka kovasti sällit yllytti eaglettämään, mutta korintakainen 5 metrin pudotus ei houkuttanut. Seuraavalle väylälle malliavaus 7 metriin korista ja… putti ohi, par kuitenki. 18-väylälle vielä hieman yllättäen pelastettu par. A-väylä saaren läpi OB:lle, bogia tauluun. Ykkösen avaus jäi hieman käteen tippui tienpenkan taakse ja metrin OB:lle, tuplaa korttiin. Kakkosväylä ihan kohtalaisesti, bogi. 3,4 ja 5-väylät onnistuin heittämään pariin perusvarmalla suorittamisella. Kutosväylän sähläsin taas puitten kautta bogiksi. B:lle par. Seiskalle lähes edelliskierroksen kaltainen suoritus ja par. Kasin portti ei antautunut vieläkään, bogi. Ysin avaus OK, mutta lähäri putterilla annukkana OB:lle ja putinkin kanssa sähläsin, tuplaa. Loput pelasin perusvarmalla suorittamisella pariksi. Lopputulos +11 alkoi jo hieman mieltäkin lämmittämään. Sijoitus nousi jaetulle 25. sijalle. Rating jo omalla tasolla, ehkä jopa hieman ylikin 830.

Sunnuntain finaalikierros alkoi väylältä nr. 11. Aikaa lämmittelyyn oli väylällä hyvästi ja heittotuntuma vaikutti heti hyvälle draivien osalta. Putit sen sijaan eivät ihan napsuneet kohdillee. Varsinainen avaus lähti harjoitusheittojakin paremmin ja nätti nostobirdie heti alkuun. Seuraavalle väylälle onnistunut avaus, mutta lähäri luiskahti kädestä, bogi. 13-väylän avaus kämmenannukkana lähti hieman puskemaan ja jäi n. 20 m korista, par. Taasen kilmuttiin huipulle välissä. Pienen puhalluksen jälkeen honorina tiille. Avaus järkyttävää kuraa ja kippasi vasemmalle. Lähäri rystyannukkana hieman vajaaksi ja kulman taakse puihin, tippui kuitenkin väylälle ja pelastin parin. 15 väylän avaus vähän lyhkäiseksi ja putti mystisesti puski ketjut tieltään ja nousi kiposta ulos, turha bogey. 16-väylän avasin vastatuuleen DD:llä, joka lähti turhan kovassa hyssessä ja painui metsään OB:lle. Kuitenkin vain bogey. 17 avaus ensimmäiseen mäntyyn ja bogia korttiin. 18 avaus blizulla oikealle puskaan, josta jatko suht huonosti väylän toiseen reunaan, tuplaa korttiin. A-väylän avaus nätisti 10m korista, putti alaraudan päältä ulos, par. Ykkösen avaus tismalleen toisen kierroksen avauksen kopio, joskin sitä ennen totesin, että tänään ei riitä käsi OB:lle asti. Ei riittänyt, 30 cm sisällä. Jatko GM:llä kämmenellä jätti feidaamatta ja 50cm OB-rajasta, huh, bogey. Kakkosen avaus OK, toinen painui pari metriä liikaa vasemmalle ja jäi rinteeseen. PD jätti feidaamatta tuulessa ja ei ihan ollut siellä missä piti, bogey. Kolmosella oli birdietä tarjolla, mutta par. Neloselta täydellinen rystyannukka viimeiseen mahdolliseen puuhuun ja 9 m korista, limppu sisään ja birdie, jo helpotti. Vitosen avaus vasemmalle todella tiheään kuusipuskaan jossa oli tasa yksi 30cm leveä, 10cm korkea aukko. GM aukosta läpi turhan pitkälle ja bogey. Kutoselle perinteistä huttua ihan metästä taas bogey. B:n avaus päivän huonoin ja jäi ”kallion” väärälle puolen. Sen verran aukkoa kuitenkin löytyi, että pahojen paikkojen kiekoksi ristitty GM turskahti nostiparille, huh. Seiskan avaus aivan liian matalana lyhyeksi, lähäri vielä ihan reisille ja bogey. Kasin avaus pienellä munkilla puun kautta suht. kauas, lähäri 8m korista ja DGCH-asenteella korin takaista alamäkeä uhmaten limppu sisään, par. Ysin avaus kisan paras, lähäri putterilla pienessä annukassa näytti loppuun asti menevän koriin, mutta hieman ohi. Onneksi 6 m putti upposi ja par. 10 oli päivän viimeinen väylä ja päätin lähteä parin PD2 kokeilun jälkeen pienellä riskillä kokeilemaan TD2:sta annukkana. Kiekko jäi hieman käteen ja 2m liian oikealle, hipaisi puuhun ja lentorata korjautui siihen mihin oli tarkoitus, limppu nostobirdielle ja naks. Tähän oli hyvä lopettaa. Kierros tulokseen +8, joskin ryhmän kärkipalkinto jäi saamatta, kun yksi porukasta pisti +2. Lopputuloksissa sijoitus ei muuttunut, edelleen 25. Kierrosrating tosin oli kaikkien aikojen oma paras 858.

