Kisaraportti – Kivijärven kevätkisa

Näin tovin aikaa järkytyksestä toipuneena voinee jo kirjoitella kisaraporttiakin. No ei, ei tuo nyt mikään järkytys ollut, ehkä pienoinen pettymys, vaikkei odotukset juuri minkäänlaiset olleetkaan.

Kivijärvelle matkattiin haapavedeltä neljän kilpailijan voimin. Matkalla kokeiltiin Peugeot 307SW:n lento-ominaisuuksiakin, mutta siitä voi raportoida kasvotusten enemmän 😀 Kelit oli kohdillaan kisassa, joskin maastosta vielä paikoin löytyi lunta ja märkää. MA2:ssa oli kaikkiaan 35 osallistujaa ja ennakkoon asettelin tavoitteita jopa kymmenen sakkiin. Jostakin syystä tuo Kivijärven rata ei vain meikäläistä suosi, joten tulokselliset tavoitteet sai heittää romukoppaan. Muilta osin kauden avaus oli varsin miellyttävä olosuhteiden ja jopa heittofiilisten puolesta. Vaikkakin sällien korsteenitupakointi paluumatkalla aiheutti meikäläisessä perinteisen inhoreaktion ja nosti yöksi lämmötkin 37,5 huiteille. Tupakka ei edelleenkään sovi mulle, ei aktiivisena, saati passiivisena.

Ensimmäisellä kierroksella meitä oli värikäs porukka, MPO:sta Arttu Tulimäki, MA4:stä Tero Kerttula ja FPO:sta Terhi Moisio. Alustavasti arvelin että, jos Artun matkassa pysyy niin ihan OK. En jaksa alkaa väylä väylältä nyt käymään kisaa läpi. Käytännössä homma meni niin, että avasin seiskan birdiellä ja siinä se. Loput tuli paria, bogey, tuplaaki. Par-väylät oli osittain jopa birdie-yrityksiä, osittain pelastuksia. Bogeyt ja tuplat oli ihan selkeitä, ei jäänyt jossiteltavaa. Lyhyestä virsi kaunis, avaukset ei toiminut alkuunkaan ja olipa lähäreissäkin ajoittain ongelmia, putti ihan OK. Lopputulos +8 oli heikoin haapavetisistä ja muutenkin oltiin MA2:n loppupäässä sijalla 30. Rating 834 oli ihan tuloksen mukainen :E

Toiselle kierrokselle päästiin hieman tasaisempaan porukkaan, johon tuppautuivat Ilari Nurmi (+7), Joni Oksa (+9) ja Jani Puumalainen (+8). Lähtö väylältä 10. Harvoin jos koskaan olen parantanut toiselle kierrokselle, nyt oli kuitenkin fiilis, että EI SAA mennä huonommin. 10 lähdin pelaamaan hieman varmistellen. Putti oli kuitenkin kohtuu pitkällä, mutta upposi hankalasta haara-asennosta huolimatta. Loppukympille mahtui pareja ja muutama bogey. Alkukympille sitten yks tupla ja yks bogey, sekä birdiet kolmoselle ja ysille. Tuohon oli ihan hyvä lopettaa, tulokseen +5. Loppujen lopuksi porukka kuitenkin paransi keskimäärin samat kolme heittoa toiselle kierrokselle, joten kierrosrating 832 oli ehkä yhden 10 alakanttiin, mutta ei käytännön merkitystä.

Hankalaksi tiesin kauden avauksen Kivijärvellä, toivottavasti saadaan hieman parempaa aikaan jatkossa, alkaa muuten kilpailemiselta lähtemään pohja 🙂

 

Frisbeegolfaaja liity seuran jäseneksi!

Tiedän miten tungettelevalta tuo otsikon teksti kuulostaa, niin on tarkoituskin. Älä nyt kuitenkaan heti saa slaagia, ota pari minuuttia aikaa ja lue ao. teksti läpi ajatuksen kans.

