Haapaveden Viikkoliigan fiiliksiä

Liigan ensimmäinen kilpailu keräsi kohtalaisen osanottajamäärän, kun 17 kilpailijaa saatiin paikalle, näistä kolme naista.

Allekirjottanutta meinasi hieman huvittaa kisan propagaattorit ja varsinkin se että parhaimmillaan propagaattoreiden ratingit olivat täysin väärin päin. Allekirjoittanut nosti kisan vahvimmiksi etukäteen Jarno Nahkalan ja Mikko Rättyän. Yllättäjän viittaa soviteltiin sitten Miro Mustapään ja Jukka Viitalan hartioille. Oman osansa kisassa näytteli Laitakalliolle harvinaisen voimakas tuuli, joka sekoitti pakkaa.

Omalta osin tavoitteena oli heittää kaksi kohtalaisen ehjää kierrosta. Tältä osin ensimmäinen kierros oli pettymys kolmen tuplabogin ja yhden birdien kanssa. Tähän sisältyi mm. nelosväylän sössitty avaus puuhun ja melkein kolmosväylällä oikealle. Sieltä jatko ei tuulessa kipannutkaan yli vaan lensi OB:lle. Toinen kierros oli tasaisempi, joskin siihen mahtui neljä bogia ja yksi birdie. Yksi bogey menee hieman korin ja kelin piikkiin, mutta kun ei osaa kaikkea ottaa huomioon niin so-not. Muilta osin kaikki oli omia virheitä. Ratingien puolesta kisa ei ihan katastrofi ollut, alustavasti 852 on sarjassamme menkööt. Ens viikonloppuna olis luvassa kolme rating-kierrosta Kirenan ja Liigan suhteen, joten joskohan tuota jo hieman sais jotain parempaakin plakkariin.

Muilta osin liiga eteni varsin ennakoidusti, J.Nahkala paukutti kaksi par-kierrosta ja korjasi voiton kotiin. Rättyä heitti yhden huonommin molemmat kierrokset ja sija kaksi. Kolmanneksi Miro ja neljännen sijan pääsi allekirjoittanut jakamaan Mäkelän Vesan heikon toisen kierroksen ansiosta. Naisissa voiton korjasi Aila Pirkola.

Kaikinpuolin Liiga oli kuitenkin piristävää vaihtelua perinteisiin viikkokisoihin verrattuna, vaikka nyt keli tuulen puolesta olikin haastava. Meillä viikkokisat 14+14 väylää on kuitenkin kohtuullinen rutistus. Maasto vielä imee yleensä viimeisetkin mehut heittäjistä. Tulevaisuudessa jääneekin mietittäväksi josko viikkokisaformaattiakin hieman kevennettäisiin.

Kisaraportti – Tour Pyhäntä

Tour Pyhäntä on näillä näkymin kauden viimeinen lisenssikisa omalta osalta, joten lähinnä kisaan lähdettiin pitämään hauskaa. Haapavesi Openin jälkeen heittämisessä tuli aivan törkeä notkahdus, mm. putti katosi aivan täysin ja muiltakin osin ongelmia oli aivan tarpeeksi. Seuranmestaruuskisa oli todella vaikea, kun ei vaan lähtenyt rullaamaan missään välissä, no ehkä neljännen kierroksen alussa vähän, mutta ei tarpeeksi :/ Eli myöskään tästä syystä ei odotukset olleet mitkään hurjat ja jopa motivaatio oli hieman kadoksissa.

Sunnuntai-aamuna jussi, Jukka ja Syrjä kyytiin ja matkaan, motivaatiokin oli jostain löytynyt, vaikken varsinaisesti ”kisaamaan” ollutkaan menossa. Pyhännällä on kaksi yhdeksänväyläistä rataa ja tämän vuoden kisa käytiin näitten perusleiskalla. Ensin kaksi kierrosta peräkkäin Autionrannassa ja sen jälkeen kaksi peräkkäin Pyhäntä DGP:tä. Omalta osalta starttiväyläksi tuli Autionrannassa väylä nr 1. Samaan pooliin eksyi Pyhännän touhumies Joona Kela, sekä Hannu Ranttila ja ”pappasarjan” Juha Jalkanen. Joonan kans ”sivubetsinä” kisattiin DGF:n BagTag challengea. Jotenka pitemmittä puheitta, väyläkohtaisiin.

