Peurungan etkot

Peurungassa pelattiin karvalakkisarjan kisa tänään sunnuntaina. Alunperin oli itsellänikin tarkoitus tuohon kisaan osallistua, mutta edellisviikonlopun heikot esitykset eivät rohkaisseet ensiesiintymiseen. Jyväskylässä kuitenkin viikonloppu oltiin, joten pitihän se Peurunka käydä ihan muuten vaan kiertämässä. Taasen pääsi kunnolla heittämään, keli oli mitä mainioin (ei tuulta, -4 ja aurinko paistoi) ja hauskaa oli. Vaikkakin lunta radalla lauantaina riitti vielä ihan tarpeeksi, mm. omat lahjanaruviritelmät osoittautuivat liian lyhkäisiksi.

Kierros alkoi varsin mallikkaalla parilla, toisen väylän avauksen tuheroin hätäpäissäni liiaan hysseksi ja siitä tauluun myös par. Sitten saatiinkin neljälle väylälle bogia, ukko ei ollut vielä startannut, joten putit napsahteli hieman ketuilleen. Seiskaväylällä rävähti sitten avaus vitikkoon oikealle ja vielä putti ohi, joten tuplabogia lappuun, hymy alkoi jo hyytymään. En kuitenkaa luovuttanut vaan totesin kasin olevan edelleenki veemäisen näköinen väylä. Kaveri tuuppasi kiekon hienosti mandoa hipoen väylälle, oma fore tarttu hieman käteen ja kiersi mandon kauempaa, muttei hävinnyt juurikaan pituudessa. Jatkoheitto oli sitten aivan loistava ja hetken jo näytti että pomppu uppoaa koriin, mutta ei. Putti kolmen metrin päästä varmasti sisään ja par-kannassa taasen. Ysille lähdin pienellä riskillä heittää bäkkärin, eikä kannattanut, avaus vasemmalle kauas ja bogia korttiin. Kympin avaus FD:llä liian ylös ja kiekko tiukasti vasemmalle, ärräpäitten säestämänä hankeen kahlaamaan ja etsimään kiekkoa. Jatko vajaan 20 metrin päähän korista ja siitä par-putti sisään, ukko oli itsekin sen verran hämmentynyt ettei edes tuuletusta irronnut kuin vasta korilla ja sittenkin hyvin hillitysti (ei hirveän usein tuollaiset uppoa). Ei mitään loistakasta peliä etukympillä, mutta muutama ihan hyvä onnistuminen.

11-väylä piti avata puuhun, jonka jälkeen vielä putti huti ja bogilla mentiin. Bogiralli jatkui vielä siitäkin.12- ja 13-väylällä putti huti neljästä metristä, 14-väylällä avaus 15 metrin päähän tiistä mäntyyn, jatko myös puuhun ja pitkällä 20m putilla kilisteltiin vain ketjuja). 15-väylällä avaus mäntyyn ja kiekko vasemmalle vitikkoon, jatkot yhtä heikkoja, mutta 15 metrin putti uppos. 16:lla luiskahdus avauksessa ja kiekko vitikkoon oikealle, pitkä putti alakorin kylkeen. 17:lla avaus kohtalainen, mutta jatko ei lähtenytkään haluttuna hyssenä vaan jatkoi suorilta hallin ovelle. 18:lla viimein sain taas pelistä kiinni ja avaus loistavasti suoraan väylälle, joskin vähän lyhyenä. 20 metrin puttikaan ei uponnut, mutta par kuitenkin. 19:lla avaus hyvä mutta lyhyt, jatkon varmistelin korin alle (ei kiinnostanut kiivetä alas jyrkännettä). 20:llä pitkä birdieputti alamäkeen korista hieman ohi, onneksi viiden metrin bar-putti osui männyn takaa kohdalleen.

