Kisaraportti – Tour de Oulu 2014

Perjantai 2.5.

Honda starttaa Haapavedeltä klo 17 aikaan ja allekirjoittanut poimii kyytiin Jukka Viitalan ja Juha-Matti Kurran. Suunnaksi otetaan Virpiniemi DGP. Reilun tunnin matkan jälkeen stoppi Linnanmaan Prismaan, josta evästä aamuksi ja nesteytystä illaksi. Siitä vielä Virpiniemeen tovi ja Tomi Kärki jo paikanpäällä odottelemassa ukkoja.

Hitusen verran on ukot jäykkänä, mutta samoin tein lähdetään rykimään virpsiä läpi. Allekirjoittanut avaa räikeästi oikealle, lähes OB:lle. Jatkoheitto puun kautta n. 10 metriä taaksepäin, ”hyvinhän tää lähti” 😀 Tomppa rullaa suvereenisti pari väylää ja muuta taistelee lähinnä oman tekemisensä kans. Oma draivi tuntuu harvinaisen hyvältä (ykkösväylän jälkeen), ehkä jopa liiankin. Käteen valikoituu ehkä turhankin usein PD2 tai DD2, jopa ahtaissa pilleissä. Järki puuttuu pelistä ja putti tökkii pahasti. Jossai loppuväylillä viidestä metristä neljä puttia huti ja viimeinenkin kolmesta metristä juuri ja juuri sisään, vattu mitä touhua!

Virpsi saadaan kierrettyä. Fiilis on riehakas ja tulokset karkeita Tomi +12, Jukka +14, Niko +16, jussi +30. Jussi meinaa ettei enää ikinä heitä virpsiä, EI IKINÄ! Armottoman keskinäisen kettuilun ja naljailun saattelemana hypätään autoon ja majapaikkaa kohti. Masa on tällä välin ajellut geokätköiltä majoituspaikalle ja tuuppaamme saunan tulille samoin tein. Muutamat oluset nakellaan saunan kylkiäisenä nassuun ja pureksitaan parit nakit (ei silmille). Jukka ”pappa” Viitala komentaa koko konkkaronkan nukkumaan öbaut klo 23. Hieman vastahakoisesti porukka saadaan vaaka-asentoon n. klo 23:34. Allekirjoittanut keventelee vielä olusten luomaa taakkaa rakossa muutamaan kertaan ja unta pallossa kunnolla aika tasan 24.

Lauantai 3.5.

Klo 3:30 raikaa allekirjoittaneen herätys. Jussi on ollut jo puoli tuntia hereillä ja Jukka on ovettomasta kammiostaan herännyt vastentahtoisesti samoihin aikoihin. Olo on vähintäänkin hontelo (ei rapsakka). Aamupalat nassuun, pikainen paikkojen järjestely ja suunnaksi Ouluhallin parkkipaikka.

Paikanpäällä 4:30 on jo bussit ja heittäjiäkin muutamia kymmeniä. YFK:n sällitkin ovat paikalle eksyneet. Ilmoittautumiset ja pelaapaketin nouto, bägit ja ukot linja-autoihin ja suunnaksi Ainolanpuisto. Ainolanpuiston ja ouluhallin ratakartat

20140503_051257

Ainolanpuistossa lämpöä päälle, laiska pyörittelee käsiään, vähän hypähtelee ja jauhaa paskaa. Proot vetää heittoja rivissä ja vähemmän reippaat puttailee pusikkoon. Pelaajapalaveri alkaa ja loppuu. Otetaan korit ja heittopaikan merkintäliput pooleille matkaan ja lähdetään suunnistamaan aloitusväylälle. Poolikavereista tunnistan Määtän Hannelen ja Hyväri oli listan ykkönen, muitten nimet meni ihan ohi. Omaksi onneksi väylä #3 on parkkiksen vieressä ja ehditään vähän ottaa vielä heittojen muodossa lämpöjä. Poolin muu porukka pistää n. 90 m väylällä jäätäviä heittoja korille. Ite ei kehtais kokeilla, mutta pakko. MD3:sta kipolle pariin otteeseen, oho, täähän toimii. Puttiki alkaa luistamaan ku pari minuuttia hinkataan. Par lukemia väylille ei ollut määritetty, joten kaikki oli par 3. Ihan ei ole kaikki painunut muistiin ja laiskottaa, joten en jaksa tarkistella meneekö kaikki tuloksellisesti oikeen, joku lähiputti saattaa jostai jäädä puuttuun, tai johonki saattaa tulla jopa liikaaki heittoja 😉