Seuran jäsenyys ei ole mitenkään sitova ja useimmissa seuroissa jäsenyys päättyy, kun jäsenmaksu jätetään maksamatta (esim. seuraavana vuonna). Mihinkään suureen salaliittoon tässä ei siis liitytä, eikä jäsenyyden perusteella seuran suunnalta voida jäsenille vaatimuksia esittää esim. talkootöiden suhteen. Toki jäsenen on sitouduttava noudattamaan seuraan sääntöjä liittyessään jäseneksi.

Frisbeegolf on lisännyt harrastajamääriään rajusti viime vuosina, Frisbeegolfliiton jäsenmäärä ylitti 2000 jäsentä, kun kauden 2012 lopussa jäseniä oli hieman alle 1500. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu, suurin osa harrastajista ei edelleenkään ole liiton jäseniä, tai edes minkään seuran jäseniä. Todellisia harrastajamääriä on tällä hetkellä erittäin hankala arvioida, lähinnä mm. siitä syystä, että frisbeegolf ei ollut mukana viimeksi toteutetussa kansallisessa liikuntatutkimuksessa (2009-2010). Eri lähteissä arvioidaan harrastajamäärien olevan todellisuudessa 35000 – 50000 välillä, joten potentiaalia seurajäsenyyksiin on huomattavasti.

Tämän kirjoituksen on tarkoitus valottaa, mikä merkitys yksittäisellä seurajäsenellä on lähtien jäsenestä itsestään ja päättyen… no katsotaan mihin asti päästään. Jos jäsenyys alkaa kesken lukemisen tuntumaan järkevältä, niin voi vapaasti lopettaa lukemisen ja liittyen jäseneksi johonkin frisbeegolfliiton jäsenseuraan 😉

Jäsenyys harrastajalle

Mitä sitten frisbeegolfseuran jäsenyys merkitsee. Aloitetaan harrastajalle kongreettisista asioista. Yleisesti jäsenmaksut vaihtelevat seurakohtaisesti 12-30 euron välillä. Useimmiten tämä on suoraan verrannollinen jäsenetuihin ja jäsenmääriin. Isoissa kaupungeissa potentiaalisia jäseniä ja yhteistyökumppaneita on enemmän, kuin pienillä paikkakunnilla. Jäsenedut ovat useimmiten alennuksia seuran tapahtumista, tuotteista, tai yhteistyökumppaneiden palveluista/tuotteista. Joissakin tapauksissa jäsenet saavat ”kouriintuntuviakin” etuja, jäsenyys saattaa sisältää esim. seuran logolla olevan frisbeen, t-paidan, markkerin, tms… Nämä kuitenkin ovat edelleen kohtalaisen harvinaisia.

Seuran jäsenyyteen sisältyy myös käytännössä aina Suomen frisbeegolfliitto ryn jäsenyys. Jos jäsenyyden ostaa suoraan liitolta, sen hinta on aikuiselta 35 € ja juniorilta 20 €, joten tässä tulee myös jäsenille suoranaista alennusta. Siihen mitä hyötyä SFL:n jäsenyydestä on, paneudutaan myöhemmin.

Jäsenyyden edut seuran näkökulmasta

Ensinnäkin, jäsenmaksun hyötyä seuralle, EI VOI vähätellä.

Suurimmat hyödyt jäsenyydestä saadaan seuratasolla. Pienten paikkakuntien seurat yksittäisestä jäsenyydestä yleensä ”enemmän”, kuten jo aiemmin mainitsin. Jäsenmaksuja käytetään paitsi mainittujen mahdollisten jäsenetujen maksamiseen, myös SFL:n jäsenmaksuun. Niissä seuroissa joissa jäsenmaksut ovat suurimpia tulonlähteitä, ne luonnollisesti näyttelevät isoa roolia lajin kehityksessä. Yleensä seurat ylläpitävät frisbeegolfradan/-ratojen perustoimintoja ainakin jollakin tasolla; löytökiekkolaatikkoa, rataopasteita, siisteyttä, yms… tähän vaadittavat rahat eivät välttämättä ole isoja, mutta jostakin nekin on saatava. Ainakin omakohtaiset kokemukset osoittavat, että jäsenmaksuilla nimenomaan luodaan perusta seuran pyörittämiselle ja saadaan maksukyky niille peruskuluille, joita seuratoiminta vaatii.

