Kisaennakko – Kärkkäinen Open III

Taas on tullut se aika, että pakataan kisakamat autoon ja matkataan naapurikuntaan katsomaan miten hommat hoidetaan.

MA2-luokassa on kiitettävästi kilpailijoita taasen ja aina yhtä kovaa sakkia (mun näkökulmasta). Ratingeja tuossa vilkuilin ja kyllähän sitä taas joutuu onnistumaan että edes 20 parhaan joukossa on. Jos homma luistaa keskimääräistä paremmin, niin mahdollisuuksia on jopa 15 parhaan sakkiin. Kisa varmasti tulee olemaan kova, sen verran tasaista on tuo MA2-porukka. Voittajasta on hankala mennä sanomaan mitään. Luokassa on kaksi rating-rajan ylittävää pelaajaa (Ari Hakkarainen 938 ja Jaakko Alatalo 935) jopa lohkojaoissa, mutta saas nähdä. Lisäksi kärjestä erottuu ratingin perusteella Sami Kalliokoski 934. Näille nimille nostettakoon haastajiksi Eemeli Laurinolli, Marko Lipponen ja Jyrki Vaara. Myös Joni Roukala on onnistuessaan erittäin vahva ehdokas kärkeen, joskin miehen tekeminen Ylivieskassa on ollut hieman ailahtelevaa.

Muissa luokissa voittajasuosikeiksi nousee Jenni Eskelinen (FPO), Jesse Nieminen (MJ1), pappasarjan kärkeen ampunevat Pasi Laukkanen ja Jukka Kälkäjä. Toivon mukaan myös Haapaveden Jukka Viitala on iskukunnossa ja löytyy pappasarjan viiden parhaan joukosta.

MPO:ssa kärkisijoista lähtee taistelemaan myös iso joukko. Oma veikkaus voittajasta osuu loistokasta kautta pelaavaan Mikko Ylätaloon. Jos nyt muita nostetaan esille, niin nimet Keränen, Kaakinen, Nirkkonen, Rasmus, Rättyä, Määttänen ja Heikkinen kannattaa painaa mieleen. Kolme jälkimmäistä Ylivieskan miehinä voivat tehdä ihan mitä vain. Myös Rasmukselle rata on varsin tuttu.

Kisaraportti – Kirena Open 2014

Kirena Openin asetelmat ehtivät kisaennakon kirjoittamisen jälkeen muuttua pariinkin otteeseen. Haapavetisittäin kiinnostavimmat luokat olivat MA2 ja MPM. Kisarata oli hieman muunneltu normaalista. Nelosväylä heitettiin oikealle kaartavana annukkaväylänä, jossa pyörätie oli tiukkana OB-rajana. 8-väylä heitettiin 1. kierroksella pidennettynä 180 metrisenä, mutta muutettiin toiselle kierrokselle normaaliksi, pelin jonoutuessa ko. väylälle. 10-väylä oli myös pidennetty n. 150 metriseksi ja normaalin heittopaikan vieressä olevassa valopylväässä oli Mando. 11-väylältä oli poistettu Mando, mutta vasemmalla puolella OB-rajana oli pyörätie, joten tiukka väylä. Finaalikierroksella pääsi jokaisesta luokasta kahdeksan parasta ja siinä heitettiin yhdeksän väylää (1,3,4,5,6,7,10,11 ja 13).

20140427_101328b
1. kierroksen avausta odottelemassa Antti Kortesmaa ja Jarno Nahkala

MPO:ssa kärkisijat olivat ensimmäisen kierroksen jälkeen Ylivieskalaisten hallussa järjestyksessä 1. Rättyä (50), 2. Heikkinen (51), 3. Määttänen (52). Toisella kierroksella Mikko Ylätalo pääsi hieman sekoittamaan pakkaa ja tilanne olikin 1. Rättyä (98), 2. Ylätalo (101), 3. Määttänen ja Heikkinen (104). Finaaleissa Rättyä piti pintansa. Kärkipoolista Jani Määttänen nappasi nimiinsä CTP-väylän (13) finaalikierroksella, kuten myös Mikko Ylätalo pituusheittoväylän (10). MPO:n lopulliset sijoitukset 1. Niko Rättyä (123), 2. Mikko Ylätalo (125), 3. Tommi Heikkinen (127).