Ja sitte aloitellaan. Avaus vasuriin, mutta ihan jees. Lähäri kipolle ja kolmosta korttiin. Neloselle poolin paras avaus, mutta huono lähäri ja nelosta korttiin. Vitosella 20 m par-putti sisään. Kutosella viittä vaille holari ja lähes nostobirkku. Seiskan avaus, lähäri ja putti reisille ja bogey. Kasin avaus oikealle, mutta vältti ojan. Lähäri tielle (OB) ja seuraava vajaaksi, tuplat. Ysin avaus hieman vasuriin, mutta veden yli, par. Kympin avaus varsin hyvin 110 m veden päällä ja rantaan, jeah. Lähäri kuusen oksaan ja pitkä putti alarautaan, bogi. 11 varma par. 12 birkku. 13 avaus vähän kippasi ja par. Tässä vaiheessa sain käsiini tuloskortit ja tajusin missä porukassa oltiin, Hannelen lisäksi poolissa Miika Mujunen, Mikael Hyväri ja Pekka Rauman. Tekijämiehiä kaikki (Hanneleki). 14 avaus lammikon yli ja 4 m kiposta, muut jää 7-15 metriin. Miika kehaisee että ”kyllä tästä yks birkku on tultava, Haapaveden mies jos ei muut”. Kori siis n. 2 m rannasta ”nurkassa”, eli vettä kahdella kulmalla. Miika tinttaa suoraan vettä kohti 15 metrisen sisään, siinä se birdie. Ite puttaan viimeisenä ketjuista ulos, maahan ja liukuu veteen, FAK! noh turha bogi siitä. 15 avaus vähän turhan oikeelle ja putti alaraudasta maahan, par. 16 avaus stoppipuihin ja par putti melkeen ulos korista, mutta pysyi. 17 avaus jää käteen, mutta parkkeeraa Miikan kiekon viereen 12 metriin. Birkkuputti vajaaksi ja par. 18 maaskippinä PD:llä jää vähän lyhyeksi, muihin nähden kuitenkin hyvä. Pitkä birkkuputti vajaa, eli par. 19 avaus vähän vajaaksi ja par. 20 avaus hieman oikealle, mutta feidas ihan ok koria kohti, kymppimetrinen birkkuputti polvelta oksien alta sisään. Ykkösen avaus korin edessä olevan kuusen taakse, lähäri korille ja nostopar. Kakkosen avaus vähän lipsahtaa, mutta menee milliin, nostobirkku. Tähän oli mukava lopettaa Ainola, tulos 62. Kärjessä Rättyä ja Kauniskangas 53.  Tovin aikaa odottelua ja tulosten kirjausta. Havahtuminen siihen että verkkarit jäi auton perään ja nyt mennään joko kevyillä toppiksilla tai tiukoilla tuulihousuille, olkoot toppikset.