  • #1, TD-avaus lipsahti hitusen oikealle ja jäi puukimmokkeen jälkeen väylän alkukolmannekselle tien penkalle. Huono lähäri ja bogey
  • #2, Ihan OK PD-avaus ja n. 8m birkkuputti, mutta par
  • #3, GM-avaus midari-fore jäi vajaaksi ja 8m putti alarautaan, par
  • #4, MD3-avaus loistokkaasti korin oikealle puolelle 3 metriin, birkku
  • #5, TD2-avaus liian suorana ei taittanut yli ja puukimmokkeen jälkeen vasurissa, par
  • #6, TD-avaus lähti hitusen liian vasemmalle ja jäi 12m korista. Alarauta ja par
  • #7, MD3 avaus liian hyssessä ja kolmanteen puuhun, par
  • #8, P2-avaus ihan hyvin aukkoon, mutta liikaa hysse kulmaa, joten tuuli painoi vasemmalle ja 12m vajaaksi, pitkä birkku
  • #9, P2 avaus hyssenä aivan korin takaa, birkku. Tässä vaiheessa olin Joonaa heiton edellä, joten bagtagin osalta näytti hyvälle.
  • #1, TD-avaus ihan kohtuullinen, hitusen lyhkänen, par
  • #2, PD-avaus neljään metriin ja putti ketjuhipsulla ohi, VATTU!, par
  • #3, GM-forehysse tällä kertaa neljään metriin ja birkku
  • #4, MD3-avaus ei ottanut annukkaa, mutta meni kohtuu suoraan, 7m korista ja alarauta, par
  • #5, TD2-avaukseen löytyi tällä kertaa annukkaa, mutta voimaa jäi pois, joten heitto hitusen vajaa, par
  • #6, TD-avaus ehkä aavistuksen liikaa oikealle ja ”mene läpi”-komentosanojen saattelemana 3 metriin, birkku
  • #7, MD3-avaus aavistuksen ujo, mutta 6m putti sisään, birkku
  • #8, P2-avaus täydellinen, no ehkä siinä 1,5m oli puttiaki, birkku
  • #9, P2 avaus lähes kopio edelliseltä kierrokselta, putti ei, par. Ja kun Joona otti birkun niin Bagtagit meni tasan. Joona sai sudarissa pitää taginsa :/

Kierros oli ihan OK -6, aivan toisaalta odotettava tulos. Huonon putin takia hukkasin muutaman heiton, mutta täytyy olla tyytyväinen tuohonkin, kun vertaa viimeaikojen touhuun. Ruokatauko välissä ja suunnaksi Pyhäntä DGP, joka ratana on hitusen haastavampi. Pari viikkoa aimmin tahkosin viikkokisoissa ko. radan +2 ja +4, tavoitteena olikin vetää nollille. Hieman yllättäen päädyin kärkiryhmään, neljän pelaajan ollessa kolmantena tuloksella -6. Mutta eipä tuo haitannut, olipahan hyvät kirittäjät; Ismo Jääskeläinen (-11), Ville Virrankari (-11) ja Jaakko Alatalo (-6). Lähtö väylältä kaksi.