MA2:n pelaajatilanne hieman eli ennen kilpailua, osa kovan ratingin omaavista siirrettiin/siirtyi MPO:iin ja osa oli jäänyt pois, uusiakin kasvoja saatiin tilalle. Ensimmäisen kierroksen jälkeen MA2:n kärki oli 1. Paulus Tulppo (54, 2. H-P Niskanen (55), 3. Niko Palokangas (56), 33. Tomi Kärki (76). Hieman pääsin itsenikin yllättämään 1. kierroksella, 36 kilpailijan joukosta 3. ja kärkikortissa 2. kierrokselle. Toinen kierros mentiin sitten Oululaisten komennossa, kärjessä 1. Paulus Tulppo (52), 2. Antti Malo (111) ja 3. Antti Ylikitti (55). Itse sähelsin pari ensimmäistä väylää, eikä birkkupaikkojakaan saanut aikaiseksi, joten pienimuotoista parin pelastamista ja kuudentena tuloksessa 118. Tomi Kärki 35. tuloksella 145. Finaalikierroksella Oululaisten selkäranka hieman taittui, joskin Paulus piti pintansa. 1. Paulus Tulppo (136), 2. H-P Niskanen (139), 3. Eemeli Laurinolli (141). Itselle pari huonoa väylää ja birkut edelleen hukassa, joten sijoitus 8. tuloksella 148.

Masterseissa nähtiin hienoa työtä Haapaveden edustajilta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kärki oli 1. Marko Kortet (56), 2. Seppo Hänninen (60), 3. Jarno Nahkala, Timo Mujunen ja Jukka Viitala (62), 8. Juha-Matti Kurra (72). Toistakin kierrosta hallitsi jäänviileä pelimies Kortet tuloksella 109, 2. Jarno Nahkala, Seppo Hänninen (118), 5. Jukka Viitala (124), 8 Juha-Matti Kurra (144). Masterseissa oli vain kahdeksan heittäjää, joten kaikki pääsivät myös finaalikierroksen kiertämään. Finaalikierroksella kärkiasetelmat olivat samat, 1. Marko Kortet (141), 2. Seppo Hänninen (147), 3. Jarno Nahkala (148), 5. Jukka Viitala (155) ja 8. Juha-Matti Kurra (178).

MJ2-luokassa nuoret miehet tekivät myös hyvää tulosta. 1. Pyry Joutsen (151) ja 2. Jose Hurnasti (165).

Kisa oli kohtalaisen rankka, mutta siitä jäi kaikinpuolin hyvä fiilis. Sää oli mitä mainioin ja homma ei missään vaiheessa mennyt liian totiseksi. Omalta osalta tuo ensimmäinen kierros oli lähes täydellinen (taitotasoon nähden). Samaa voinee sanoa Jarnon toisesta kierroksesta.

Frisbeegolf 2014

Tulevan kauden odotus alkaa pikkuhiljaa oikeasti ”tuntumaan”. Moni asia alkaa korrektoitumaan ja fribaajat ympäri maan alkavat aktivoitumaan. Tämä näkyy parin kuukauden hiljaiselon jälkeen foorumeilla ja facebook-ryhmissä, jutut alkavat taas hiljalleen ”lentämään”.  Totisemmin lajia harrastaneet ovat syksyn jälkeen aloittaneet peruskuntokauden ja valmistautumisen tulevaan kauteen. Mutta miltäpä näyttää tuleva kausi, mielenkiintoiselta, jälleen kerran. Jätetään nyt omat tavoitteet kertomatta ja keskitytään tässä postauksessa asioihin yleisemmin.