Seuraavaksi siirryttiin Oulu-/jäähallin ympäristöön. Jäähallin oli vallanneet Persut ja Ouluhallissa oli puutarhamessut. Homma olis hyvinki voinut olla melko hazardia, mutta onneksi ei kuitenkaan. Poolien jako, edelleen aika random, mutta aika hyvin samaa tulosta poolissa, Antti Kortesmaa, Joni Taipaleenmäki ja Antti Ylikitti. Yhden kaverin nimi on kyllä unohtunut, mikähän hel…?! Avausväylänä #10 joka onnekkaasti Ouluhallin parkkialueen kulmilla. Pikainen kipaisu autolle ja kevyemmät housut matkaan. 10 avaus vähän oikealle, mutta 10 m birkkuputti sisään (tai sitte ohi x)). 11 avaus vajaa, par. 12 avauksessa jäätävä griplock ja oikealle OB:lle. Lähäri huono ja bogeyksi painu (tai tupla). 13 avaus Chaoksella pommina korin alle ja birkku. 14 avaus turhan oikealle, par. 15 avaus vain mäen päälle ja helppo par. 16 avaus Feverillä annukkana kippaa liikaa ja ottaa koivuihin. Lähäri ihan ok, putin sössin ja siis bogi. 17 avaus vähän liikaa vasuriin, mutta 7 m putti sisään, birkku. 18 avaus vajaaksi ja umpisurkea lähäri, 15 metristä pelastettu par sisään. 19 avaus vasuriin puskaan, jatko korille, par. 20 avaus liikaa oikealle ja koivuun, huono lähäri, vielä huonompi putti ja bogey. Pitkä siirtymä toisele puolelle puistoa. Jonotuksen jälkeen ykkösen avauksen annukka ei pidä, bogiksi. Kakkosen kämmenavaus ihan susi ja lähärikin kaukana hyvästä, bogi. Kolmosen avaus samalla linjalla (saissea), tais olla tuplat. Nelosen avaus ok, huono putti, par. Vitosen avaus oikealle puuhun, huono lähäri ja hankala par. Kutosen avaus pahasti vajaaksi, par. Seiskan avaus hieman liikaa vasemmalle, helppo par. Kasin avaus oikealle puuhun, lähäri kohtuu hyvä, mutta putin sössin bogiksi.  Ysin avaus annukkana oikealle puihin, mutta par.

Ouluhallin rata oli helppo ja siinä olis pitäny pystyä pelaamaan alle 60 suht helposti. Tällä kertaa kuitenki vaan 63 (125). Kärjessä Ylätalo 103. Etuväylät (mulle jälkimmäiset) oli kuitenkin niin hirveää hakemista ja tuntui ettei mikään onnistunut, joten se näkyi raakasti tuloksessa. Tuli sitä takaväylilläki sössittyä, mutta ne oli enempi normivirheitä suurin osa. Hieman hankala mieliala tuloksen puolesta, mutta muuten oli hauskaa. Kuivaa vaatetta päälle ja Kärppäklubille ruokaa odottamaan. 20 min odottelun jälkeen ovet auki ja saman verran jonotusta päälle. Ruokahommat ei ihan mennyt putkeen (saatiin väärä ruoka väärin tarjoiltuna), mutta nälkä siirtyi. WC oli myös ahkerassa käytössä, joita niitäkin oli käytössä vain yksi (piti olla kaksi). Ruokailun jälkeen takaisin bussiin ja kohteeksi Iinatti. Iinatin ratakartta

Iinatissa oli samaan aikaan mikroautokisat, mutta onneksi rata oli tehty Rallicross-/motocrossradan puolelle. Pelaajapalaveri ja porukka matkaan. Nyt päästiin asiaan, kotoisia metsäväyliä. Tällä kertaa oli porukka laitettu tulosjärjestykseen ja samaan pooliin tuppasi Jaakko Schroderus, Antti Malo, Tero Hyvönen ja Pekka Rauman. Kaikki pisteen sisällä toisistaan. Homma aloiteltiin väylältä nr 11. Taas maistettiin avauksessa griplockin ja oltiin miltei 12-väylän tiillä… noh, tuplaa korttiin. 12 väylälle sitten makoisa birkku. 13 avaus vasuriin, lähäri kolmeen metriin ja putti keskeltä läpi, turha bogi. 14 avaus kipolle ja birkku. 15 saariväylän avauksesta jäi voima pois ja OB:lle, kuten muutkin poolissa. OB:n reunalta kipolle ja bogi. 16 avaus Chaoksella korin juureen (kori ratavalvojan betonitornissa), putti jyrkästi ylöspäin ja birkku. 17 väylälle honoriavaus pöytähyppyrin etunurkkaan, (20 m korista), sen mistä Ylätalo on hypänny rossipyörällä yli ;). Malon sanoin ”on se pitkä väylä ku ei ”isokäsikää” saanu perille”, tuppas naurattaan. Malo pisti jäätävästi pyörähdystekniikalla avauksen, mutta siihen se viereen tuli sekin. Karttapaikasta mitattuna väylä oli 135 m. Siihen sitte helppo par. 18 väylän avaus mandoportin viereen oikeelle, varaheitto portin eteen. Alkuperäinen oli kuitenki ok, joten putterille neppi portista sisään. Lähäri korille ja putti alarautaan, tuplat. 19 avaus tuulessa vasuriin, par. 20 avaus törkeen voimaton ja jäi vasuriin alas, lähäri kipolle ja par. 1 avaus oikealle ihan umpipuskaan. Kiekko pystyssä puskasta pienoisella tuurillakin läpi ja par-putti viidestä metristä sisään. Kakkosen avaus loistava, mutta loppuvaiheessa puuhun. Lähäri kipolle ja muitten tuskaillessa nätti par. Kolmosen avaus liian pitkäksi, helppo par. Nelosen tiiltä piti toljottaa mikroja, hulluja pentuja. Nelosen avaus vähän lyhyt, par. Vitonen oli sitte päivän hienoin väylä, kiivettiin mäen päälle johonkin 25-30 m välille ja sieltä luukutettiin alhaalla olevan tien yli toiselle mäelle vähän reilut 100 m. Kiekko ehkä 4 m korista, mutta välissä mäki ja par.

