Muutama viikko sitten vielä vannotin, että minähän en hangessa kiekkojen kans kahlaa, enkä ainakaan kovilla pakkasilla. No ja paskat, sieltähän sitä on hangesta löytänyt itsensä viikottain. Ja joulun pyhinä ei enää pakkasetkaan estäneet. Hyvä niin, sillä onhan tuo hauskaa, ihan uskomattoman hauskaa. Ei tarvi tuloksista välittää juuri tuon taivaallista, epäonnistumiset menee yleensä kiekkojen liukkauden, vaatteiden temppuilun, tms… piikkiin. Ja kun ei tuota hommaa tee kuppa otsassa, niin kyseessä on ehkä paras talvilaji mitä on tullut harrastettua. Kuvakavalkaadin alarivin keskimmäinen kuva on ehkä se, jossa eniten on tekemisen meininkiä, kuvittele tuohon toistasaa kiloa karvaista suomalaista miestä karjumaan keltainen muoviläpyskä hyppysissään ”TOMOOOO!” 🙂 Ja kyllä talvisellakin kelillä voi yllättää itsensä ja huomata kehitystä tapahtuneen. 27 väylää, muutama hieno draivi, vielä useampi hieno lähestyminen ja ennen kaikkea pari uskomattoman pitkää puttia sisään. Kun mittarilukemat heilui -20 – -22 c:n välillä, niin täytyy olla vähään tyytyväinen.

Aatonaattona istuttiin paikallisharrastajien kans seuran perustamispalaveriakin. Päädyttiin siihen, että josko lähdetään tekemään hommaa jaostona paikallisen urheiluseuran alla. Saas nähdä miten homma etenee. Omalta osalta alkaa vapaa-aikaa olla uhrattu ihan tarpeeksi ”turhaan” tekemiseen ja virittämiseen. Tehkööt muut nyt vuorostaan jotakin.