Friba maailmalla

Kauden suurimmat kisat, eli Majorit saivat eurooppalaisittain tälle kaudelle mukavan lisän. Innovan kaverit eivät jääneet laakereillaan lepäilemään European Openin välivuodeksi, vaan pykäsivät naapuriin European Masters -kisan. Jos vain heinäkuun 17-20 päivä on mahdollista, niin ei muuta kuin Ruotsiin tsekkaamaan kisahommat, ei varmasti kaduta. Viikko tämän jälkeen kisataan jenkeissä amatöörien maailmanmestaruuksista. Ja pari viikkoa sen jälkeen maailmanmestaruuskisat Portlandissa. Lokakuun alussa taaseen katseet kääntyvät Rock Hillin ja USDGC:n suuntaan.

Yksi ensi kauden kovimmista poisjäänneistä on varmasti maailmanmestarin, seitsenkertaisen Major-voittajan David Feldbergin jättäytyminen (ainakin puolittain) eläkkeelle. Miehen aikanaan autoturmassa teloma jalka, kun ei enään kilpailemista kestä kuten aiemmin. Lisää aiheesta voi lukea Disc Golferin haastattelusta.

Paul McBeth nousi menneellä kaudella PDGA:n ranking ykköseksi (toisena on muuten eräs Feldberg) ja voitti yhtä vaille kaikki Majorit kauden aikana. McBeastia tuskin voi aliarvioida tulevallakaan kaudella.

Prodigy kaappasi viime kauden alussa kovan luokan pelaajakaartin tiimiinsä, osittain tämä (minun mielestäni) näkyi tason laskuna ko. pelaajien osalta isommissa kisoissa. Toisaalta osa pelaajista myös hyötyi siitä, että pääsivät pelaamaan (ainakin alkukauden) sekabägeillä. Tulevalle kaudelle Prodigyllä on jo heittää niin vahva kiekkovalikoima, että tulostenkin pitäisi alkaa paranemaan. Aiemmin mainittujen seuraksi kärkikahinoihin mahtunee mukaan Schusterick ja Wysocki, mutta mielelläni näkisin Locastronkin taas menestymässä isoissa kisoissa.

Steven Ricon, Steve Brinsterin ja Nate Dossin vahvaa panosta syksyn USDGC:ssä ei myöskään voi sivuuttaa, varmasti nämäkin sällit taas kiusaavat parempiaan. Eurooppalaisista pelaajista kauden mittaan läpimurtoon saattaa pystyä ainakin Saksan Simon Lizotte. Suomalaisista löytyy ainakin yksi varteenotettava kaveri tuleviin taistoihin. Seppo Pajun armeija-ajat ovat takanapäin ja mies ottaa homman tällä hetkellä erittäin ammattimaisesti. Jännä nähdä mihin määrätietoinen harjoittelu johtaa kauden mittaan.

Naisten puolella menneellä kaudella kruunattiin uusi kuningatar (ainakin minun mielestä). Paige Pierce onnistui napsimaan voittoja tasaiseen tahtiin, eikä varmasti tulokset huonone tulevallakaan kaudella. Vaikka Valarie Jenkinsin ura alkaa pikkuhiljaa kääntymään ehtoopuolelle, on maailman rankingin ykkönen edelleen erittäin kova tekijä. Suurimmasta yllätyksestä saattaa kauden mittaan vastata vaivihkaa maailman rankinglistan sijalle seitsemän noussut ruotsalainen Ragna Bygde.

Jussi Meresmaa kirjoitti Joulukuussa kaivatun ja asiallisen päänavauksen frisbeegolfin ammattimaisuudesta. Kauppiaalla taitaa olla paljon muutakin takataskussa tulevalle kaudelle. Jännä nähdä mitä mies keksii, hattua pitää kuitenkin nostaa.

