Puheenjohtajan hommia

Sain tuossa kolmisen viikkoa sitten kuningasidean kirjata kaikki frisbeegolfiin liittyvät seura-aktiivin tekemiset ylös. Alusta mulla on ollut tähän käytettävissä jo pitkään, koska sitä myös työkäytössä käytän jonkin verran. Ja onpa siellä tullut fribahommiakin pyöriteltyä jonkin verran.

20160504_155923

Luonnollisesti tekemistä hieman keskimääräistä enemmän sattui vielä tähän aloitukseen tulemaan, mutta ei tuo nyt aivan älyttömästi poikkea normaalista. Näissä kun ei vielä ole esim. Viikkokisojen tulosten syöttöjä yms… säätämistä mukana ollenkaa. Ja luonnollisestikaan heittohommia ei näihin kirjata 🙂

Mitään sen kummempaa yksityiskohtaista raporttia en näin julkisesti aio puida, mutta pääpiirteiltään nyt jotakin, jotta kiinnostuneet saavat kuvaa siitä miten paljon hommaa oikeasti on. Tänään tuli siis tasan kolme viikkoa kun aloin keräämään tuota dataa. Tuon kolmen viikon aikana työtä on kertynyt yhteensä 24 tuntia 42 min. Pikaisesti laskettuna 1 t 17 min joka päivä, on omaa vapaa-aikaa käytetty frisbeegolfseuran asioihin.

Suurimpana yksittäisenä työnä on ollut Vähämäen Frisbeegolfradan rata- ja väyläopasteiden piirtäminen, johon olen kaikkineen käyttänyt 6 t ja 42 min. Ja tuo on siis varsin nopea suoritus, kun normaalisti olen kalkuloinut väyläopasteille 45 min /kpl ja rataopasteelle 15 min/väylä. Lisäksi olen mm.

  • piirtänyt Liigaratojen karttoja
  • päivittänyt ja korjannut Kisakonetta ja kotisivuja
  • päivittänyt liiton kisakonetta Liigakisojen suhteen ja
  • tehnyt suunnitelmaa Laitakallion puukasojen siivoamisesta

Paljon tuosta jää vielä poiskin, mutta pääpiirteiltään olen koittanut kirjaukset tehdä, jotta edes jonkinlaista mielikuvaa jäisi itsellekin työn määrästä. Jos nyt tulevia tekemisiä miettii, niin

  • Liigakisojen osalta touhua riittää edelleen
  • ja pitäisi se kalliokin siivota niistä puuläjistä
  • jonka jälkeen pukkaa sitten Haapavesi Open päälle hiljallee
  • ja viikkokisatkin pitää saada pyörimään normaalisti Liigan jälkeen
  • Loppukesästä sitten päästäneen taasen radanrakennushommiin, ainakin suunnittelemaan. Kohteena Aakonmajan ympäristö. Rakentaminen itsessään saataneen alulle pian suunnittelun jälkeen. Meidän heittäjien toiveissa on luonnollisesti Pro-tason kisoihin kelpaava 18-väyläinen, mutta katsontaan nyt mitä saadaan yhteistyötahojen kanssa sumplittua, puitteethan Aakonmajalla on kohdallaan.

Omalta osalta jo kevät on ollut raskas ja vahvasti harkitsen puheenjohtajan pestin jättämistä tämän kauden jälkeen. Olisi enemmän kuin paikallaan päästä itsekin välillä vain ”valmiiseen pöytään” pelailemaan ja harrastamaan. Mutta ei nyt vielä mennä asioitten edelle, kausi on pitkä ja mieli ehtii muuttua vielä moneen kertaan.

Neljä vuotta frisbeegolfia

Okei, tää on nyt varaslähtö, heinäkuun ensimmäisen päivän aamupäivällä tulee täyteen neljä vuotta frisbeegolfia meikäläisen osalta. Äkkinäisempi vois luulla pitempäänkin harrastaneeksi x)

2012 kun aloitin frisbeegolfin, oli Suomessa lajin suhteen jo pienoinen buumi päällä. Ratoja tuolloin oli vajaat kolmesataa, kun tällä hetkellä niitä on viitisensataa. Tuona vuonna en vielä kilpaillut SFL:n kisoissa, joita järjestettiin 32. Seuraavana vuonna olikin sitten B-lisenssi takataskussa ja SFL:n kisojakin järjestettiin jo 47. Tuolloin järjestettiin vielä kohtalaisen paljon ns. lisenssittömiä kisoja, joihin nykyisin törmää harvakseltaan, jos ei viikkokisoja lasketa. Tämän jälkeen kilpailumäärä on vuosittain lähes tuplaantunut, tosin veikkaan että tänä vuonna ei tuonne 300 kilpailun pintaan päästä 🙂