Kokonaisuutena kisa oli hieno ja hyvin järjestetty. Syksyinen ajankohta ei juurikaan fiilikseen vaikuttanut, vaikka ajoittain tuppasi hieman vilu puskemaankin. Heittoporukat olivat joka kierroksella hyvät ja fiilis pysyi sitä myöten hyvänä. Omat fiilikset ennen kisaa olivat erittäin sekavat ja kaikki ainekset täydelliseen epäonnistumiseen olivat ilmassa. Silti, edes sunnuntai-aamuyön herääminen siihen että nenä oli täysin tukossa ja olo mitä pahimmoilleen flunssainen, ei hidastanut tahtia. Fyysisesti Laajavuori on todella vaativa ja odotin että mies olisi enemmänkin romuna, muttei pahastikaan, pientä kramppaamista lukuunottamatta. Tosin nyt kun on n. 300 km istunut vielä autossa, alkaa tuntua, että huomenna on ukko romuna ja kunnolla. Näinä parina päivänä frisbeegolfin pelaaminen tuntui taas siltä, miltä sen pitääkin tuntua, rakkaudesta lajiin. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi kautta ja kisaamista A-lisenssin haltijana.

ps. ainiin, mut tunnistettiin umpioutojen poolikavereiden osalta, olen siis piireissä, hä x)

Ja Atelle vielä kiitokset caddyhommista. Oli erittäin suuri apu, kun ei tarvinnut reppua itse raahata pitkin ”vuorta”.

Kisaraportti Hiekkasärkät Open

Hiekkasärkät Open jätti tapahtumana erittäinkin positiivisen kuvan. Vanhakin rata oli yksi suosikeista, mutta uusi rata on vieläkin hienompi ja ennen kaikkea nykyaikainen ja puitteet isoillekin kisoille on loistavat. Ainoat miinukset tulee kisan järjestelyistä, aikataulut eivät pitäneet, mistään ei saanut selkeää infoa vaan joutui hieman joka toiselta vastaantulijalta kyselemään mihin pitäisi mennä ja missä olla mihinkin aikaan. Onneksi osallistujia ei tuota enempää ollut, muuten hommassa olis saattanut käydä heikosti. Mutta mitenkäs kaikki sitten meni, siitä seuraavassa.

Edellisenä iltana oli pakattu tavarat valmiiksi, joten aamulle ei pitänyt olla muuta hommaa, kuin aamupala ja matkaan. Illalla koitettiin myös selvitellä Matin kyytiä Kalajoelle, homma jäi auki. Yöllä heräsin kolmen jälkeen, kun kärpäseksi kutsuttu olio tunkeutui väkisin milloin korvaan, milloin sieraimeen. Tätä sitten aikani metsästin ja kolmannella yrittämällä n. puoli tuntia myöhemmin sain otuksen hengiltä. Turhan hyvin tuossa heräili, joten lueskelin hieman ja tsekkasin facebookin, jossa Jukka oli ilmoittanut hetkeä aiemmin olevansa sairaan ja että Kalajoen reissu jää väliin. Muutaman voimasanan pyöräytin mielessä ja säädin herätyksen puoli tuntia aiemmaksi, jotta ehdin tulostamaan ja tarkistamaan varatun mökin tiedot (Jukka oli varaajana). Heräsin kuitenkin jo ennen herätystä, kärpäset taasen. Neljä tuntia tehokasta unta takana ja aamutoimille, hieman hirvitti edes ajatella särkillä tarpovansa 36 väylää näillä unilla.

