Kova viikko ja ehkä vielä kovempi viikonloppu takana. Seuranmestaruuksiin saatiin äijien kans rakennettua yhdeksän uutta väylää Laitakalliolle, joitten lisäksi heitettiin vanhatkin yhdeksän. Väylien keskimitta ei päätä huimaa (n. 77 m), mutta metsässä heitettäessä haastetta riittää. Jos vire ei ole kohdallaan, niin paikkaukset on hankalia tehdä puitten takaa (ei mahdottomia). Uusilla väylillä birdejä koko kisassa tuli yhtä lukuunottamatta vain 10-väylällä. Kaitsu onnistui myös birdittämään väylän nro 17. Periaatteessa kaikki kuitenkin on mahdollista birdiettää. Olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta vaikka kosteutta maassa olikin, niin vesisateelta onneksi vältyttiin. Jos nyt kuitenkin kisaraportin muodossa turinoisin tänne taas pienimuotoisen romaanin.
Jo viikkoa aiemmin alkanut radan rakentaminen jatkui kisaa alustavalla viikolla yllättävänkin reippaasti. Suuret kiitokset kaikille osallistujille. Puuta pistettiin nurin, karsittiin, korijalkeja valettiin ja koreja pystyteltiin. Perjantaina oli kisaväylillä loppusiivouksen aika. Paikalla oli muutama talkoolainen ja saatiinpa harjoittelemaan tulleet pitkämatkalaiset heittoseuraksi. Hommahan meni sitten ihan heittelyksi, joskin ohimennen pahimmat oksaläjät siirrettiin väyliltä syrjään. Nyt kun rataa pääsi ensimmäisen kerran heittämään (vaikkakin yhdellä kiekolla), niin tuntuihan se hyvälle. Ratamerkinnät saatiin perjantaina paikoilleen ja homma bueno, seuraavan aamun kisaa valmistelemaan.
Lauantaina kellon piti herättää 7:50, mutta meikäpoika olikin ylhäällä jo 7:30. Aamupalaa nassuun, tulostaulujen ulos tulostimesta ja viime hetken varmistelut/valmistelut. Liikuntahallin pihassa olin juuri ennen sovittua aikaa ja muutkin tuli ajallaan. Pistin ukot laittamaan viimeiset huomiolaput ja sulkunauhat paikalleen ja lähdin itse noutamaan palkinnot ja tsekkaamaan Laitakallion puolelta että kaikki on kunnossa. Aika tasan ilmoittautumisen alettu 9:30 olin takaisin paikalla. Ilmoittautumisen vahvistus päättyi 9:45 ja vielä soiteltiin mattimyöhäsiä sängyn pohjilta mukaan. Kumma kun sitä ei voi ajallaan tulla, vaikka selkeät aikataulut on!! Kierroksen piti alkaa klo 10, mutta oltiin 20 min myöhässä, tuosta 5 min otan omaan piikkiini, muut menee mattimyöhäsille. Ryhmät jakoon ja heittohommiin, hyvällä fiiliksellä.
Itse aloitin kierroksen ”vanhalta puolelta”, olikohan 4-väylä?? 😀 Peruskolmosta muutaman väylän verran, vitosella ”hukattu” birdie, kutosen pitkä birdiekin meinas upota. Seiskalla avaus pari metriä kiposta ja birdie, tulihan se. Kasilla OB:lle ja bogey, ysillä aidan yli pyörätielle, siis OB ja bogey. No +1:ssä Laitakallion puolelle, ei huono. Kympin avaus tarttui käteen ja karkasi oikealle, turha par. 11 ja 12 bogiin. Sitten vahvaa peruspelaamista, pitkät birdiet ei ihan uppoa, joten pareja. 18-väylällä tarraa md3 taas käteen ja kasetoidaan hieman, tuplat korttiin. Vanhalta puolelta vielä lopuille väylille par, joten lopputulos +5. Aikalailla sitä mitä odotinkin. Tosin Jukka ja Jarno veti ihan helmen kierroksen ja nollasi radan samoin tein. Vielä kun Juha-Matti +1ja kaitsu +3 pelasivat kierroksen paremmin, niin ei ollut asiaa kärkipooliin finaalikierrokselle. Varmasti viikon hommat painoivat, mutta sitä ei ole tarvetta jossitella, tiedostettu homma. Naisille ja junnuille palkinnot jakoon.