Kaikkinensa hommasta jäi kuitenkin hyvä maku. Viime viikonloppuun verrattuna onnistumisia tuli kuitenkin lähes joka väylälle. Joskin niitä epäonnistumisiakin riitti ainakin jokaiselle bogiväylälle. Pitkien puttien uppoaminen oli hienoa, lyhyempien ohimenot oli lähinnä kauneusvirheitä, joten en niistä niin ressiä revi. Upsitkin onnistuivat hienosti, sekä perinteinen, että tomo. Draivit tuntuivat luistavan nyt ihan kohtalaisesti ja lähäritkin pääsääntöisesti hyvin. Karviskisassa tuolla +14 tuloksella ei olisi edes viimeiseksi jäänyt (olettaen että olisi molemmille kierroksille saman saanut heitettyä). Kait tuo jotakin kertoo kehityssuunnastakin. Kahdesti käytiin syksyllä Peurunka kiertämässä ja silloin tulokset olivat +19 ja +24. Nyt lähdin +15 tavoittelemaan vaikka pidinkin sitä hieman kovana tavoitteena omaan talvitasoon nähden, joten sen puolesta tulokseen täytyy olla tyytyväinen. Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin huomata tuon kiekkosetin toimivuuden, tietää jo miten kiekot lentää ja mitä kiekkoa missäkin tilanteessa on järkevää käyttää. Vielä kun oppisi tietämään miten missäkin tilanteessa pitää heittää ja oppisi heittämäänkin 😉 Kiekoista kovimmalla käytöllä olivat P-P2, C-DD2, C-FD (2nd run), S-GM, C-PD ja S/SG-MD1. Muutaman kerran tuli myös viljeltyä Rocia, PD2:sta ja Flow:ta.

Täyspitkää vaihteeksi

Viikonloppu kului enemmän ja vähemmän frisbeegolfin parissa. Lauantaina käytiin kiertämässä kaveriporukalla Liikuntapuisto Ylivieskassa ja sunnuntaina hanget valloitettiin Haapavedellä.

Ylivieskassa rata oli aika pelaamattomassa kunnossa, vaikka samaan aikaankin sattui toinenkin porukka rataa kiertämään. Tiipaikat olivat pääsääntöisesti tukossa ja ”polkuja” oli vähän. Kaikesta huolimatta oli taas mukava päästä kunnolla heittämäänkin. Etuysi sujui kylmiltään ja tuulisiin olosuhteisiin nähden ihan kohtalaisesti. Takaysillä taas ote herpaantui ja väsymyskin alkoi painaa. Kokonaisuutena jäi kuitenkin positiivinen kuva. Raahasin mukana Karmaa, joten kiekkoja oli enemmän kuin tarpeeksi, muutamia testikiekkoja tuli kokeiltua ja löytyipä sieltä ainakin yksi jyrä kisabägiin (PD2). Aika paljon sai muutenkin vakailla pannuilla heitellä, kun ei nuo alivakaat tuppaa tuulessa suuntaansa pitämään. Lopputulos +18 ei ollut sitä mitä lähdettiin tavoittelemaan, mutta tuohon tasoon olin varautunutkin, hankala tuuli vielä muutaman ylimääräisen heiton rokotti, joten ihan pakko tyytyä. Ilta kuluikin sitten rykiessä parin viikon takaisen kuumen jälkitautia, joutais jo mennä ohi.

Haapavedellä rata oli totutussa kunnossa, omat hyväksi tallatut polut. Pelaaminen oli huomattavasti kevyempää ja pystyi keskittymään itse tekemiseen. Putit ei oikein luistaneet ja se näkyi tuloksessakin, helpot väylät bogina, hankalammat barina (wtf). Tällä kertaa matkassa oli vain supistettu kisasetti, joten mitään uutta ja hienoa ei kiekkorintamalta saatu esiin. Putit kohdalleen ja tulos olis ollut nollan tuntumassa, däämn.

Sen verran pitää todeta että parin päivän lauhat kelit olivat hangen kovettaneet sen verran hyvin, ettei lahjanaruja olis tarvinut.