Ensitöikseni haukkasin aamupalaa ja hörpin 2 reilun kokoista kuppia kahvia, ”jos ny tällä etes heräis vähän paremmin”. Mökin lippujen ja lappujen tulostuksen jälkeen jäin odottelemaan Jarnoa. Hetken kuluttua olikin pirssi pihassa ja aloimme arpoman mistä Matti siepataan kyytiin. Itse olin siinä uskossa että mies oli mökkiviikon jäljiltä tullut Haapavedelle. Pienen jaappaamisen ja parin puhelun jälkeen selvisi, että mies tulee suoraan Raahesta paikalle, joten johtotähti kohti Kalajokea ja aikataulussakin oltiin, eli klo 07:15.

Kalajoelle saavuttiin ihan hyvissä ajoin ennen ilmoittautumisen alkua ja käväistiin vielä ABC:llä kahvilla. Edelleenkin oli omalta osalta melko väsynyt olo, joten Salen puolelta Batteryä kehiin. Puoli pulloa nassuun ja toiveet korkealla, että kyllä tämä tästä. Reippaimmat ulkopaikkakuntalaiset olivat jo kierrelleet rataa ja paikkakuntalaiset olivat tutustuneet siihen jo parin päivän ajan. Meillä oli lähinnä tarkoitus tsekata muutama epäselvä paikka ja hoitaa alkulämmittelyt. Ilmoittautumisen alku venyi lähemmäs yhdeksää ja vasta kun ilmoittautumisia alettiin ottaa vastaan, järjestäjät kertoivat että ennakkoilmoittautuneitten ja maksaneitten ei tarvi erikseen enään ilmoittautua. Olispa tuolle puolelle tunnille riittäny muutaki hommaa ku ootastelua. Jarnon kans hoidettiin ”ilmoittautuminen” pois alta ja lähdettiin lämmitteleen. Mattikin soitteli, että oli hetken päästä paikalla. Jarnon kans ehdittiin puttailla jonkin aikaa ja tsekata Dyynin takana olevat väylät. Siitä lähdettiin ”valumaan” takaisin Dyynin pelaajakokoukseen ja siepattiin Matti parkkipaikalta mukaan.

Pelaajakokous
Pelaajakokous

Alkulöpinöiden jälkeen jaettiin ryhmät, Jarnon kans päädyttiin (taas) samaan ryhmään, lisäksi ryhmään tuli yksi Kalajokinen kaveri (nimi jo mennyt mielestä), joten oltiin edes vähän selvillä missä väylät on (toki ratakartta löytyi kansiosta). Kierrokselle lähdettiin väylältä nr. 17. Kyseinen väylä heitetään hiihtosillan päältä, nätti hieman oikealle kaartava väylä. Omalta osalta väsymys alkoi karista jossain 2-4 väylän välillä ja pelissä alkoi olla järkeäkin. Kierros sujui omalta osalta hieman tunnustellen uutta rataa. Draivit kulkivat pääsääntöisesti hyvin, mutta virheitäkin tuli. Putit tipahtelivat ketjuista pariin otteeseen. Jarno pelasi perusvarmaa peliä oudolla radalla, vaikka muutamia virheitäkin joukkoon mahtuikin. Ensimmäinen kierros allekirjoittaneella tulokseen 66 (+10), Jarnolla 64 (+8) ja Matilla 72 (+16).

Kierrosten välissä käytiin Rantakallassa tiedustelemassa mökin avainta (etukäteen) ja saatiinki se. ABC:ltä pikkupurtavaa ja vähän mökille tankkaamaan ja vaihtamaan kuivempaa varustetta ylle. Tästä sitten taas kohti kisakeskusta, eli Dyyniä. Dyynissä juuri lopeteltiin jotakin ”kuulutusta” ja hieman jäätiin hommasta pihalle mitä tässä olis tarkoitus tehdä. Joku vastaan rynnivästä laumasta osasi ”selventää” että amatöörien häntä lähtee väylältä #12, ”öö siis mikä”, joku toinen tiesi kertoa että ”amatöörit lähtee väylältä #12” ja kolmas että ”kaikki väylälle #12”. No ei muuta kuin porukan perään. Perillä selvisi että kyllä, kaikki lähtee samalta väylältä peräjälkeen, huonoimmat ensin. Myös osa Dyynissä paikalla olleista oli edelleen Dyynissä, eli ihan ei tainnut kuulutuksetkaan olla selkeimpiä, parissa ensimmäisessä ryhmässä vaihtuikin pelaajat ”lennosta”, kun osa oli jäänyt kisakeskukseen.