2012 vuonna ei juurikaan reppubägejä käytetty, joskin niitä löytyi mm. Grip EQ:lta ja Prodiscukselta ja tokihan Pro-sällit niitten kans kulkivat. Perinteisten valjasbägien määrä oli kuitenkin ”silmiä hivelevä” ja toki se edelleen on varteenotettava budjettiratkaisu. Tosin reppubägien määrä nykyään on tyrmäävä, melkein tohtisin väittää että kisoja käyvillä heittäjillä 75% on reppubägi. Enkä yhtään ihmettele tuota, käyttömukavuus on kuitenkin aivan toista luokkaa kuin valjasrimpuloitten kuskaaminen.

Laji menee eteenpäin vauhdilla ja sen kehitystä on hienoa seurata. Suomen Frisbeegolfliitto on väliin hieman kompuroinut hurjan kasvun kanssa, mutta pääsääntöisesti työtä on tehty oikean suuntaisesti ja harrastajia kuunnellen. Iso peukku tästä liiton suuntaan, jatkakaa samaan malliin. Toinen iso peukku hieman samaan liittyen Tuomo (tuminoid) Tanskasen suuntaan, joka monelle perusheittäjälle jää vieläkin tuntemattomaksi kaveriksi. Tumi on se tyyppi joka hanskaa liitossa tietotekniikka-asiat ja mm. liiton Kisakoneen kehityksen. Hyvin on mies onnistunut hommat hanskaamaan ja viemään asioita eteenpäin, vaikka haasteita on varmasti riittänyt.

Ja jos tähän loppuun vielä uusintana nää muutama kyssäri, mitkä esitin itselleni blogia aloittaessani. Osa vastauksista ei juurikaan muutu, mutta hei, päivitys kuitenkin 🙂

  1. Koska aloitit friban (Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi)
    Frisbeegolfin aloitin sunnuntaina 1.7.2012, kello lienee ollu 11-12. Paikka oli Jyväskylässä Laajavuoren DiscGolfPark. Velipoika oli aloittanut frisbeegolfin muutama viikko aiemmin ja lähdettiin ex-tempore heittämään. Itse olin fribaa halunnut päästä kokeilemaan jo useamman vuoden, mutta kun kukaan tuttu ei pelannut ja kotipaikkakunnalla ei rataa ollut, niin kynnys testaamiseen oli muka liian iso. Kaunis kesäinen päivä ja Laajavuoren haastava ja monipuolinen rata koukuttivat kerrasta. Kierros ei ollut mikään unelma +41 x), mutta siinä vaiheessa sillä ei ollut merkitystä. Parin viikon päästä oli omat kiekot ostettuna ja radalle oli pakko päästä vähintään pari kertaa viikossa.
  2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
    Lajin ”herkkyys”. Pienetkin virheet saattavat maksaa paljon, toisaalta kun heitto menee juuri sinne minne sen haluavat menevät, on se fiilis loistava. Laji on helppo oppia, mutta hankala taitaa. Lajissa on myös urheiluhenki parhaimmillaan, rehellistä hommaa, hyvässä hengessä. Monessa muussa lajissa tuo urheiluhenki on jo kuollut.
  3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa? Jos niin millaisia?
    Vanhat tavoitteet kun on tullut jo täytettyä, niin mitäs sitä nykyisistä. Edelleen tavoittelen sitä 900-ratingin rajapyykkiä, sinne olis heittäjänä kiva päästä. Toisena tavoitteena on päästää irti yhdistystoiminnasta, ainakin parin vuoden paussi tekis terää ja toisi varmasti uutta intoa yhdistyshommiin, mutta myös heittorintamalle. Tällä hetkellä motivaatio ei kaksinen ole, vaikka seura-asioita tuleekin jatkuvasti tehtyä tappavalla tahdilla.
  4. Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
    Kyllä tähän pitää tuo yhdistystoiminnassa oleminen nostaa. Siinä on tullut tehtyä niin paljon lajin eteen, ettei sitä moni ymmärrä. Kisahommista pitänee nostaa esiin 2014 Oulu Open, jossa MA3:sta oli kotiintuomisina neljäs sija. Hieman jäi toisen päivän Virpiniemen kierros kaivelemaan, kun tuo podiumikin olis niin lähellä ollut. Mutta kaikistellen loistava kisa.
  5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
    Pari kertaa olen Laitakallion ykkösellä osunut harjoitusrundeilla. Nämäkin 2014 :/
  6. Kerro kotiradastasi.
    Nykyisellään kotirata on Laitakallion frisbeegolfrata. Väyläpituudet radalla eivät yllä nykytasolle, mutta haastetta luo puusto ja kallioinen maasto hienoisine korkeuseroineen. Radan parasta antia ovat väylät 2 ja 3. Myös onnistuminen (birdie) väylillä 4, 6, 7, 10 ja 12 on aina mukavaa. 11-väylä on kaikessa järjettömyydessään myös mukava, mutta se vaatii isoa kättä tai pieniä tuuliapuja, että pääsee birdietä puttaamaan.
  7. Mikä on lempikiekkosi?
    Discmanian P-line P2, loistava kova putteri, jolla lähestymiset ja lyhyet draivitkin hoituu nätisti.
  8. Entä suosikkiratasi?
    Varmaan Lauste on tän hetken ykkönen. Laajavuori on aina mainio. Hiekkasärkkien rata nykyisellään on ehkä hieman turhankin rasittava, mutta toki loistava rata. Päivän kun hietikossa tarpoo, niin kyllä illasta ”janojuoma” maistuu 🙂 Suomeen mahtuu nykyisellään paljon loistavia ratoja.
  9. Tomo vai joku muu heitto?
    Backhand/rystyheitto on edelleen mun juttu. Silloin tällöin viljellään myös forea. Aika harvoin tomoa/upsia tarvii, mutta toki sitäkin joskus tulee kokeiltua jos ei mikään muu ole mahdollista.
  10. Mitä kiekkoja kannat ja millä?
    Käytännössä kiekon on lähes alusta saakka olleet Discmaniaa. Bägejä on ollut muutamia Westsiden Leipälaukku, FadeGearin Crunch Box, Voodoo Karma, GripEQ A-series ja nykyisin Voodoo SpinalTap. Voodoon bägit ovat olleet ehdottamasti laadukkaimpia.
  11. Jos sinulla olisi mahdollisuus toimia frisbeegolfin parissa työksesi, olisitko siihen valmis
    Kyllä edelleenki 🙂