Jouluhubaa

Muutama viikko sitten vielä vannotin, että minähän en hangessa kiekkojen kans kahlaa, enkä ainakaan kovilla pakkasilla. No ja paskat, sieltähän sitä on hangesta löytänyt itsensä viikottain. Ja joulun pyhinä ei enää pakkasetkaan estäneet. Hyvä niin, sillä onhan tuo hauskaa, ihan uskomattoman hauskaa. Ei tarvi tuloksista välittää juuri tuon taivaallista, epäonnistumiset menee yleensä kiekkojen liukkauden, vaatteiden temppuilun, tms… piikkiin. Ja kun ei tuota hommaa tee kuppa otsassa, niin kyseessä on ehkä paras talvilaji mitä on tullut harrastettua. Kuvakavalkaadin alarivin keskimmäinen kuva on ehkä se, jossa eniten on tekemisen meininkiä, kuvittele tuohon toistasaa kiloa karvaista suomalaista miestä karjumaan keltainen muoviläpyskä hyppysissään ”TOMOOOO!” 🙂 Ja kyllä talvisellakin kelillä voi yllättää itsensä ja huomata kehitystä tapahtuneen. 27 väylää, muutama hieno draivi, vielä useampi hieno lähestyminen ja ennen kaikkea pari uskomattoman pitkää puttia sisään. Kun mittarilukemat heilui -20 – -22 c:n välillä, niin täytyy olla vähään tyytyväinen.

64049_4273659754639_2045119066_n 521496_4273661394680_482397354_n 16665_4273665434781_465228000_n

Aatonaattona istuttiin paikallisharrastajien kans seuran perustamispalaveriakin. Päädyttiin siihen, että josko lähdetään tekemään hommaa jaostona paikallisen urheiluseuran alla. Saas nähdä miten homma etenee. Omalta osalta alkaa vapaa-aikaa olla uhrattu ihan tarpeeksi ”turhaan” tekemiseen ja virittämiseen. Tehkööt muut nyt vuorostaan jotakin.

I am back, I have back

Selkä alkaa osoittaa paranemisen merkkejä. Viikonloppuna tuli 3×9 väylää heitettyä pikkuhangessa Haapavedellä ja tällä hetkellä selkä tuntuu lähes normaalille. Viime viikolla suorittelin jo paremman puutteessa mentaaliharjoitteita katselemalla fribakisoja Youtubelta, Dutch Open, European Open ja monta muuta tuli katsottua. Yhtenä iltana otin sitten n. 20 asteen pakkasessa putti- ja lähäritreeniä tunteroisen. Toivottavasti tuo puolitoista viikkoa kestänyt lepo on riittänyt. Tosin tuo jatkuvasti kasvava hanki ei hirveästi houkuttele väylille.

Mitä noihin kierroksiin tulee. Lauantaina pommitin ”uuden” ysiväyläisen tulokseen +1. Sunnuntain kierrokset ei sitten alkaneet ihan yhtä hyvin. Heitto oli TODELLA hukassa. Tuntui että joka puuhun ja risuun piti osua. Vaikka yritin jo parin väylän jälkeen henkistä puolta toppuuttaa sillä, että ”heitetään nyt treenikierroksen loppuun”, niin silti lopputulos kierroksella painui aivan järkyttävään +11. Toisella kierroksella heitto alkoi taas luistamaan normaalisti ja pääsin taas omalle tasolle. Birkut jäi puuttumaan, mutta niin onneksi bogitkin, lappuun tyydyttävä +1

Tulipa samalla varustetestausta suoritettua tuon uuden bägin, valjaiden ja kiekkojen osalta. Kyllähän tuo bägi pätevä laitos on, ei voi muuta sanoa. Kokonaispainoksi sain 6,5 kg, joten kokoonsa nähden tuo on vielä suhteellisen kevyt roudattava. Tosin tavaran määrä bägissä tuskin tulee vähenemään, jos nyt ei ledejä yms… talviroinaa lasketa. Uusista kiekoista DD, TD2 ja Hydra saivat jo kyytiä kovastikin. TD2 oli erittäinkin vinha peli. Hankala heittää, mutta onnistuessaan heitto kaartaa hienosti oikealle ja feidaa sen jälkeen hieman vasemmalle. PD2 jäi vielä bägiin värinsä vuoksi, ei noita valkoisia draivereita voi löytää hangesta. Lahjanaruviritelmää oli tarkoitus kokeilla, mutta kun saatavilla oli vain vaalean hopenväristä. Tosin kuulin jälkikäteen että värillä ei ole väliä, kunhan pituutta riittää (krhöm).