Jarnon kans arvottiin tauolla että ollaan samassa ryhmässä toinenkin kierros, kun eroa kuitenkin oli vain kaksi pistettä. Eipäs oltukaan, meikäläisen ryhmään löysivät tiensä Kokkolasta Jesse Stenwall, sekä Kalajoelta Juuso Kurikkala ja Niko Pisilä. Omalta osalta toinen kierros alkoi hieman kankeasti parilla bogilla. Sen jälkeen alkoi luistaa paremmin ja birkkujakin tipahteli. Hyvin pian huomasin, että oma heittäminen toimi muita ryhmäläisiä paremmin ja varsinkin ensimmäistä kierrosta paremmin. Parilla seiftillä olis ehkä 3-4 heittoa saanut tuloksesta pois, muttei tänne leikkimään tultu. Toisaalta vaikka putti oli edelliskierrosta varmempi, niin kiekko tuli ihan selkeästi ketjuista 3-4 kertaa ulos, pöh. Jarno oli heti perässä tulevassa ryhmässä ja pari sanaa kierroksen aikana väylillä vaihdettiin. Niilläkin kerroilla Jarnon tekeminen näytti jotenkin hankalalta ja sitä se tuntui olleenkin, putti oli ollut melko hukassa. Itse arvelin oman tuloksen roikkuvan jossakin 7-8 välissä ja hieman piti ihmetelläkin, kun tulos oli vain 61 (+5). Jarno oli heittänyt pykälää huonommaksi 62 (+6) ja Matti 66 (+10).

IMAG1200
Kyllä kelepaa, pihivituvan mätö

Kisan jälkeen lähdettiin käymään mökillä (n. 300m päässä Dyynistä) pistämässä sauna lämpiämään. Laskeskeltiin että 40 min päästä on porukka kiertänyt ja lähdettiin takaisin Dyyniin, jossa juuri parhaillaan alkoi palkintojenjako. Tsekattiin tilaisuus läpi, eikä voitettu edes arvonnoissa 😉 Joten takaisin mökille, kisajuomaa nassuun ja saunomaan. Saunan jälkeen oli maailma taasen hivenen parempi paikka ja päätettiin lähteä syömään, paikaksi valikoitui Pihvitupa. Vaikka annokset syystä tai toisesta johtuen olivat listan halvimmasta päästä, ei se ruoan laatuun vaikuttanut, loistoevästä. Syönnin jälkeen lähdettiin takaisin mökille parantamaan maailmaa. Väsymys alkoi jo ihan kohtalaisesti painaa itse kutakin ja Jarno painelikin kymmenen aikaan nukkumaan. Matin kans käytiin vielä Sandy Keltissä stoutit imailemassa ja muita fribasällejä jututtumassa. Puolen yön jälestä oltiinkin sitten takaisin mökillä ja unessa. Yöllä pariin otteeseen heräsin Bimmerpartyilijoiden pitämään meteliin naapurissa, mutta onneksi nuo oli vain lyhyitä pätkiä ja yön sai melko rauhassa nukkua. Toisaalta saattoi sitä edellisen yön neljän tunnin unien ja päivän hiekassa tarpomisen jälkeen olla pientä väsymystä aivan noin luonnostaankin 🙂

Mitä kisan tuloksiin tulee, niin amatöörisarjan lopputuloksissa Jarno oli sijalla 6. tuloksella 126 (+14), itse olin heti perässä tuloksella 127 (+15), Mattikin kiri lopussa sijalle 15. tuloksella 138 (+26). Kaikkiaan sarjassa oli 23 osallistujaa. Kolmen kärki erottui amatöörisarjassa selvästi muista Aki Meriläinen 115, Harri Syrjälä 117 ja Patrik Ravall 118. Neljäs sija jaettiin pisteillä 125. Avoimen kisan vei Juho Parviainen tuloksella 103 (-9), jaetulle toiselle sijalle tuloksella 105 (-7) heittivät Erno Väyrynen ja Marko Jokimäki, joista jälkimmäinen vei sudarissa toisen sijan.