  • #2, TD-avaus hitusen oikealle ja jäi koivuihin. Lähäri surkea ja pitkä puttiyritys lähes yhtä pitkälle ojaan. Sieltä pelastusputti sisään, bogey :/
  • #3, P2-avaus varsin mallikas 4m, birkku
  • #4, TD2-avaus todella matala ja lähti rolleriksi, väärään suuntaan luonnollisesti. Varsin onnistunut lähäri todella hankalasta paikasta kuusen alta ja pelastettu par
  • #5, DD2-avaus oikealle metsikköön ja parin minuutin hakemisen jälkeen löytyi viikkokisoissa hukattu kiekko ja heti sen jälkeen tuo avaus, joka muuten oli yllättävän pitkällä. Hitusen ujo lähäri, mutta hyvä putti ja par
  • #6, DD2-avaus kippasi aavistuksen yli ja puukimmokkeella koivusaarekkeen taakse. Jääskeläisen Ismon opastama metrin ”seifti foreväli” osoittautui tasoksi pro ja edelleen oltiin koivusaarekkeen takana. Onneksi tuosta löytyi heitettävää kokoluokkaa oleva rako rystylle. Tähän nähden mallikas bogey
  • #7, TD2-avauksesta jäi annukka pois, mutta onneksi väylän yli kulkeva sähkölinja kytki sen takaisin ja kiekko löysi tiensä koria kohti, aina 6 metriin. Surkea putti ja par korttiin.
  • #8, MD3-avaus täysin munaton ja jäi sillan päähän. Lähäri kipolle ja nostopar
  • #9, MD3-avaus varsin hyvin 5 metriin ja birkku
  • #1, MD3-avaus 7 metriin ja birkku. Yks alle oli ihan ok kierros odotuksiin nähden.
  • #2, TD-avaus 2 metriin, birkku
  • #3, P2-avaus kippasi oikealle, par
  • #4, TD2-avaus ihan kohtuullinen, mutta annukkaa hieman liikaa joten tipahti oikealle metsään. Hienot hypyt ja rollit kuitenkin veivät kiekon ihan pitkälle (15m) birkulle, mutta tuo päätyi alarautaan.
  • #5, TD-avaus osui juuri siihen mihin piti ja tällä oltiin pitkällä (12m) birkulla, jonka sähelsin taas alarautaan. par. Tässä vaiheessa todettakoon että nuo alarautaputit ei ollut ujoutta, eikä voimanpuutetta. Tekniikkavirheestä johtuen kiekon lentoasento oli ”nokka” alaspäin, joten se aika hyvin tipahti alarautoihin 😐
  • #6, DD3-avaus loistokkaasti pöllipinon päähän, josta TD-draivi 8m korista. Putissa olin tällä kertaa hieman varovainen (korin paikan tietävät ymmärtävät), joten se jäi alarautaan. Par
  • #7, TD2-avaukseen armoton annukka ja puoleen kenttään jäätiin. Lähäri kipolle ja nostopar
  • #8, TD2-avaus loistokkaasti 6 metriin ja putti alaraudan päältä toiselle puolelle rinteeseen, n 6m korista. Tuulen otin huomioon, mutten sitä alamäestä puttaamista, joten tällä kertaa oltiin yläraudassa ja bogeya korttiin :E
  • #9, MD3-avaus 7 metriin ja putti ketjuhipsulla ulos. Nostopar
  • #1, MD3-avaus 6 metriin ja putti sisään, birkku.

Koulun (Pyhäntä DGP) toiselle kierrokselle tuli laittoman paljon puttivirheitä, joten siihen nähden kierroksen -1 oli aivan kohtuullinen tulos. Paremmalla putilla ois voinut päästä vaikka mihin, mutta tuo nyt oli tiedostettu ongelma jo lähtiessä. Kokonaisuutena kuitenkin varsin tyytyväinen touhuun. Tasaiset kierrokset molemmille radoille, ei mitään huippua, muttei missään tapauksessa huonoakaan. Tähän on hyvä päättää kausi. Seurakavereista Jukka Viitala kuittasi MPM-sarjan voiton ja muutkin tuntui kohtalaisen tyytyväisiä olevan.

Kisaennakko – Haapavesi Open

Kesän päätapahtuma omalta ja seuran osalta lähestyy. Kyseessähän on ensimmäinen SFL:n alainen kisa, jossa olen TD:nä. Toki viikkokisoja ja muita ”erilliskisoja” on jo alla kymmenittäin, joten ihan uutta tuo touhu ei ole. Moni on kysynyt miksen itse kilpaile. Alunperin syynä oli se, että hommaa riittää ihan tarpeeksi ilman kisailuakin ja kun vara-TD:n pitäisi löytyä eri luokasta, niin tuo meidän luokkajako ei oikein ”tue” tätä politiikkaa. Mutta paneudutaan tuohon omaan kilpailumattomuuteen tuolla loppupuolella.

