Näin joulun alla on aikaa palautella mieliin mitä mennyt kausi piti sisällään ja toki pitää esittää toiveita tulevan kauden suhteen.
Kausi 2015 oli monin puoli hankala ja raskas. Tarkkoja ajankohtia en nyt muista, enkä jaksa alkaa blogista niitä kaivelemaan, josko niistä olisinkaan kirjoittanut. Kevät ja alkukesä vaikutti varsin lupaavalle. 2014 kautta värittänyt selkävaiva oli ”selätetty” ja homma tuntui kaikin puoli luistavan. Jossain vaiheessa toukokuuta kuitenkin loukkasin taas selän ja samat ongelmat palasivat. Tuossa vaiheessa jo tiesin, että kausi tulee olemaan hankala. Ja koska en ole mikään urheilija, saati edes kunnolla kuntoilija, niin erinäisiä loukkaantumisia ilmeni pitkin kesää. Selkävaiva helpotti hieman joskus kesäkuun lopulla, mutta sai seuraajakseen oikean käden olkapään. Olkapää sitten kipuili ehkä heinäkuun loppuun ja siihen syssyyn onnistuin kipeyttämään vasemman jalan nilkankin. Vielä kun pyöräytin ko. nilkan ympäri kertaalleen loppukesän aikana, niin alkoi hommat olla paketissa. Olkapäävaiva alkoi hellittämään syyskuulla, mutta siitä periytyi oikean käden kyynärpäävaiva, ilmeisesti tenniskyynärpää, joka vaivaa edelleen. Myös nilkka on edelleen vihoitellut, pienikin kävelylenkki saa sen kipeytymään (niinku ihan kunnolla). Kyynärpää on pahimmillaan aivan ”turha”, käytännössä kauppakassin kantaminen on tuolloin liian raskasta. Ja heittäminen ko. kädellä on luokkaa pallolla ei osu neljän metrin päästä metrin kokoiseen tauluun, että heitä sillä sitte frisbeetä :/ Pieniä toipumisen merkkejä nilkan ja kyynärpään osalta on kuitenkin tässä joulukuulla ollut, joten toivottavasti saadaan paikat kuntoon ennen kuin alkaa taas tehdä mieli radoille.
Noitten em. vaivojen lisäksi olen viimeisen vuoden rampannut lääkärissä enemmän kuin tarpeeksi. Vaikka ”vikaa” on löytynyt niin sydämestä, kuin vatsan toiminnastakin, niin eteenpäin mennään. Nämä vaivat ei sinällään frisbeehommia haittaa, eikä elämää suuremmin muutenkaan, paitsi ehkä pakottaa elämään terveellisemmin, joten liekö tää sitte win-win -tilanne 😉
Viime kauden tavoitteeseen päästiin siinä mielessä, että tavoitteena oli pitää rating samassa kuin missä se oli edelliskauden lopussa. Kauden aikana hätyyteltiin jopa 900 ratingia, mutta penkin alle mennyt Kivijärven kisa veti ratingit taas normaalitasolle. Mutta ei voi valittaa ja Kivijärven kisakin oli varsin mukava, vaikka raskas olikin.
Mitäs ens kaudella? Jos ukko on kunnossa, niin tavoitteena nostaa rating yli 900. Oletettavasti vaivaa kuitenkin tulee, joten toivottavasti saadaan pidettyä ongelmat mahdollisimman pieninä. Syksyn mittaan ajatuksissa oli jopa koko ensi kauden skippaaminen lisenssikisojen osalta, mutta tällä hetkellä näyttää että eiköhän sitä meikäläinenkin kisakentillä nähdä. Pikkuvaivojen kans ratingiksi 890.
Niin ja hei, hyvää joulu itse kullekin ja menestyksekästä tulevaa vuotta.