Seurat ja jaostot usein hakevat toimintaansa tukea kunnalta, valtiolta, tai hankkeilta. Näissä hakemuksissa osaa näyttelee myös jäsenmäärä. Rahoituksen saaminen voi olla pienille, vähän jäseniä omaaville seuroille erittäin hankalaa. Kun puhutaan ”mittareista”, tai tilastoinnista, niin aina tuijotetaan seuran jäsenmääriä. Sillä miten paljon harrastajia tosiasiassa on, ei niinkään ole merkitystä. Jäsenyyden voidaan siis katsoa olevan selkeä, mitattavissa oleva lukema seuran toiminnasta, olkoonkin että sillä ei olisi mitään tekemistä realiteettien kanssa. Kylmä fakta.

Jäsenyyden merkitys Suomen frisbeegolfliitto rylle

Noniin, nyt mennään jo kohtalaisen kauas. Eli kansallisella tasolla yksittäinen jäsen kuulostaa varsin pieneltä. Nyt ei kuitenkaan kannata unohtaa, että frisbeegolf on varsin nuori laji niin maailmalla, kuin suomessa. Kuten totesin, suomessa liiton jäseniä on hieman yli 2000. Verrattuna esim. golfin 115000 rekisteröityyn harrastajaan, yksittäinen jäsen kasvattaa harrastajamäärää prosentuaalisesti merkittävästi enemmän frisbeegolfissa, kuin golfissa. Tämä taas kasvattaa frisbeegolfin vertailukelpoisuutta muihin lajeihin nähden kaikissa mittareissa. Tästä seuraa, että lajin harrastajamäärien kasvaessa, myös lajin uskottavuus mm. valtion ja sponsoreiden silmissä kasvaa. Tämä taas tietää, jos nyt ei suoranaista rahavirtojen avautumista, niin ainakin rahoituksen saamisen helpottumista.

Loppuyhteenveto

Frisbeegolf elää vahvaa nousua suomessa ja maailmalla. Lajin pariin syntyy lähes viikoittain uusia toimijoita, yrityksiä ja yhdistyksiä. Lajin emämaassa yhdysvalloissa on viime vuosina herätty siihen, että lajista voidaan tehdä ammattilaislaji. Tässä työssä suurta osaa ovat näytelleet eurooppalaiset toimijat, jotka ovat tuoneet lajin harrastamiseen aivan uuden asenteen ja tehneet Jussi Meresmaan sanoja lainatakseni höpöhöpöstä urheilua.

Laji elää tällä hetkellä erittäin vahvaa murrosta, asenteet ovat muuttumassa ammattimaisemmiksi, harrastajat ovat tietoisempia ja osaavat vaatia enemmän. Mikään ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, ei mikään.

Jos sinulla ei ole innostusta toimia lajin eteenpäin vievänä voimana, hyväntahdon lähettiläänä lajin kehittämiseksi, tai ”vapaaehtoisorjana” seuratoiminnassa, niin tee nyt edes se vähimmäissuoritus asioiden kehittämiseksi. Jätä ne pari pitkää ostamatta paikallispubissa ja pistä nekin rahat johonkin hyödylliseen, eli

LIITY JÄSENEKSI !