Vitosen tii, ja on se koriki siinä kuvan keskellä
Vitosen tii, ja on se koriki siinä kuvan keskellä (punainen). Niitä harvoja mitä Tero ei avannu upsilla.

Kutosen kämmen avaus ei ehtinyt feidaamaan ja jäi pikkupuskaan vasemmalle. Lähäri ihan reisille ja putti pöheiköstä 7 m pelastettu par. Seiskan annukka-avauksesta jäi vain annukka pois. Puitten yli upsilla kipolle ja par. Kasin annukka-avaus ok, vähän lyhyt ja siitä putterilähäri pikkupuskasta. Griplock ja putteri pusikkoon oikealle, josta 7 m pelastettu par. Taas tuli kommenttia Malon suunnalta ”ku lähti käjestä nii näki ilmeestä että ny ei mee, mutta sitte meniki” 😀 Ei kyllä oikeen vieläkään ymmärrä miten pysty meneen, hirmu roikkuputti. Ysi oli sitte liian helppo hysseväylä. PD kuitenki vähän luiskahti kädestä ja vasuriin ryteikköön. Taas putteri pystyssä ”seinästä” läpi, lähäri kipolle ja bogi. Kympillä taas Fever kouraan ja vastatuuli teki tehtävänsä, kiekko kippas raakasti oikealle pöheikköön. Lähäri 15 metriä etemmäs pöheikköön ja bogia tauluun. Lopputulos 65 (190) oli ihan OK kuntoon, päivän pituuteen ja väylien haastavuuteen nähden. Rättyä kippas kutoselle holarinki ja vei holaripalkinnon, miehen omin sanoin ”olihan se hieno holari”. Voiton nappasi Mikko Ylätalo (159) ja kakkoseksi Juho Parviainen (160), kolmanneksi kiilasi hienosti YFK:n Tommi Heikkinen (163). Muut ”seuran miehet” 74. Jukka Viitala (199), 81. Matti Kurra (207) ja 89. Juha-Matti Kurra (223).

Kokonaistuloksissa sijoitus oli 55. Ehkä tuo Ouluhalli jäi hieman harmittamaan, mutta minkäs teet. Palkintojenjako oli illalla n. klo 21:00 aikaan. Päivä oli äärettömän pitkä, väsymys kotimatkan jälkeen ääretön ja peliseura ja -fiilis aivan ääryyttä. Järjettömän hieno kokemus ja ehdottomasti vuoden päästä uusiksi. Väsymys näkyi oikeastaan vasta viimeisillä väylillä Iinatissa keskittymisen herpaantumisena, ei vaan jaksanu enää. Muutaman minuutin linja-autossa istumisen jälkeen oli muuten pykälän verran ukko jumissa. Mutta ei auttanut, kamat autoon, ukot kyytiin ja Tupokselle vielä kahville. Masa poistui Raahea kohti ja Hondan nokka suuntasi Haapavedelle. Jussi ammensi parista S-lonkerosta voimaa ja uhosi lähteä Laitakallioon heittämään, no väliin jäi. Kotona sai viimein kengät jalasta ja pääsi rentoutumaan, ei paljon tarvinnut unta hakea.