Puolen tunnin tauko välissä, kuivat vaatteet kotona päälle ja kiireesti takaisin urheilukentälle. Ryhmät olin jo ennen taukoa tehnyt valmiiksi ja miettinyt lähtöväylät. Onneksi joku meni ääneen sanomaan että lähdetään porrastetusti, olin sen jo unohtanut 🙂 Kolmosväylältä liikenteeseen, pari kolmen ukon poolia lähti ensin. Oma avaus kohtalaisen hyvä, mitenhän siihen sais tuossa vielä sen puuttuvat 20m lisää. Kolmoselle par. Nelosella avaus 25m ja puuhun. Lähestyminen lyhyeksi ja bogia korttiin. Vitoselle täsmälleen samanlainen avaus kuin 1-kierroksella, tällä kertaa birdieputti sisään. Kutonen seiftisti pariin. Seiskalla kasettipesä sylttää, avaus PD:llä kippaa hieman vasemmalle ja feidin jälkeen pyörähtää aidan ali OB:lle. Vielä yksi putti huti ja tuplaa tauluun. Kasilla meinataan mennä taas aidan ali, puolen kiekon verran, huh, pitkä birdieputti sisään, huh. Ysin avaus puuhun ja muutenkin sähellystä, bogey. +2 tuloksella Laitakallioon, ei hyvä. Kympin avaus vähän oikealla, mutta birdie tauluun. 11 bogiin. 12 todella hankalana pusikoista tuplabogiin. Sitten taas, pitkiä birdieyrityksiä, mutta ei uppoa, kolmoista tauluun. 16-väylän avaus kippaa vasemmalla (PD!), mutta osuu onneksi mandon jälkeen puuhun. Lähäri menee hitusen pitkäksi ja putti suht. helposta 7 metristä ylärautaan, bogey. Laitakallioon vielä pari paria. Ykkösväylän avaus PD2:lla ei edelleenkään osu radan pintaan vaan menee nurmella. Onneksi kiekko pomppaan edes hiemaan, kääntyy pystyyn ja rollaa n. 6 metriin korista, birdieputtikin uppoaa. Kakkosväylän avaus aitaan ja vajaaksi, lähäri korin alle ja varma par. Siinä se, homma paketissa, lopputulos +4 ja koko kisa +9.
Tovin aikaa odotellaan kärkiryhmän saapumista paikalle. Aplodit raikaavat kun kärkiryhmä avaa ykkösväylää, raikui jo meidän kakkosryhmäläistenkin avatessa, hyvä meininki. Jarno on bogittanut Laitakallion kaksi viimeistä väylää ja Juha-Matti on noussut tasoihin bogittamalla vain toisen. Jäätävästi molemmat pistää ykköselle birdiet. Mestaruus ratkaistaan viimeisellä väylällä, nro 2. Tässä vaiheessa nousen itsekin koneelta katsomaan tilanteen. Juha-Matti avaa hyvin. Jarno ei varmistele, rystyannukka aidan yli ja liito loppuu kesken, kiekko tippuu aidan taakse OB:lle, toinen avaus samalla tavalla, siinä meni. Jukkakin kasetoi vielä viimeisen väylän ja tippuu meikäläisen kans tasoihin. Kaitsulla on ollut huono kierros, eikä Teemukaan pystynyt parantamaan, joten Jukan kans jaetaan kolmas sija.
Kisan jälkeen heilahdeltiin omaan tahtiin Kylpyläsaareen. Ruokaa, saunaa, juomaa, pokeria, äijäjuttuja, huutoa, puttikisaa, välillä toljotellaan lentopalloakin. Visiitti baariin ja kävelylenkki vesisateessa kotiin. Puolen päivän jälkeen siivoamaan mökki saaressa, ei edes paha siivo eikä hirveästi tavaraakan jätetty, hieno homma. Viime yönä oli pienimuotoiset lizardit, joten unet jäi vähän vähiin. Ensi yönä sitten vois jo nukkuakin. Pikkuhiljaa pitänee myös alkaa valmistautumaan Finnish Amateursiin, ai että ku pääsee ilman sen suurempia velvollisuuksia vaan heittämään.