Kisaraportti Kärkkäinen Open 2013

Ylivieskalaiset olivat jälleen rakentaneet komeat puitteet kunnon frisbeegolfkisalle. Sponsorit olivat näkyvästi esillä kuka missäkin muodossaan, banderolleja, kojua, autoja, purheita, jne… Väylät oli viritelty viimeisen päälle, mitä nyt parilla väylällä harva heinikko oli hieman pitkäksi päässyt, mutta väyliltä ei todellakaan tarvinut kiekkoa etsiä, raffilta jonkin verran jos sinne eksyi.IMAG1142_1_1
Ensimmäisellä kierroksella samassa ryhmässä heitti PowerGripin tiimin Jenni Eskelinen, YFK:n Henri ”epis” Vierumäki, sekä vanhemman polven heittäjä Seppo Hänninen. Seppo kiersi ensimmäisen kierroksen isot vuoratut nahkatumput, joka herätti ajoittain hilpeyttä. Piti kuulemma varustautua jos eksyy, tai tulee kylmä 🙂 Muutenkin aika persoona ”bägistä” löytyi kaksi Firebirdiä ja yks Jokeri. Matkaan lähdettiin väylältä nr 9. Omalta osalta hieno avaus ja palkintona birdie. Seuraavat väylät 10,11 ja 12 onnistuin suht helposti heittämään pariin. 13-väylällä sitten avaus osui OB:lla puuhun ja jäi väärälle puolelle, onneksi ei ojaan, vitosta korttiin. 14 ja 15 mentiin sitten yllättänkin helpoilla pareilla. 16-väylällä avaus 3m kauemmasta saaresta lyhyeksi, dropparille ja bogia korttiin. 17-väylältä sitten birkku vaihteeksi. 18 mandoportin sivuun, ei ohi, jatkot vähän niin ja näin bogi kortiin. Ykkösellä avaus lyhyeksi ja pitkä putti vajaaksi, par kuitenki. Kakkosella käpelsin selvän birdieputin ja kiekko pyöri vielä OB-puskan taakse, josta putti alarautaan, bogi. Sitten mentiin taas tasavarmaa paria 3,4,5 ja 6 väylät. Seiskan avaus tiin eteen mäntyyn ja hyssepommina heitetty jatko hivenen lyhyeksi (15m putti), joten bogia korttiin. Muutetun kasin avauksessa luiskahti tukijalka alta ja kämmenheitto kippasi vasemmalle metsään. Väylä siis kaarsi pururataa pitkin oikealle, tästäkin bogia korttiin.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen lopputulos 60 (+5), alustava rating 849, sijoitus jaettu 29. johon olin varsin tyytyväinen. Heitto toimi kaikinpuolin hyvin, mitä nyt typeriä mokia muutama tuli. Erityiskiitos tuolle ekan kierroksen poolille, hyvä fiilis oli tuossa porukassa heittää, epiksen yltiöpositiivinen asenne pitäis itsekin opetella. Rättyän Niko muuten oli aika tyly isäntä Pro-luokassa, heittämällä tuloksen -13! Kierroksen fiiliksen ehkä kiteytti Outilan Jarkon toteamus “Niko (Rättyä) käväsi sitte heittämässä kierroksen frisbeegolfia”. Niko ottikin ansaitut ablodit jo kirjatessaan tulosta tulostaululle.
Kierrosten välissä kävin suihkussa ja syömässä. Puolisen tuntia ehdin Pro-luokan sällien tekemistäkin seurailla.
Vaikka kisaamassakin oli tusinan verran YFK:n sällejä, niin osa oli suosiolla jättäynyt talkooporukkaan. Joskin tässäkin kuvassa kevyestikin laskettuna kuusi allekirjoittanutta kovempaa pelimiestä
Vaikka kisaamassakin oli tusinan verran YFK:n sällejä, niin osa oli suosiolla jättäynyt talkooporukkaan. Joskin tässäkin kuvassa kevyestikin laskettuna kuusi allekirjoittanutta kovempaa pelimiestä

