Jouluhubaa

Muutama viikko sitten vielä vannotin, että minähän en hangessa kiekkojen kans kahlaa, enkä ainakaan kovilla pakkasilla. No ja paskat, sieltähän sitä on hangesta löytänyt itsensä viikottain. Ja joulun pyhinä ei enää pakkasetkaan estäneet. Hyvä niin, sillä onhan tuo hauskaa, ihan uskomattoman hauskaa. Ei tarvi tuloksista välittää juuri tuon taivaallista, epäonnistumiset menee yleensä kiekkojen liukkauden, vaatteiden temppuilun, tms… piikkiin. Ja kun ei tuota hommaa tee kuppa otsassa, niin kyseessä on ehkä paras talvilaji mitä on tullut harrastettua. Kuvakavalkaadin alarivin keskimmäinen kuva on ehkä se, jossa eniten on tekemisen meininkiä, kuvittele tuohon toistasaa kiloa karvaista suomalaista miestä karjumaan keltainen muoviläpyskä hyppysissään ”TOMOOOO!” 🙂 Ja kyllä talvisellakin kelillä voi yllättää itsensä ja huomata kehitystä tapahtuneen. 27 väylää, muutama hieno draivi, vielä useampi hieno lähestyminen ja ennen kaikkea pari uskomattoman pitkää puttia sisään. Kun mittarilukemat heilui -20 – -22 c:n välillä, niin täytyy olla vähään tyytyväinen.

64049_4273659754639_2045119066_n 521496_4273661394680_482397354_n 16665_4273665434781_465228000_n

Aatonaattona istuttiin paikallisharrastajien kans seuran perustamispalaveriakin. Päädyttiin siihen, että josko lähdetään tekemään hommaa jaostona paikallisen urheiluseuran alla. Saas nähdä miten homma etenee. Omalta osalta alkaa vapaa-aikaa olla uhrattu ihan tarpeeksi ”turhaan” tekemiseen ja virittämiseen. Tehkööt muut nyt vuorostaan jotakin.

I am back, I have back

Selkä alkaa osoittaa paranemisen merkkejä. Viikonloppuna tuli 3×9 väylää heitettyä pikkuhangessa Haapavedellä ja tällä hetkellä selkä tuntuu lähes normaalille. Viime viikolla suorittelin jo paremman puutteessa mentaaliharjoitteita katselemalla fribakisoja Youtubelta, Dutch Open, European Open ja monta muuta tuli katsottua. Yhtenä iltana otin sitten n. 20 asteen pakkasessa putti- ja lähäritreeniä tunteroisen. Toivottavasti tuo puolitoista viikkoa kestänyt lepo on riittänyt. Tosin tuo jatkuvasti kasvava hanki ei hirveästi houkuttele väylille.

Mitä noihin kierroksiin tulee. Lauantaina pommitin ”uuden” ysiväyläisen tulokseen +1. Sunnuntain kierrokset ei sitten alkaneet ihan yhtä hyvin. Heitto oli TODELLA hukassa. Tuntui että joka puuhun ja risuun piti osua. Vaikka yritin jo parin väylän jälkeen henkistä puolta toppuuttaa sillä, että ”heitetään nyt treenikierroksen loppuun”, niin silti lopputulos kierroksella painui aivan järkyttävään +11. Toisella kierroksella heitto alkoi taas luistamaan normaalisti ja pääsin taas omalle tasolle. Birkut jäi puuttumaan, mutta niin onneksi bogitkin, lappuun tyydyttävä +1

Tulipa samalla varustetestausta suoritettua tuon uuden bägin, valjaiden ja kiekkojen osalta. Kyllähän tuo bägi pätevä laitos on, ei voi muuta sanoa. Kokonaispainoksi sain 6,5 kg, joten kokoonsa nähden tuo on vielä suhteellisen kevyt roudattava. Tosin tavaran määrä bägissä tuskin tulee vähenemään, jos nyt ei ledejä yms… talviroinaa lasketa. Uusista kiekoista DD, TD2 ja Hydra saivat jo kyytiä kovastikin. TD2 oli erittäinkin vinha peli. Hankala heittää, mutta onnistuessaan heitto kaartaa hienosti oikealle ja feidaa sen jälkeen hieman vasemmalle. PD2 jäi vielä bägiin värinsä vuoksi, ei noita valkoisia draivereita voi löytää hangesta. Lahjanaruviritelmää oli tarkoitus kokeilla, mutta kun saatavilla oli vain vaalean hopenväristä. Tosin kuulin jälkikäteen että värillä ei ole väliä, kunhan pituutta riittää (krhöm).