Laitakallion frisbeegolfrata kisanäyttämönä on järjestäjälle hieman haastava. Maasto ei ole helpoin mahdollinen, väylät aiheuttavat ensikertaa rataa kiertäville jopa suunnaton v-käyrän nousua (vai mitä sanoo Kokkolan sällit? ;)). Ja siihen päälle vielä ne penteleen ”seppo-korit”. Tätä perinteistä itkua ja nillitystä pelaajilta, jotka eivät osaa asennoitua kisaolosuhteisiin, vaan aina pitäisi olla kaikki viimeisen päälle. Tämä ei tarkoita etteikö meillä yritettäisi, ei todellakaan. Töitä on pienellä ydinryhmällä tehty koko kevät ja alkukesä, että saadaan rata edes kisailtavaan kuntoon. Hiekkatekonurmiset heittoalustat löytyy yhtä vaille kaikilta kiinteiltä väyliltä (kisassa myös tältä). Siirtymät on lyhkäisiä, monipuolisuutta löytyy ja ennen kaikkea haastetta. Grip lockit ja lipsumiset rangaistaan välittömästi. Puistoheittäjien iloksi kisaan tulee kolme puistoväylääkin, joten ihan metsässä ei tarvi koko ajan olla. Kisarataa on viimeksi tahkottu lähes samassa muodossa kuukausi sitten Laitakallio Openissa ja itse ainakin tykkäsin. Kuitenkaan en näe, että rata tarjoaisi tarpeeksi haastetta MPO-tason -pelaajille, joten sen vuoksi luokkaa ei tänä vuonna radalla nähdäkään. Katsotaan nyt laajemmin mielipiteitä ja tuloksia kisan jälkeen ja mietitään ensi vuonna kisaluokkia uudelleen.

Ennakkoon arvioituna voittajaehdokkaita on useita. A-lisenssin omaavat saavat kovan haastajan Vimpelinvaara Openissa kierroskeskiarvolla 966 heittäneestä Teemu Moilasesta. Voittokamppailuun voidaan varmasti hyvällä omalla tunnolla heittää koko Nivalalaislähtöinen kolmikko Matti Lasanen (926), Mika Lasanen (923) ja Joonas Järviluoma (918). Lisäksi omalla listalla kärkikamppailuun nousee Patrik Ravall (908) ja Lauri Vehniäinen (908). Tietenkään ei voi unohtaa kotiseuran miehiä Jarno Nahkalaa ja Jukka Viitalaa, joista molemmat pystyvät hyvänä päivänä radalla kiskomaan 950 reitattuja kierroksia.

Junnusarjassa kilpailun kärjestä löytynee YFK:n Jose Hurnasti. Nuori mies kävi viikonlopun viikkokisoissa kiertämässä 14-väylää tulokseen +4, joten siinäpä muille junnuille tavoitetta. Muista palkintosijoista on paha mennä sanomaan mitään. Jere Aakolla on kotiradan etu puolellaan, mutta sen merkitys ko. radalla on vähän niin ja näin. Kisarintamalla ensikertalaisia junnuista löytyy muutenkin kolme, joten jännä nähdä miten pojat homman klaaraavat.

Laitakallio_fw01_basket

Kelien puolesta eletään vielä hieman ”pimennossa”. Foreca lupailee toisen kierroksen loppupuolelle mahdollisesti vähäistä sadetta. Onneksi lämpötilat kuitenkin pysyvät 20 celsius-asteen lämpimämmälle puolen, niin ei tarvitse paleltua.

Omalta osalta jatkan loppuviikon ”kesälomalla” ja paneudun kisajärjestelyihin kunnolla. Parina päivänä tulee varmasti heiluteltua lapiota, moottorisahaa, kottikärryjä, trimmeriä, jne… Lisäksi on tuota ”toimistopuolen” TD-hommaa vielä hoideltavana, että saadaan mukavat ja toimivat kisat aikaan.

Ja niin, mitä tulee sitten niihin lopullisiin syihin kilpailemattomuudesta. Omalta osalta oli kisakalenterissa heinäkuulla Liminka Openia ja elokuullakin Köykäri Openia. Loppukuun Jyväskylän tuplakisakin olisi ollut tervetullut, mutta… Keväästä asti olen kärsinyt alaselän ongelmista ja ne ovat vain jatkuvasti pahentuneet. Tällä hetkellä kipu on jatkunut kesäkuun lopulta saakka. Jälkikäteen tämä on myös syy vaisuun toiseen kierrokseen Kärkkäinen Openissa. Väsymys ja sitä myötä keskittymisen puute ja virheet heittoasennoissa kipeyttivät ensimmäisen kierroksen loppupuolella selän. Varsinaisesti ”kamelin selkä” ei tuolloin notkahtanut, mutta kyllä sitä tuli varottua liiankin kans. Viimeiset neljä viikkoa heittäminen on ollut tuskaista, eikä se ole ollut enää hauskaa. Pari viikkoa on menty niin, että selkä on kestänyt 3-8 väylää ja sitten on tuskailtu loppurata. Eilen sitten otin ja tutkailin asiaa (Google = amatööritason omadiagnosointi). Nähtävästi tuon sorttinen kipu on lihasperäistä, jota olin epäillytkin ja sen hoidoksi suositeltiin pääasiassa kipulääkkeitä kuuriluonteisesti. Ennen viikkokisaa nakkasin pari 400 mg Ibumaxia nassuun ja ensimmäisen kierroksen päätteeksi toisen samanlaisen setin. Ja kas kummaa, ensimmäinen kierros oli pientä tuskaa, mutta sitten selkä vertyi ja heittäminen alkoi taas luonnistumaan jotenkin. Vaikka edelleen piti olla varovainen ettei selkää niksauta, niin heittäminen oli kuitenkin taas hauskaa. Jotenka jatkamma Ibuprofeiinikuuria pari viikkoa ja katsotaan mihin se johtaa, jos sitä vaikka tällä kaudella vielä kisahommia rating-tasollakin harjoitettaisiin.