Valoa siellä jossakin

Perjantaina suunnattiin Vesan ja Jukan kans Ylivieskaan töitten jälkeen. Kierros alkoi hieman nihkeästi ja etuysille pelasin kolme bogia ja yhden tuplabogin. Pari birdieputtia kuihtui rautoihin ja OB:llakin vierailtiin. Ysiväylällä kuitenkin alkoi jo hieman näkyä valoa tunnelin päästä ja onnistuin pelaamaan parin.

Takaysillä peli alkoi luistaa lähestulkoon entiseen malliin. 11-väylälle harmittava bogi ja 12 vähän lipsahti vain pariksi. Sitten olikin vahvaa parin peluuta. 16-väylällä oltiin tasatilanteessa +6, avasin riskillä blizu-DD2:lla tuuleen ja kiekkohan tössähti jälkimmäiseen saareen. Neljän metrin putti sisään ja maukas birdie. Jukka pisti avauksen OB:lle ja Vesalla tais lipsahtaa putti huti, joten väylä bogiksi. Peli oli lähes ”selvä”. 18-väylän avausta piti vähän jännittää, mutta niin se vain kiekko löysin tiensä mandoportista läpi. Lähäri lipsahti vasemmalle ja birdieputti kuudesta metristä ohi. Par-putti piti sitten jo upottaa kuudesta metristä.

Vaikka etuysi olikin todella pahaa hakemista, niin takaysin hyvä tatsi miellytti. Pitkästä aikaa heittämisessä oli mielekkyyttä ja tuntui että homma toimi kuten pitääkin.

Sunnuntaina jatkui sama meno viikkokisoissa. Pieni tihku yritti häiriköidä tekemistä, mutta tulostaso oli hyvä. Ensimmäisellä kierroksella pelasin Vesan ja Jarnon kans samassa ryhmässä ja jälki oli tylyä, joka ukko kierroksen jälkeen tuloksessa -1. Vesalle bogeyfree kierros ja otettiinpa kasiväylältä star-frameki. Kolme seuraavakin tuloksissa +1, +2 ja +3. Kierroksen jälkeen huomasin, että jalka ei juurikaan vaivannut kierroksen aikana.

Toiselle kierrokselle Matti (+1) otettiin kärkipooliin ja meno jatkui lähestulkoon samana. Sade yltyi välillä ja se hieman näkyi tuloksissakin. Matin kierros lipsui +5:een ja sijoitus viides. Janne pelasi kakkosryhmästä kierroksen -1 ja nousi neljänneksi (+2). Vesan kierros lipsui +2:een ja sijoitus kolmas (+1). Jarnon kierros +1 ja toiseksi (0). Itse onnistuin nollaamaan kierroksen ja sitä myöten maukas voitto (-1) tuloksella. Kyllä maistui. Tasurikisassa Janne ja Tomi ratkoivat kisan CTP:llä, jonka Janne vei parin metrin turvin. Jalka hieman vaivaili toisen kierroksen alussa, mutta ei häiritsevästi. Johtuneeko tuosta, että heittäminen olikin rentoa.

Tämän viikon pelailut jäänee aika vähiin, tai no saas nähä… Eilen palaveerattiin DGCH:n kokous ja ukot yritti houkutella heittämään, ei jaksanut/pystynyt/vihtinyt. Tänään saattais ehtiä kierroksen käymään, mutta en tiedä viitsiiko, jalka meinaa hieman juilia taasen, ja kun… Huomenna sitten aamusta viiden aikaan junalle ja nokka kohti Pasilaa. Puoleltapäivin Pasilassa ja lounaan kautta palaveriin. Iltapäivästä 15-16 välillä paikallisjunalla Helsingin keskustaan ja hotellille. Vielä on arvonnassa viitsinkö ottaa fribabägin mukaan. Alustava tieto kun on, että häslingin radat on järjettömän tukkoisia. Tietysti jos sitä haukkais hotellille pääsyn jälkeen evään ja alkais sitte zoomaileen mihin lähtis, saattais saada hyödynnettyä sen vähemmän ruuhkaisen illan esim. Talissa. Torstaina sitten aamusta kohti Espoon Meripuistoa ja päivä palaveria, yms… mukavaa. Iltapäivällä taasen keskustaan ja tod.näk. evästelyä jossakin. Kuuden jälestä pompitaan junaan ja kohti lakeuksia. Puolen yön aikaan kotona ja aamulla pirteänä töihin. Onneksi sitten alkaakin loma ja veikkaan, että saatan joutua frisbeetä silloin heittämään 😉