Harrastelijasta harrastajaksi ja yhdistysaktiiviksi

Ensi kausi tulee olemaan hieno, eikös…

Syksyn aikana olen kypsytellyt päätöstä kilpailemisesta. Viimeistään Haapavedellä järjestetyt pikkukisat ovat vahvistaneet päätöstä kilpailemisesta lisenssin vaativissa kilpailuissa. Mikään kovin kaksinen heittäjä en ole, mutta alustavasti olen tilastoista laskeskellut, että menneellä kaudella olisin pystynyt kisoissa heittämään ratingilla 760-780. Nykyisellä tasolla olisi jo ylletty 780-800 ratingeihin, joten villinä veikkauksena voisi heittää tavoitteeksi avausratingille 800. Joskaan en pety vaikka jäisi allekin. Ts. tavoitteet ei järin korkealla ole, lähinnä realistisella tasolla. Perheellisenä miehenä tuo osallistuminen kisoihin on hieman rajoittunutta, joten tarkoitus olisi keskittyä lähialueen ja keskisuomen kisoihin, ehkä etelämpänäkin saatetaan yksi mutka tehdä. Kalenteriin on jo merkittynä Kärkkäinen Open Ylivieskassa ja Dyyni Open Kalajoella (lieneekö edes lisenssikisa)

Tulevaa kautta ajatellen parantelin kisavarustusta ostamalla jo aiemmin Chain Wearin pelipaidan. Aamulla tilaukseen lähti aiemmin todettu uusi bägi. Frisbeepointin joulukalenterin Voodoo Karma -tarjous oli hieman liikaa meikäläisen hermoille ja päivän jappasun jälkeen tilaus lähti vetämään. Valjaiksi valikoitui Innovan Backsaverit. Vaimo ”silittelee” taas päätä kun tämän bongaapi. Toivottavasti nämä pointin ja Powergripin joulukalenteritarjoukset ei tästä pahene (epäilen).

Eilen pidettiin myös Haapaveden harrastajien kesken ”ratakokkous”, jossa käytiin hieman radan nykytilannetta läpi ja mietittiin jo tulevaa. Tehtiin muutamia järkeviä ja hyviä linjauksia, joittein seurauksena pidetään yhdistyksen perustamiskokous vuodenvaihteen tienoilla. Uutta täyspitkää rataa myös mietitään ja suunnitellaan, muttei siitä sen enempää.

Blogin aloitus

Tässä sitä ollaan, moneen kertaan olen blogin kirjoitusta suunnitellut aloittavani, mutta aina se on jääny. Nyt harrastus on edennyt siihen pisteeseen, että voin hyvällä syyllä aloittaan blogaamisen. Tästä lisää myöhemmin. Ensimmäisessä kirjoituksessa lienee paikallaan kertoa hieman itsestäni, pohjaksi sieppasin Tapani Aulun Se amatööriblogista mahdolliset mielenkiintoiset aiheet. Oma frisbeegolfurani tuskin tulee etenemään tonnin kiesseihin tai sm-kisoihin. Fribakauppiaan ura ei ole pois suljettu, mutta ei nyt päällimmäisenäkään mielessä. Joten päädyin hieman muuttelemaan listaa, ao. juttua tullaankin varmasti blogista lukemaan.

  • nähdyt ja koetut radat, sekä harjoittelu
  • kierretyt kisat
  • seuraavan kauden suunnitelmat
  • eka holari
  • ulkomaan reissu(t)
  • eka voitto
  • seuran perustaminen ja osallistuminen seuratoimintaan
  • oma rata seuralle
  • ensimmäinen kunnon loukkaantuminen (toivottavasti ei osu kohdalleen)

Ja jos nyt vielä hieman raapaisen jotakin itsestäni, kuka, mitä ja hä… Mennään Frisbeegolf-forumilta tutulla viikon vieras -sarjalla, joten kysymykset (omat spesiaalit mukana) ja vastaukset niihin ovat:

  1. Koska aloitit friban (Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi)
    Frisbeegolfin aloitin sunnuntaina 1.7.2012, kello lienee ollu 11-12. Paikka oli Jyväskylässä Laajavuoren DiscGolfParkissa. Velipoika oli aloittanut frisbeegolfin muutama viikko aiemmin ja lähdettiin ex-tempore heittämään. Itse olin fribaa halunnut päästä kokeilemaan jo useamman vuoden, mutta kun kukaan tuttu ei pelannut ja kotipaikkakunnalla ei rataa ollut, niin kynnys testaamiseen oli liian iso. Kaunis kesäinen päivä ja Laajavuoren haastava ja monipuolinen rata koukuttivat kerrasta. Kierros ei ollut mikään unelma +41, mutta siinä vaiheessa sillä ei ollut merkitystä. Parin viikon päästä oli omat kiekot ostettuna ja radalle oli pakko päästä vähintään pari kertaa viikossa.
  2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
    Lajin ”herkkyys”. Pienetkin virheet saattavat maksaa paljon, toisaalta kun heitto menee juuri sinne minne sen haluavat menevät, on se fiilis loistava. Toisaalta lajiin voi tulla sisään helposti, vaikkei noista pienistä nyansseista olisi mitään hajua (onneksi). Ja onhan se loistavaa ajanvietettä kaverien kanssa. Lajissa on myös urheiluhenki parhaimmillaan, rehellistä hommaa, hyvässä hengessä. Monessa muussa lajissa tuo urheiluhenki on kuollut.
  3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa? Jos niin millaisia?
    Tavoitteena on kehittyä heittäjänä, osallistua kisoihin, saada seuratoiminta kotipaikkakunnalle käynnisteltyä ja kehittää alueen toimintaa lajin kannalta.
  4. Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
    Parit kisat olen kotiradalla syksyn aikana järjestänyt ja molemmissa menestynyt ihan kohtalaisesti muihin nähden. Tämä antaa luottoa omaan tekemiseen ja siihen, että pystyy kilpailutilanteessakin heittämään omalla tasolla, jopa parantamaan sitä.
  5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
    Läheltä on menny, mutta ei ole vielä kippoon jäänyt
  6. Kerro kotiradastasi.
    Käytännössä miellän parikin rataa ”kotiradakseni”.
    Kotipaikkakuntani Haapaveden frisbeegolfrata on aika hätäisesti kyhätty viritelmä. Muutama väylä poistettiin juuri käytöstä niiden vaarallisuuden vuoksi, mikä oli myös harrastajien tahto. Edelleenkin pari väylää on hieman arvaamattomia, mutta eiköhän näillä pärjätä. Tällä hetkellä käytössä on yhdeksän väylää.
    Toiseksi kotiradaksi miellän työpaikkakuntani Ylivieskan Liikuntapuiston 18-väyläisen radan. Erittäin miellyttävä paikallisharrastajien suunnittelema ja rakentama puistorata, jossa pääsee tosissaan heittämäänkin. Haastettakin löytyy omiin tarpeisiin.
  7. Mikä on lempikiekkosi?
    Discmanian P-line P2, loistava kova putteri, jolla lähestymiset ja lyhyet draivitkin hoituu nätisti.
  8. Entä suosikkiratasi?Tähän joutuu kaksi rataa nostamaan. Kalajoen Hiekkasärkkien rata on loistava, kova tuuli mereltä tuo pienen lisävärin heittämiseen. Päivän kun hietikossa tarpoo, niin kyllä illasta ”janojuoma” maistuu 🙂
    Toinen suosikki on tuo Laajavuori. Pari kertaa sen on päässyt heittämään ja aina sinne haluaa päästä uudelleen.
  9. Tomo vai joku muu heitto?
    Kyllä taitaa perinteiseen backhändiin kääntyä. Tosin tomossa on metsäväylillä oma viehätyksensä, sillä kun melko ryteikköjä pystyy kiertämään.
  10. Mitä kiekkoja kannat ja millä?
    Kiekot on pääsääntöisesti vaihtuneet syksyn aikana Discmanian pannuihin. Muutama kelluva Innova ja yksi SSS Wizard löytyy myös bägistä. Muovinpalat raahataan metsään Fade Gearin Crunch Boxissa, joka tulee matkassa jenkkiarmeijan tetsarivaljailla. Joskin tuo bägi puoli on menossa talvella, tai viimeistään keväällä uusiksi.
  11. Jos sinulla olisi mahdollisuus toimia frisbeegolfin parissa työksesi, olisitko siihen valmis
    Kyllä ehdottomasti