Noniin, päivitetäänpä blogiagin ja josko tästä tulisi hieman säännöllisempääkin jatkossa (saas nähdä).
Edellisen kerran tein vastaavan päivityksen kolme vuotta sitten ja nyt heti perään 🙂
2012 kun aloitin frisbeegolfin, oli Suomessa lajin suhteen jo pienoinen buumi päällä. Ratoja tuolloin oli vajaat kolmesataa, 2016 niitä oli viitisensataa ja tällä hetkellä yli 700. Kilpailemaan aloitin 2013 silloisella SFL:n B-lisenssillä, johon ei sisältynyt PDGA-jäsenyyttä. Seuraavana vuonna olikin sitten jo A-lisenssin vuoro ja oliko vuosi tämän jälkeen, kun B-lisenssiä ei enää saanut ollenkaan. SFL:n alaisia kisoja järjestettiin 2012 vuonna 32 kpl. Tuon jälkeen kisamäärä aikalailla tuplaantui vuoteen 2016 saakka ja on sen jälkeen pysynyt kutakuinkin samoissa määrissä (200-250 / vuosi).
Siinä missä 2012 reppubägit olivat harvinaisia, niin 2016 niitä oli jo enemmistöllä. Tällä hetkellä reppubägi on käytännössä 90% heittäjistä.
Ja jos tähän loppuun vielä uusintana nää muutama kyssäri, mitkä esitin itselleni blogia aloittaessani, sekä 2016. Osa vastauksista ei juurikaan muutu, mutta hei, päivitys kuitenkin 🙂
- Koska aloitit friban (Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi)
Frisbeegolfin aloitin sunnuntaina 1.7.2012, kello lienee ollu 11-12. Paikka oli Jyväskylässä Laajavuoren DiscGolfPark. Velipoika oli aloittanut frisbeegolfin muutama viikko aiemmin ja lähdettiin ex-tempore heittämään. Itse olin fribaa halunnut päästä kokeilemaan jo useamman vuoden, mutta kun kukaan tuttu ei pelannut ja kotipaikkakunnalla ei rataa ollut, niin kynnys testaamiseen oli muka liian iso. Kaunis kesäinen päivä ja Laajavuoren haastava ja monipuolinen rata koukuttivat kerrasta. Kierros ei ollut mikään unelma +41), mutta siinä vaiheessa sillä ei ollut merkitystä. Parin viikon päästä oli omat kiekot ostettuna ja radalle oli pakko päästä vähintään pari kertaa viikossa. - Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
Lajin ”herkkyys”. Pienetkin virheet saattavat maksaa paljon, toisaalta kun heitto menee juuri sinne minne sen haluavat menevät, on se fiilis loistava. Laji on helppo oppia, mutta hankala taitaa. Lajissa on myös urheiluhenki parhaimmillaan, rehellistä hommaa, hyvässä hengessä. - Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa? Jos niin millaisia?
Vanhat tavoitteet kun on tullut jo täytettyä, niin mitäs sitä nykyisistä. Edelleen tavoittelen sitä 900-ratingin rajapyykkiä, sinne olis heittäjänä kiva päästä. Toisena tavoitteena on päästää irti yhdistystoiminnasta, ainakin parin vuoden paussi tekis terää ja toisi varmasti uutta intoa yhdistyshommiin, mutta myös heittorintamalle. - Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
Kyllä tähän pitää tuo yhdistystoiminnassa oleminen nostaa. Siinä on tullut tehtyä niin paljon lajin eteen, ettei sitä moni ymmärrä. Kisahommista pitänee nostaa esiin 2014 Oulu Open, jossa MA3:sta oli kotiintuomisina neljäs sija. Hieman jäi toisen päivän Virpiniemen kierros kaivelemaan, kun tuo podiumikin olis niin lähellä ollut. Mutta kaikistellen loistava kisa. Lisäksi molemmat Nokian Beastilla kisatut kisat 2018 ja 2019 ovat olleet hienoja kokemuksia. - Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
2014 osuin pari kertaa olen Laitakallion ykkösellä. Näitten lisäksi Aakonvuorella 2017 seuranmestaruuskisoissa osuin custom-väylällä ykkösellä kippoon. Harmittavasti tuolloin itse td:n roolissa unohdin todeta että hole-in-one -potti on myös jaossa 😀 - Kerro kotiradastasi.
Nykyinen kotirata on Aakonvuoren frisbeegolfrata. Rata rakennettiin Leaderin ja Suomen ladun tuella ja se valmistui keväällä 2018. Rata on hienoissa maisemissa ja kohtalaisen mukavalla alustalla pelattava tilavahko metsärata. Radasta ei haluttu tehdä nykytason huippurataa, vaan pyrittiin tekemään paikallisia harrastajia palveleva hyvä pro-rata, jossa voidaan pyörittää myös pro-tason kisoja. Alueen puolesta rata on kisaviikonlopuksi muokattavissa vaikka sm-tason kisaradaksi saakka. Radan hienoin väylä on ehdottomasti lammen ylittävä väylä #9. - Mikä on lempikiekkosi?
Discmanian P-line P2, loistava kova putteri, jolla lähestymiset ja lyhyet draivitkin hoituu nätisti. - Entä suosikkiratasi?
Nokian Beast ehdottomasti. Tämänkin vuoden kisassa vasta kolmannella kierroksella oli jonkinlaista varmuutta siihen mitä heittää. Siihen asti aina hieman epävarma fiilis ”mitä tähänki ny heittää!”. Jos nyt jotakin muita haluaa nostaa esille, niin Lauste on hieno. Suomeen mahtuu nykyisellään paljon loistavia ratoja. - Tomo vai joku muu heitto?
Backhand/rystyheitto on edelleen mun juttu. Silloin tällöin viljellään myös forea. Aika harvoin tomoa/upsia tarvii, mutta toki sitäkin joskus tulee kokeiltua jos ei mikään muu ole mahdollista. - Mitä kiekkoja kannat ja millä?
Käytännössä kiekot on lähes alusta saakka olleet Discmaniaa. Bägejä on ollut muutamia Westsiden Leipälaukku, FadeGearin Crunch Box, Voodoo Karma, GripEQ A-series ja nykyisin Voodoo SpinalTap ja kun kevyempää haluaa, niin Innovan Hero Bag. Voodoon bägit ovat olleet ehdottamasti laadukkaimpia. - Jos sinulla olisi mahdollisuus toimia frisbeegolfin parissa työksesi, olisitko siihen valmis
Vähän riippuu palkasta, mutta kyllä edelleenkin voisin alalle lähteä 🙂