Kisaraportti Hiekkasärkät Open

Hiekkasärkät Open jätti tapahtumana erittäinkin positiivisen kuvan. Vanhakin rata oli yksi suosikeista, mutta uusi rata on vieläkin hienompi ja ennen kaikkea nykyaikainen ja puitteet isoillekin kisoille on loistavat. Ainoat miinukset tulee kisan järjestelyistä, aikataulut eivät pitäneet, mistään ei saanut selkeää infoa vaan joutui hieman joka toiselta vastaantulijalta kyselemään mihin pitäisi mennä ja missä olla mihinkin aikaan. Onneksi osallistujia ei tuota enempää ollut, muuten hommassa olis saattanut käydä heikosti. Mutta mitenkäs kaikki sitten meni, siitä seuraavassa.

Edellisenä iltana oli pakattu tavarat valmiiksi, joten aamulle ei pitänyt olla muuta hommaa, kuin aamupala ja matkaan. Illalla koitettiin myös selvitellä Matin kyytiä Kalajoelle, homma jäi auki. Yöllä heräsin kolmen jälkeen, kun kärpäseksi kutsuttu olio tunkeutui väkisin milloin korvaan, milloin sieraimeen. Tätä sitten aikani metsästin ja kolmannella yrittämällä n. puoli tuntia myöhemmin sain otuksen hengiltä. Turhan hyvin tuossa heräili, joten lueskelin hieman ja tsekkasin facebookin, jossa Jukka oli ilmoittanut hetkeä aiemmin olevansa sairaan ja että Kalajoen reissu jää väliin. Muutaman voimasanan pyöräytin mielessä ja säädin herätyksen puoli tuntia aiemmaksi, jotta ehdin tulostamaan ja tarkistamaan varatun mökin tiedot (Jukka oli varaajana). Heräsin kuitenkin jo ennen herätystä, kärpäset taasen. Neljä tuntia tehokasta unta takana ja aamutoimille, hieman hirvitti edes ajatella särkillä tarpovansa 36 väylää näillä unilla.

Ensitöikseni haukkasin aamupalaa ja hörpin 2 reilun kokoista kuppia kahvia, ”jos ny tällä etes heräis vähän paremmin”. Mökin lippujen ja lappujen tulostuksen jälkeen jäin odottelemaan Jarnoa. Hetken kuluttua olikin pirssi pihassa ja aloimme arpoman mistä Matti siepataan kyytiin. Itse olin siinä uskossa että mies oli mökkiviikon jäljiltä tullut Haapavedelle. Pienen jaappaamisen ja parin puhelun jälkeen selvisi, että mies tulee suoraan Raahesta paikalle, joten johtotähti kohti Kalajokea ja aikataulussakin oltiin, eli klo 07:15.

Kalajoelle saavuttiin ihan hyvissä ajoin ennen ilmoittautumisen alkua ja käväistiin vielä ABC:llä kahvilla. Edelleenkin oli omalta osalta melko väsynyt olo, joten Salen puolelta Batteryä kehiin. Puoli pulloa nassuun ja toiveet korkealla, että kyllä tämä tästä. Reippaimmat ulkopaikkakuntalaiset olivat jo kierrelleet rataa ja paikkakuntalaiset olivat tutustuneet siihen jo parin päivän ajan. Meillä oli lähinnä tarkoitus tsekata muutama epäselvä paikka ja hoitaa alkulämmittelyt. Ilmoittautumisen alku venyi lähemmäs yhdeksää ja vasta kun ilmoittautumisia alettiin ottaa vastaan, järjestäjät kertoivat että ennakkoilmoittautuneitten ja maksaneitten ei tarvi erikseen enään ilmoittautua. Olispa tuolle puolelle tunnille riittäny muutaki hommaa ku ootastelua. Jarnon kans hoidettiin ”ilmoittautuminen” pois alta ja lähdettiin lämmitteleen. Mattikin soitteli, että oli hetken päästä paikalla. Jarnon kans ehdittiin puttailla jonkin aikaa ja tsekata Dyynin takana olevat väylät. Siitä lähdettiin ”valumaan” takaisin Dyynin pelaajakokoukseen ja siepattiin Matti parkkipaikalta mukaan.