Mitäs nyt mieleen jäi. Hieno reissu kaikinpuolin vaikka järjestelyt muutamaan kertaan muuttuivatkin ja Jukkakin joutui jättäytymään pois matkasta. Seuraavaa reissua jo mietittiin, vaikka edes omalla porukalla pari autollista johonkin hienolle radalle ja mökkiin yöksi, saas nähä. Hiekkasärkkien rata meni omalla listalla hienoudessaan sijalle nr 1, hyvää jälkeä siellä on tehty ja hienoja väyliä. Väylillä on hyvin vähän OB-alueita, periaatteessa asfaltti on jokapuolella OB ja aidat (mm. JukuPark). Nuo on kuitenkin joka paikassa sen verran kaukana väylistä että vaatii aika ”taitoa” heittää niille, oli siellä tosin kisan aikana käytykin. Hienoimpia väyliä radalla on pitkät väylät, joilla pääsee siivuttamaan oikein kunnolla ”mäen päältä”, eli #4 (221m) ja #11 (233m). Myös lyhyet <50m raakasti alamäkeen heitettävät väylät (#9 ja #15) ovat helppoudessaa haastavia, toki tuuliolot tekee näillä myös jippojaan. Rata tullee aikanaan olemaan maksullinen (euro pari), mutta se on ihan ymmärrettävää ja tuskin kellään tuosta jää heittäminen kiinni. Klubitalo ja ProShop tulevat sijoittumaan keilahallin ja ykkösväylän läheisyyteen. Suomen ensimmäinen AA1-tason rata on todellakin kokemisen arvoinen ja mikä hienointa se on osattu pykältää noinkin lähelle Haapavettä. Tästä suuret kiitokset puuha- ja maksumiehelle Juha Lehtikankaalle, sekä tietenkin Golden Beach Disc Golfers Ry:n sälleille radan pystyttämisestä talkootöin.

On the Road Again

Viikonloppuna avataan Kalajoella Hiekkasärkät Openin yhteydessä uusi 18-väyläinen rata hiekkasärkille. Kalajoen pojat on tehnyt kovaa työtä radan saamiseksi kuntoon ja markkinointi on jatkuvasti hehkuttanut A1:stä radan tasoksi. A on varmastikin oikein, mutta tuo 1. OK rataa ja sen oheispalveluja näkemättä on hankala mennä sanomaan todellista tilannetta. Yksi asia joka omaan silmään talkookuvissa kolahti on, että osa tiipaikoista on ns. amatöörimitoissa, joskaan A1 vaatimuksissa näistä ei mainita mitään. Toivottavasti nuo on tehty edes oikein maantasoon, niin ei tarvi ”sohvapöydän” päällä rimpuilla. Toinen mikä A1-luokituksessa oikeasti särähtää silmään on kohta ”edellyttää myös että radalla on päivittäin avoinna olevia kahvio- / pro shop -palveluita, ja siellä tarjotaan opastusta ja kursseja aloittelijoille”, onko näin, jännä nähdä. Hieno rata särkiltä varmasti löytyy, joten hyvillä mielin sinne päin.

Lauantaina siis Haapavedeltäkin otetaan DGCH:n kanssa suunnaksi Kalajoki ja osallistutaan kisaan. Voitosta tuskin tullaan taistelemaan, mutta kokemuksiahan tuolta haetaankin. Valmistautumisesta ei oikein voi puhua, kunhan nyt tarvittavat kamat tulee mukaan. Toivoa sopii ettei lauantaina sada, tuo hiekka ja sade kun ei oikein ole miellyttävä yhdistelmä. Onneksi yö vietetään mökkeillen, joten jälkipelit on paikallaan 🙂

Kisan osallistujalistakin näyttää varsin hyvälle, (tällä hetkellä) yli 30 osallistujaa lupailee jo ihan kisafiilistä. Pro-luokasta löytyy mm. Juho Parviainen (1000), Erno Väyrynen (992), Tatu Luukkanen (969) ja tietenkin YFK:n junnulupaus Niko Rättyä (949). Amatööripuolella kilpailijalistalta löytyy paikallisia harrastajia sekalainen sakki ympäri lähialueen ja hyvänä päivänä jopa Haapavetistä menestystä voi olla odotettavissa.