Toiselle kierrokselle päädyin astetta kovempaan ryhmään. Samaan porukkaan tuli Raahen Mikko Sämpi, OFS:n Joonas Järviluoma ja joku kolmas kaveri jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan saa päähäni edes tuloslistoilta, kenties Henri Koivumaa!? Kierros aloitettiin väylältä nr 10. väylät 10,11 par, 12-väylällä oli birkkuakin tyrkyllä, mutta putti rautaan (ala- tai ylä). 13-väylällä mietin viime sekuntiin asti lähdenkö varmisteleen, ja paskat DGCH-asenteella kaikki peliin ja kenties elämäni pisin draivi korin tasalle “puttikaarelle 11 metriin” korin vasemmalle puolelle. Birdieputti alarautaan ja parin sai pudottaa korin vierestä. 14-väylä pitkällä 10m putilla pariin. 15-väylän avaus jäi vähän hankalaan paikka puitten taakse, lähäri oksiin ja putille 12 metristä ojasta kannon päältä! putti sisään ja jopa meikäläinen tuuletti, par korttiin. 16-väylän avaus 18-väylän tiille (melkein), dropparilta kuuten metriin ja putti ketjuista ulos, tuplabogi. 17 avaus vähän lyhyeksi koivun oksiin, onneksi palas väylälle. Lähärikin luiskahti oikealle, mutta meni korin tasalle, joten par. 18-väylällä FD ei edelleenkää totellut, karkeasti ohi mandoportista. Dropparilta ihan OK heitto, vähän turhan vasemmalle. Seuraava lähäri vähän lyhyeksi ja pitkä putti ei uponnut, tuplabogi. Ykkösellä hieman hysseksi lipsahtaneen avauksen FD:llä sieppasi yltynyt tuuli ja kiekko katajaojaan, bogi. Kakkosella fore lyhyeksi, puuhun ja ojaan (olkoot FD siellä jäähyllä ku ei tottele), bogi. Kolmoselta sitten kierroksen ensimmäinen ja viimeinen birkku, lähes mallia nosto. Nelonen olikin sitten taas show, avaus DD2:lla raakasti hysseksi ja OB-puskan “alle” pellolle, lähäri vajaaksi, putti pitkäksi ja rollina alas, tuplabogia tauluun. Vitosella ja kutosella oli pitkää birdieä tarjolla, mutta pariksi meni. Seiskalla avaus ihan OK, flätti MD2 ei totellut forea ja kippas vasemmalle puttilinjan taakse pari metriä. Putti 12 metristä yli (vastatuuli), seuraava 10 metristä ohi, tässä vaiheessa totesin että “tää menee jo vittuiluksi” ja puttasin vielä kerran OHI!! triplabogi tauluun ja tässä vaiheessa iski viimeistään se ahdistus että “nyt vaan pois täältä ja äkkiä”. Uusittu kasi onnistui tällä kertaa ihan OK, avaus 10m päähän korista, pitkä birkku ei uponnut, mutta par tauluun. 9-väylä oikeastaan kertoi kaiken koko kierroksesta. Mietin heittoon lähtiessä, että tohdinko heittää alivakaalla DD2:lla tuuleen, DGCH-moodi päälle ja DD2 tuulessa heti OB-rajan yli. Pituutta tosin tuli n. 100m, mutta se ei juuri lämmittänyt. Re-tee vakaammalla DD:llä OK ja bogi korttiin. Tuloskorttia kalkuloidessa odotin jopa pahempaa, mutta oli tuo +11 silti karkea pettymys. Edes Sämpin sama tulos ei lohduttanut ja toive olikin että muillakin olisi mennyt huonommin, eipä ollut.

Tosiasiassahan tuo toinen kierros kulminoitui omalta osalta väylille 4,7,16 ja 18, joista tulos +9!! notta morjens. Lopputulos siis 126 ja sijoitus 46. joten en kuitenkaan viimeiseksi jäänyt, viisi ukkoa takana, huh. Tämän kierroksen yhteenvetona lainaankin Sämpiä “niinku ois pari tuntia laskenu piin likiarvoa”.

Näin pari tuntia tilannetta rauhoittaneena, voin jo todeta että hienot oli kisat. Toista kierrosta vähän sekoitti tuo tuuli ja ehkä hieman oma heikko kunto, joka jo nähtävästi tuonkin mittaisessa kisassa kostautuu. Tai no, 5,5 tuntia kun raahaa ja nostelee edes takas 11kg bägiä, niin kai siinä uupelo iskee (kyllä 1. kierros 3 tuntia ja toinen vähän reilu 2,5). Jalat meinas jo tauolla krampata, mutta ei olleet varsinaisesti väsyneet tai kipeaät, lähinnä väsymys oli selässä, tästä viisastuneena – caddy 🙂