Suomen buumi jatkuu

Suomessa eletään kovaa buumia frisbeegolfin suhteen, tämä tuskin tulee tulevallakaan kaudella hiipumaan. Kotimaan kisarintama tulevalla kaudella on kirjava, vaikkei Majoria tänä vuonna kisatakaan. Eurotouria käydään yhden kisan verran Talissa, joten jos laivailu Ruotsiin ei kiinnosta, niin kannattanee visiteerata pääkaupungissa kesäkuussa. Maailmanluokan pelaajaksi on myös muutamalla Suomalaisella mahdollisuuksia, nyt alkaisi jo olla aika vastata odotuksiin. Listataan tähän nyt: Pasi Koivu, Jalle Stoor, Seppo Paju ja Leo Piiroinen. Toki myös Jussi Meresmaan edesottamukset kiinnostavat aina, vaikka mies heittohommista melkolailla eläkkeellä onkin, valittiinhan Jussi mukaan EM-joukkueeseenkin. Jännä nähdä ehtiikö kauppias muilta kiireiltään edustamaan.

Paikallinen kausi 2014

Oulun eteläisen alueella tulee tulevalla kaudella olemaan enemmän kisoja kuin koskaan. Ylivieskassa on varmasti Kärkkäinen Open, meillä Haapavesi Open. Lisäksi liiton kisoja on varmasti myös Kalajoella ja Kokkolassa. Enkä ihmettelisi vaikka tuoreetkin seurat (Nivala, Pyhäntä, Raahe) keksisivät kisoja järjestää. Mikä hienointa, SM-kisat ovat tänä vuonna Oulussa. Joten jos Tukholma tai Tali ei vielä saanut matkajalkaa vipattamaan, niin Ouluun on jo lähes liian helppo lähteä.

Paikallisista kilpailijoista pitää esiin nostaa YFK:n Niko Rättyä, jonka liitto jo valitsi tuleviin EM-kisoihin 19-vuotiaiden junioreiden sarjaan. Tästä miehenalusta kuullaan vielä. Ja löytyyhän noita pro-statusta kolkuttelevia ukkoja YFK:n väreistä muitakin Jani Määttänen ja Juho Rasmus voidaan jo ääneen mainita. Toinen mainitsemisen arvoinen EM-kisoihin valittu mies löytyy Oulusta, Juho Parviainen. Mennyt kausi oli Juholta hieno, toivottavasti sama vire jatkuu tulevallakin kaudella.

Ratarakentamisen osalta rytmi ei näytä rauhoittuvan täälläkään. Laitakallioon valmistuu kesällä 18-väyläinen rata. Nivalan rata laajennetaan myös 18-väyläiseksi. Raaheen tulee uusi 18-väyläinen DiscGolfPark. Haapajärvelläkin jotakin touhutaan. Ylivieskan kavereilla tiettävästi on työn alla ammattilaistason rata Huhmariin, jännä nähdä miten tämän projektin käy. Muutenkin ratoja nousee, kuin sieniä sateella. Vielä kun saataisiin johonkin tälle alueelle se maksullinen, tasokas ja hyvin hoidettu rata.

Tässäpä tämä ”lyhyesti”, mielenkiintoinen kausi on tulossa niin paikallisesti, kuin kansainvälisestikin.

Fribahäslinkiä

Arvelin että Kärkkäinen Openiin hiipuu tämän kesän fribatahti, mutta miten väärässä olinkaan. KOpenin jälkeen heräilin siihen tosiasiaan, että tässä pitäis tehdä yks frisbeegolfrata ja järjestää yks kisakin.

Sunnuntaina en malttanut pysyä pois viikkokisoista, joskin ujuttauduin paikan päälle vasta viime metreillä. Onneksi TD-hommat hoiti muut ja sain itse vain heittää. Lisäksi kisa oli suht. nopea viedä läpi kahdella kolmen heittäjän poolilla. Tulos ei mairitellut, mutta ketä kiinnostaa, höntsähommanahan tuon lähdinkin heittämään. Alkuviikon pidin vielä kesälomapäiviä ja jos totta puhutaan, niin lomailin hieman frisbeehommistakin (ainakin noista PJ:n hommista). Maanantaina harjoitin puusepänhommia ja virittelin saunaan uutta porrasta, melkeen tuli valmista. Tiistaina piti sitten jo käydä kiertämässä, vesisadekierros Nivalassa ja muuten vaan märkäkierros Ylivieskassa. Nivalan tuloksista ei puhuta :), Ylivieskassa perushyvä +5.

