Okei, tää on nyt varaslähtö, heinäkuun ensimmäisen päivän aamupäivällä tulee täyteen neljä vuotta frisbeegolfia meikäläisen osalta. Äkkinäisempi vois luulla pitempäänkin harrastaneeksi x)

2012 kun aloitin frisbeegolfin, oli Suomessa lajin suhteen jo pienoinen buumi päällä. Ratoja tuolloin oli vajaat kolmesataa, kun tällä hetkellä niitä on viitisensataa. Tuona vuonna en vielä kilpaillut SFL:n kisoissa, joita järjestettiin 32. Seuraavana vuonna olikin sitten B-lisenssi takataskussa ja SFL:n kisojakin järjestettiin jo 47. Tuolloin järjestettiin vielä kohtalaisen paljon ns. lisenssittömiä kisoja, joihin nykyisin törmää harvakseltaan, jos ei viikkokisoja lasketa. Tämän jälkeen kilpailumäärä on vuosittain lähes tuplaantunut, tosin veikkaan että tänä vuonna ei tuonne 300 kilpailun pintaan päästä 🙂

2012 vuonna ei juurikaan reppubägejä käytetty, joskin niitä löytyi mm. Grip EQ:lta ja Prodiscukselta ja tokihan Pro-sällit niitten kans kulkivat. Perinteisten valjasbägien määrä oli kuitenkin ”silmiä hivelevä” ja toki se edelleen on varteenotettava budjettiratkaisu. Tosin reppubägien määrä nykyään on tyrmäävä, melkein tohtisin väittää että kisoja käyvillä heittäjillä 75% on reppubägi. Enkä yhtään ihmettele tuota, käyttömukavuus on kuitenkin aivan toista luokkaa kuin valjasrimpuloitten kuskaaminen.

Laji menee eteenpäin vauhdilla ja sen kehitystä on hienoa seurata. Suomen Frisbeegolfliitto on väliin hieman kompuroinut hurjan kasvun kanssa, mutta pääsääntöisesti työtä on tehty oikean suuntaisesti ja harrastajia kuunnellen. Iso peukku tästä liiton suuntaan, jatkakaa samaan malliin. Toinen iso peukku hieman samaan liittyen Tuomo (tuminoid) Tanskasen suuntaan, joka monelle perusheittäjälle jää vieläkin tuntemattomaksi kaveriksi. Tumi on se tyyppi joka hanskaa liitossa tietotekniikka-asiat ja mm. liiton Kisakoneen kehityksen. Hyvin on mies onnistunut hommat hanskaamaan ja viemään asioita eteenpäin, vaikka haasteita on varmasti riittänyt.

Ja jos tähän loppuun vielä uusintana nää muutama kyssäri, mitkä esitin itselleni blogia aloittaessani. Osa vastauksista ei juurikaan muutu, mutta hei, päivitys kuitenkin 🙂

1. Koska aloitit friban (Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi)
   Frisbeegolfin aloitin sunnuntaina 1.7.2012, kello lienee ollu 11-12. Paikka oli Jyväskylässä Laajavuoren DiscGolfPark. Velipoika oli aloittanut frisbeegolfin muutama viikko aiemmin ja lähdettiin ex-tempore heittämään. Itse olin fribaa halunnut päästä kokeilemaan jo useamman vuoden, mutta kun kukaan tuttu ei pelannut ja kotipaikkakunnalla ei rataa ollut, niin kynnys testaamiseen oli muka liian iso. Kaunis kesäinen päivä ja Laajavuoren haastava ja monipuolinen rata koukuttivat kerrasta. Kierros ei ollut mikään unelma +41 x), mutta siinä vaiheessa sillä ei ollut merkitystä. Parin viikon päästä oli omat kiekot ostettuna ja radalle oli pakko päästä vähintään pari kertaa viikossa.
2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
   Lajin ”herkkyys”. Pienetkin virheet saattavat maksaa paljon, toisaalta kun heitto menee juuri sinne minne sen haluavat menevät, on se fiilis loistava. Laji on helppo oppia, mutta hankala taitaa. Lajissa on myös urheiluhenki parhaimmillaan, rehellistä hommaa, hyvässä hengessä. Monessa muussa lajissa tuo urheiluhenki on jo kuollut.
3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa? Jos niin millaisia?
   Vanhat tavoitteet kun on tullut jo täytettyä, niin mitäs sitä nykyisistä. Edelleen tavoittelen sitä 900-ratingin rajapyykkiä, sinne olis heittäjänä kiva päästä. Toisena tavoitteena on päästää irti yhdistystoiminnasta, ainakin parin vuoden paussi tekis terää ja toisi varmasti uutta intoa yhdistyshommiin, mutta myös heittorintamalle. Tällä hetkellä motivaatio ei kaksinen ole, vaikka seura-asioita tuleekin jatkuvasti tehtyä tappavalla tahdilla.
4. Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
   Kyllä tähän pitää tuo yhdistystoiminnassa oleminen nostaa. Siinä on tullut tehtyä niin paljon lajin eteen, ettei sitä moni ymmärrä. Kisahommista pitänee nostaa esiin 2014 Oulu Open, jossa MA3:sta oli kotiintuomisina neljäs sija. Hieman jäi toisen päivän Virpiniemen kierros kaivelemaan, kun tuo podiumikin olis niin lähellä ollut. Mutta kaikistellen loistava kisa.
5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
   Pari kertaa olen Laitakallion ykkösellä osunut harjoitusrundeilla. Nämäkin 2014 :/
6. Kerro kotiradastasi.
   Nykyisellään kotirata on Laitakallion frisbeegolfrata. Väyläpituudet radalla eivät yllä nykytasolle, mutta haastetta luo puusto ja kallioinen maasto hienoisine korkeuseroineen. Radan parasta antia ovat väylät 2 ja 3. Myös onnistuminen (birdie) väylillä 4, 6, 7, 10 ja 12 on aina mukavaa. 11-väylä on kaikessa järjettömyydessään myös mukava, mutta se vaatii isoa kättä tai pieniä tuuliapuja, että pääsee birdietä puttaamaan.
7. Mikä on lempikiekkosi?
   Discmanian P-line P2, loistava kova putteri, jolla lähestymiset ja lyhyet draivitkin hoituu nätisti.
   
8. Entä suosikkiratasi?
   Varmaan Lauste on tän hetken ykkönen. Laajavuori on aina mainio. Hiekkasärkkien rata nykyisellään on ehkä hieman turhankin rasittava, mutta toki loistava rata. Päivän kun hietikossa tarpoo, niin kyllä illasta ”janojuoma” maistuu 🙂 Suomeen mahtuu nykyisellään paljon loistavia ratoja.
9. Tomo vai joku muu heitto?
   Backhand/rystyheitto on edelleen mun juttu. Silloin tällöin viljellään myös forea. Aika harvoin tomoa/upsia tarvii, mutta toki sitäkin joskus tulee kokeiltua jos ei mikään muu ole mahdollista.
10. Mitä kiekkoja kannat ja millä?
    Käytännössä kiekon on lähes alusta saakka olleet Discmaniaa. Bägejä on ollut muutamia Westsiden Leipälaukku, FadeGearin Crunch Box, Voodoo Karma, GripEQ A-series ja nykyisin Voodoo SpinalTap. Voodoon bägit ovat olleet ehdottamasti laadukkaimpia.
11. Jos sinulla olisi mahdollisuus toimia frisbeegolfin parissa työksesi, olisitko siihen valmis
    Kyllä edelleenki 🙂