Kisaennakko – Kivijärven kevätkisa

Pitkästä aikaa kisaennakkoa. Ukko on kohtalaisessa kunnossa, selkä ei vaivaa pahemmin, ranne välillä vielä juilii ja vasen nilkka, mutta muuten siis homma ok.

Kivijärvelle lähdetään tällä kertaa kisaamaan MA3:een ja mukaan on ainakin kaksi seuratoveriakin lähdössä, joten ei tarvitse yksinään nautiskella 🙂 Pikainen vilkaisu osallistujalistaan paljastaa aika tasaisen porukan. Käytännössä MA3:ssa on jopa kymmenisen voittajaehdokasta, ja saattaisipa hyvänä päivänä tuonne itsekin kivuta. Toistaiseksi kuitenkin näyttää että peruskunto ei ole sillä tasolla, että voittamaan pystyisi. Ensimmäisen kierroksen saattaa pystyä nollaamaan, mutta toisella tulee varmasti hieman turpaan väsymisen myötä. Tavoitteeksi olen asettanut 10 sakkiin pääsemisen ja ainakin pitää parantaa syksyn kisasta. Vaikka syksyllä ukko jo olikin aika resu ja revitty, niin kisasta ja radasta jäi ihan hyvä fiilis ja vähän jotain hampaankoloon, senpä vuoksi uudelleen Kivijärvelle suunnataankin.

Viime aikoina heittäminen on siis mennyt pienin askelin eteenpäin ja tällä hetkellä olenkin varsin positiivisin mielin. Puttaamiseen on ajoittain löytynyt jopa liiankin kans ideaa, kuten viikonloppuna Nivalassa, jossa sieppasin seuramme pienimmän bagtagin itselle. Voisi sanoa ettei tehnyt edes tiukkaa, vaikka vastassa oli pari sälliä joilta on tullut tänä keväänä vain turpaan Laitakalliolla. Kiekkorintamalla ei ole tapahtunut mitään uutta, vaan sama setti jyrää edelleen. Se hyvä puoli tuossa on, että tietä kohtalaisen tarkasti miten mikäkin kiekko käyttäytyy.

Hiljaa hyvää tulee… ko?

Sama vanha selkävaiva äityi taas syksyn mittaan ja joulukuulla se oli taas aivan yhtä huono kuin aiemminkin. Tammikuussa selkävaiva paheni entisestään ja oli ajoittain todella tuskainen, joten varailin ajan lääkärille. Lääkäriltä sitten lähete fysioterapeutille, jossa kävin eilen.