Eilen keskiviikkona aloitin sitten taas hommat. Tajuntaan räjähti, että Haapavesi Open (työnimi) on jo vajaan kolmen viikon päästä ja suunnitelmat, saati valmistelut, oli hyvinkin puolitiessään. Kuka hoitaa TD-hommat, mistä sponssia, mitä palkinnoksi, mihin puuttuvat väylät, missä se liiton ohje taas on, miten saadaan puuttuvat korit, kuka vastaa? Pitemmittä puheitta puhelin kouraan ja puhelua JEDUn suuntaan, josta tiedustelin lupaa rakentaa kisan ajaksi muutama väylä heidän pihalleen. Lomat painoi JEDUssakin päälle, joten vastausta joudutaan odottamaan maanantaille (edit: juuri kun sain blogiviestin postattua nii JEDUlta soittettiin että homma OK). Samaan syssyyn puhelua kaupungin suuntaan ja lupa väylien rakentamiseen Lukion ja teknologiakylän metsään, jos JEDU ei natsaa. Lupa heltisi. Ohimennen keskusteltiin hieman tulevan uuden radan muutoksista, joita kaupungin kaavamuutokset aiheuttivat (onneksi) jo tässä vaiheessa. Jossakin välissä selvisi, että olimme unohtaneet toimittaa omista jaostolle tehdyistä maksuista (ts. kisamatka- ja seuravaateostot) tositteet (laskut) kirjanpitoon, jotenka nämäkin piti sorvata kohilleen. Tässä välissä päätin tehdä salaisen facebook-ryhmän, jossa voidaan tarvittavaa neuvonpitoa suorittaa DGCH:n johtokunnan jäsenten välillä sähköpostia kätevämmin, sekin nyt jo melkoinen sekamelska. Openin sponsorihommia piti vielä pähkäillä läpi ja budjettia yleensä, sekä kaikkea muuta miljoona järjestelyyn liittyvää asiaa. Illalla roudasin vielä rahastonhoitajan postilaatikkoon yhden unohtuneen tositteen ja laskun maksettavaksi. Niin ja joo, pitihän sitä käydä ensimmäisen kerran tälle kesällä vetämässä ihan draivitreeniä. Ei yhtään huono reissu, meinaan foreen sai yhden 10-15 metriä lisää mittaa muutamalla ahaa-elämyksellä. Ja tietääpähän paremmin miten mikäkin kiekko lentää.

discsTänään show on ollut kutakuinkin sama, sen mitä olen töiltäni ehtinyt rääpimään. Powergripiltä pyysin koritarjousta uuden radan puuttuvista koreista ja sainkin vastauksen, katsotaan nyt lähdetäänkö catcheri- vai amexpo-linjalle. Openin väyläratkaisuja mietin ja lopputulema oli, että muutama kiinteä kori siirretään ja varastosta otetaan viisi koria väliaikaisväylille käyttöön. Vielä kun ehtis niitä väyliä vähän paikanpäällekin suunnittelemaan, ehkä illalla. Openin pääsponsoriehdotusta kirjoittelin jo eilen ja pistin äsken eteenpäin, hieman piti mietiskellä mitä suustaan päästää 😉 Samalla ”taiteilin” Openille tiiserin/julisteen hakemukseen mukaan. Lisäksi paikalliselle ravitsemusliikkeelle lähti tarjouspyyntöä ruoasta osanottajille. Jossakin ihmeen välissä ehdin kisakoneeseenkin päivitellä openin tiedot ja tehdä facebookiin ko. tapahtuman. Havainnoin myös että meidän kisa ajoittuu samalle viikonlopulle erään pienemmän frisbeegolftapahtuman European Openin kanssa. Jonkin verran itseäni soimasin, kun en moista ollu aiemmin havainnut. Mutta minkäs teet, näillä mennään tällä hetkellä, siirretään sitten jos alkaa näyttää pahalle.