Pelaajakokous
Pelaajakokous

Alkulöpinöiden jälkeen jaettiin ryhmät, Jarnon kans päädyttiin (taas) samaan ryhmään, lisäksi ryhmään tuli yksi Kalajokinen kaveri (nimi jo mennyt mielestä), joten oltiin edes vähän selvillä missä väylät on (toki ratakartta löytyi kansiosta). Kierrokselle lähdettiin väylältä nr. 17. Kyseinen väylä heitetään hiihtosillan päältä, nätti hieman oikealle kaartava väylä. Omalta osalta väsymys alkoi karista jossain 2-4 väylän välillä ja pelissä alkoi olla järkeäkin. Kierros sujui omalta osalta hieman tunnustellen uutta rataa. Draivit kulkivat pääsääntöisesti hyvin, mutta virheitäkin tuli. Putit tipahtelivat ketjuista pariin otteeseen. Jarno pelasi perusvarmaa peliä oudolla radalla, vaikka muutamia virheitäkin joukkoon mahtuikin. Ensimmäinen kierros allekirjoittaneella tulokseen 66 (+10), Jarnolla 64 (+8) ja Matilla 72 (+16).

Kierrosten välissä käytiin Rantakallassa tiedustelemassa mökin avainta (etukäteen) ja saatiinki se. ABC:ltä pikkupurtavaa ja vähän mökille tankkaamaan ja vaihtamaan kuivempaa varustetta ylle. Tästä sitten taas kohti kisakeskusta, eli Dyyniä. Dyynissä juuri lopeteltiin jotakin ”kuulutusta” ja hieman jäätiin hommasta pihalle mitä tässä olis tarkoitus tehdä. Joku vastaan rynnivästä laumasta osasi ”selventää” että amatöörien häntä lähtee väylältä #12, ”öö siis mikä”, joku toinen tiesi kertoa että ”amatöörit lähtee väylältä #12” ja kolmas että ”kaikki väylälle #12”. No ei muuta kuin porukan perään. Perillä selvisi että kyllä, kaikki lähtee samalta väylältä peräjälkeen, huonoimmat ensin. Myös osa Dyynissä paikalla olleista oli edelleen Dyynissä, eli ihan ei tainnut kuulutuksetkaan olla selkeimpiä, parissa ensimmäisessä ryhmässä vaihtuikin pelaajat ”lennosta”, kun osa oli jäänyt kisakeskukseen.

Jarnon kans arvottiin tauolla että ollaan samassa ryhmässä toinenkin kierros, kun eroa kuitenkin oli vain kaksi pistettä. Eipäs oltukaan, meikäläisen ryhmään löysivät tiensä Kokkolasta Jesse Stenwall, sekä Kalajoelta Juuso Kurikkala ja Niko Pisilä. Omalta osalta toinen kierros alkoi hieman kankeasti parilla bogilla. Sen jälkeen alkoi luistaa paremmin ja birkkujakin tipahteli. Hyvin pian huomasin, että oma heittäminen toimi muita ryhmäläisiä paremmin ja varsinkin ensimmäistä kierrosta paremmin. Parilla seiftillä olis ehkä 3-4 heittoa saanut tuloksesta pois, muttei tänne leikkimään tultu. Toisaalta vaikka putti oli edelliskierrosta varmempi, niin kiekko tuli ihan selkeästi ketjuista 3-4 kertaa ulos, pöh. Jarno oli heti perässä tulevassa ryhmässä ja pari sanaa kierroksen aikana väylillä vaihdettiin. Niilläkin kerroilla Jarnon tekeminen näytti jotenkin hankalalta ja sitä se tuntui olleenkin, putti oli ollut melko hukassa. Itse arvelin oman tuloksen roikkuvan jossakin 7-8 välissä ja hieman piti ihmetelläkin, kun tulos oli vain 61 (+5). Jarno oli heittänyt pykälää huonommaksi 62 (+6) ja Matti 66 (+10).