Fysioterapeutti oli varsin ammattitaitoisen oloinen kaveri. Ei paljon tarvinut arpoa, kun ongelma löytyi. Pienen testaamisen jälkeen löytyi myös liikkeet, joilla selkää lähdetään kuntouttamaan. Yksinkertainen ongelma, mutta eihän näitä tavanpulliainen tajua 😀 Ei onneksi ollut mitään varsinaista vikaa, vaan lähinnä ajan mittaan heikentynyttä koordinaatiota tietyillä lihasalueilla. Tuo sitten monennäköistä ongelmaa sekä selkänikamissa, että lihaksistossa. Tähän nyt kuitenkin on kuntoutusohjeet ja varsin hyvillä mielin kohti kevättä. Eiköhän tässä vielä kisailemaan päästä kesään mennessä.

Loppuyhteenvetona todettakoon, että kannattaa ehdottomasti tutkituttaa mahdolliset ongelmat, varsinkin pitkittyvät sellaiset ajoissa. Näin päästään heti korjaamaan mahdollisia virheitä liikeradoissa, yms…

Hankala kausi takana

Näin joulun alla on aikaa palautella mieliin mitä mennyt kausi piti sisällään ja toki pitää esittää toiveita tulevan kauden suhteen.

Kausi 2015 oli monin puoli hankala ja raskas. Tarkkoja ajankohtia en nyt muista, enkä jaksa alkaa blogista niitä kaivelemaan, josko niistä olisinkaan kirjoittanut. Kevät ja alkukesä vaikutti varsin lupaavalle. 2014 kautta värittänyt selkävaiva oli ”selätetty” ja homma tuntui kaikin puoli luistavan. Jossain vaiheessa toukokuuta kuitenkin loukkasin taas selän ja samat ongelmat palasivat. Tuossa vaiheessa jo tiesin, että kausi tulee olemaan hankala. Ja koska en ole mikään urheilija, saati edes kunnolla kuntoilija, niin erinäisiä loukkaantumisia ilmeni pitkin kesää. Selkävaiva helpotti hieman joskus kesäkuun lopulla, mutta sai seuraajakseen oikean käden olkapään. Olkapää sitten kipuili ehkä heinäkuun loppuun ja siihen syssyyn onnistuin kipeyttämään vasemman jalan nilkankin. Vielä kun pyöräytin ko. nilkan ympäri kertaalleen loppukesän aikana, niin alkoi hommat olla paketissa. Olkapäävaiva alkoi hellittämään syyskuulla, mutta siitä periytyi oikean käden kyynärpäävaiva, ilmeisesti tenniskyynärpää, joka vaivaa edelleen. Myös nilkka on edelleen vihoitellut, pienikin kävelylenkki saa sen kipeytymään (niinku ihan kunnolla). Kyynärpää on pahimmillaan aivan ”turha”, käytännössä kauppakassin kantaminen on tuolloin liian raskasta. Ja heittäminen ko. kädellä on luokkaa pallolla ei osu neljän metrin päästä metrin kokoiseen tauluun, että heitä sillä sitte frisbeetä :/ Pieniä toipumisen merkkejä nilkan ja kyynärpään osalta on kuitenkin tässä joulukuulla ollut, joten toivottavasti saadaan paikat kuntoon ennen kuin alkaa taas tehdä mieli radoille.

Noitten em. vaivojen lisäksi olen viimeisen vuoden rampannut lääkärissä enemmän kuin tarpeeksi. Vaikka ”vikaa” on löytynyt niin sydämestä, kuin vatsan toiminnastakin, niin eteenpäin mennään. Nämä vaivat ei sinällään frisbeehommia haittaa, eikä elämää suuremmin muutenkaan, paitsi ehkä pakottaa elämään terveellisemmin, joten liekö tää sitte win-win -tilanne 😉

Viime kauden tavoitteeseen päästiin siinä mielessä, että tavoitteena oli pitää rating samassa kuin missä se oli edelliskauden lopussa. Kauden aikana hätyyteltiin jopa 900 ratingia, mutta penkin alle mennyt Kivijärven kisa veti ratingit taas normaalitasolle. Mutta ei voi valittaa ja Kivijärven kisakin oli varsin mukava, vaikka raskas olikin.

Mitäs ens kaudella? Jos ukko on kunnossa, niin tavoitteena nostaa rating yli 900. Oletettavasti vaivaa kuitenkin tulee, joten toivottavasti saadaan pidettyä ongelmat mahdollisimman pieninä. Syksyn mittaan ajatuksissa oli jopa koko ensi kauden skippaaminen lisenssikisojen osalta, mutta tällä hetkellä näyttää että eiköhän sitä meikäläinenkin kisakentillä nähdä. Pikkuvaivojen kans ratingiksi 890.

Niin ja hei, hyvää joulu itse kullekin ja menestyksekästä tulevaa vuotta.