946840_551045058276522_184236153_nKuten aiemmin jo kirjoittelin, niin viikonloppuna matkaillaan Kalajoelle heittämään frisbeetä ihan kisamielessä. Kalajoen pojat on kohtalaisen hyvin onnistuneet piilottelemaan tuon projektin todellisen luonteen (DGP), siitä propsit. Mitä sitten tuleman pitää, niin ehkä tuo ratakartta kertoo jotakin. Poijjaat on oikeasti rakentaneet, tai rakentavat parhaillaan A1-tason radan hiekkasärkille. Jostakin ihmeen syystä jo pelkkä ajatuskin kuulostaa tolkuttomat hyvälle. Joten toivotaan ettei rata tuota pettymystä ja että itseään yötäpäivää talkoohommissa rääkänneet Kalajoen kilpakumppanit jaksavat vielä lauantaina heittääkin, iso käsi siihen suuntaan. Urakkaa ei varmasti helpota samaan aikaan partyilevat ”B”-autoilijat, joista joku oli jo voimien tunnossaan kiskonut yhden väyläopasteen kuikkaan, morjens. Kisa itsessään ei varmasti ihan heikkotasoisin tule olemaan, onhan mukana pari ”tonnin ukkoa” Erno Väyrynen ja Juho Parviainen, unohtamatta YFK ihmemiestä Niko Rättyää. Muutenkin osallistujalistaa lukiessa tuli mieleen, että ei tästä taaskaan helpolla pääse 😀

Mitäköhän kaikkea tähän jäi kirjoittamatta…

ps. mites muilla fribahommat?

On the Road Again

Viikonloppuna avataan Kalajoella Hiekkasärkät Openin yhteydessä uusi 18-väyläinen rata hiekkasärkille. Kalajoen pojat on tehnyt kovaa työtä radan saamiseksi kuntoon ja markkinointi on jatkuvasti hehkuttanut A1:stä radan tasoksi. A on varmastikin oikein, mutta tuo 1. OK rataa ja sen oheispalveluja näkemättä on hankala mennä sanomaan todellista tilannetta. Yksi asia joka omaan silmään talkookuvissa kolahti on, että osa tiipaikoista on ns. amatöörimitoissa, joskaan A1 vaatimuksissa näistä ei mainita mitään. Toivottavasti nuo on tehty edes oikein maantasoon, niin ei tarvi ”sohvapöydän” päällä rimpuilla. Toinen mikä A1-luokituksessa oikeasti särähtää silmään on kohta ”edellyttää myös että radalla on päivittäin avoinna olevia kahvio- / pro shop -palveluita, ja siellä tarjotaan opastusta ja kursseja aloittelijoille”, onko näin, jännä nähdä. Hieno rata särkiltä varmasti löytyy, joten hyvillä mielin sinne päin.

Lauantaina siis Haapavedeltäkin otetaan DGCH:n kanssa suunnaksi Kalajoki ja osallistutaan kisaan. Voitosta tuskin tullaan taistelemaan, mutta kokemuksiahan tuolta haetaankin. Valmistautumisesta ei oikein voi puhua, kunhan nyt tarvittavat kamat tulee mukaan. Toivoa sopii ettei lauantaina sada, tuo hiekka ja sade kun ei oikein ole miellyttävä yhdistelmä. Onneksi yö vietetään mökkeillen, joten jälkipelit on paikallaan 🙂

Kisan osallistujalistakin näyttää varsin hyvälle, (tällä hetkellä) yli 30 osallistujaa lupailee jo ihan kisafiilistä. Pro-luokasta löytyy mm. Juho Parviainen (1000), Erno Väyrynen (992), Tatu Luukkanen (969) ja tietenkin YFK:n junnulupaus Niko Rättyä (949). Amatööripuolella kilpailijalistalta löytyy paikallisia harrastajia sekalainen sakki ympäri lähialueen ja hyvänä päivänä jopa Haapavetistä menestystä voi olla odotettavissa.