IMAG1200
Kyllä kelepaa, pihivituvan mätö

Kisan jälkeen lähdettiin käymään mökillä (n. 300m päässä Dyynistä) pistämässä sauna lämpiämään. Laskeskeltiin että 40 min päästä on porukka kiertänyt ja lähdettiin takaisin Dyyniin, jossa juuri parhaillaan alkoi palkintojenjako. Tsekattiin tilaisuus läpi, eikä voitettu edes arvonnoissa 😉 Joten takaisin mökille, kisajuomaa nassuun ja saunomaan. Saunan jälkeen oli maailma taasen hivenen parempi paikka ja päätettiin lähteä syömään, paikaksi valikoitui Pihvitupa. Vaikka annokset syystä tai toisesta johtuen olivat listan halvimmasta päästä, ei se ruoan laatuun vaikuttanut, loistoevästä. Syönnin jälkeen lähdettiin takaisin mökille parantamaan maailmaa. Väsymys alkoi jo ihan kohtalaisesti painaa itse kutakin ja Jarno painelikin kymmenen aikaan nukkumaan. Matin kans käytiin vielä Sandy Keltissä stoutit imailemassa ja muita fribasällejä jututtumassa. Puolen yön jälestä oltiinkin sitten takaisin mökillä ja unessa. Yöllä pariin otteeseen heräsin Bimmerpartyilijoiden pitämään meteliin naapurissa, mutta onneksi nuo oli vain lyhyitä pätkiä ja yön sai melko rauhassa nukkua. Toisaalta saattoi sitä edellisen yön neljän tunnin unien ja päivän hiekassa tarpomisen jälkeen olla pientä väsymystä aivan noin luonnostaankin 🙂

Mitä kisan tuloksiin tulee, niin amatöörisarjan lopputuloksissa Jarno oli sijalla 6. tuloksella 126 (+14), itse olin heti perässä tuloksella 127 (+15), Mattikin kiri lopussa sijalle 15. tuloksella 138 (+26). Kaikkiaan sarjassa oli 23 osallistujaa. Kolmen kärki erottui amatöörisarjassa selvästi muista Aki Meriläinen 115, Harri Syrjälä 117 ja Patrik Ravall 118. Neljäs sija jaettiin pisteillä 125. Avoimen kisan vei Juho Parviainen tuloksella 103 (-9), jaetulle toiselle sijalle tuloksella 105 (-7) heittivät Erno Väyrynen ja Marko Jokimäki, joista jälkimmäinen vei sudarissa toisen sijan.

Mitäs nyt mieleen jäi. Hieno reissu kaikinpuolin vaikka järjestelyt muutamaan kertaan muuttuivatkin ja Jukkakin joutui jättäytymään pois matkasta. Seuraavaa reissua jo mietittiin, vaikka edes omalla porukalla pari autollista johonkin hienolle radalle ja mökkiin yöksi, saas nähä. Hiekkasärkkien rata meni omalla listalla hienoudessaan sijalle nr 1, hyvää jälkeä siellä on tehty ja hienoja väyliä. Väylillä on hyvin vähän OB-alueita, periaatteessa asfaltti on jokapuolella OB ja aidat (mm. JukuPark). Nuo on kuitenkin joka paikassa sen verran kaukana väylistä että vaatii aika ”taitoa” heittää niille, oli siellä tosin kisan aikana käytykin. Hienoimpia väyliä radalla on pitkät väylät, joilla pääsee siivuttamaan oikein kunnolla ”mäen päältä”, eli #4 (221m) ja #11 (233m). Myös lyhyet <50m raakasti alamäkeen heitettävät väylät (#9 ja #15) ovat helppoudessaa haastavia, toki tuuliolot tekee näillä myös jippojaan. Rata tullee aikanaan olemaan maksullinen (euro pari), mutta se on ihan ymmärrettävää ja tuskin kellään tuosta jää heittäminen kiinni. Klubitalo ja ProShop tulevat sijoittumaan keilahallin ja ykkösväylän läheisyyteen. Suomen ensimmäinen AA1-tason rata on todellakin kokemisen arvoinen ja mikä hienointa se on osattu pykältää noinkin lähelle Haapavettä. Tästä suuret kiitokset puuha- ja maksumiehelle Juha Lehtikankaalle, sekä tietenkin Golden Beach Disc Golfers Ry:n sälleille radan pystyttämisestä talkootöin.