Kisaennakko – Kärkkäinen Open III

Taas on tullut se aika, että pakataan kisakamat autoon ja matkataan naapurikuntaan katsomaan miten hommat hoidetaan.

MA2-luokassa on kiitettävästi kilpailijoita taasen ja aina yhtä kovaa sakkia (mun näkökulmasta). Ratingeja tuossa vilkuilin ja kyllähän sitä taas joutuu onnistumaan että edes 20 parhaan joukossa on. Jos homma luistaa keskimääräistä paremmin, niin mahdollisuuksia on jopa 15 parhaan sakkiin. Kisa varmasti tulee olemaan kova, sen verran tasaista on tuo MA2-porukka. Voittajasta on hankala mennä sanomaan mitään. Luokassa on kaksi rating-rajan ylittävää pelaajaa (Ari Hakkarainen 938 ja Jaakko Alatalo 935) jopa lohkojaoissa, mutta saas nähdä. Lisäksi kärjestä erottuu ratingin perusteella Sami Kalliokoski 934. Näille nimille nostettakoon haastajiksi Eemeli Laurinolli, Marko Lipponen ja Jyrki Vaara. Myös Joni Roukala on onnistuessaan erittäin vahva ehdokas kärkeen, joskin miehen tekeminen Ylivieskassa on ollut hieman ailahtelevaa.

Muissa luokissa voittajasuosikeiksi nousee Jenni Eskelinen (FPO), Jesse Nieminen (MJ1), pappasarjan kärkeen ampunevat Pasi Laukkanen ja Jukka Kälkäjä. Toivon mukaan myös Haapaveden Jukka Viitala on iskukunnossa ja löytyy pappasarjan viiden parhaan joukosta.

MPO:ssa kärkisijoista lähtee taistelemaan myös iso joukko. Oma veikkaus voittajasta osuu loistokasta kautta pelaavaan Mikko Ylätaloon. Jos nyt muita nostetaan esille, niin nimet Keränen, Kaakinen, Nirkkonen, Rasmus, Rättyä, Määttänen ja Heikkinen kannattaa painaa mieleen. Kolme jälkimmäistä Ylivieskan miehinä voivat tehdä ihan mitä vain. Myös Rasmukselle rata on varsin tuttu.

Kisaraportti – Tour de Oulu 2014

Perjantai 2.5.

Honda starttaa Haapavedeltä klo 17 aikaan ja allekirjoittanut poimii kyytiin Jukka Viitalan ja Juha-Matti Kurran. Suunnaksi otetaan Virpiniemi DGP. Reilun tunnin matkan jälkeen stoppi Linnanmaan Prismaan, josta evästä aamuksi ja nesteytystä illaksi. Siitä vielä Virpiniemeen tovi ja Tomi Kärki jo paikanpäällä odottelemassa ukkoja.

Hitusen verran on ukot jäykkänä, mutta samoin tein lähdetään rykimään virpsiä läpi. Allekirjoittanut avaa räikeästi oikealle, lähes OB:lle. Jatkoheitto puun kautta n. 10 metriä taaksepäin, ”hyvinhän tää lähti” 😀 Tomppa rullaa suvereenisti pari väylää ja muuta taistelee lähinnä oman tekemisensä kans. Oma draivi tuntuu harvinaisen hyvältä (ykkösväylän jälkeen), ehkä jopa liiankin. Käteen valikoituu ehkä turhankin usein PD2 tai DD2, jopa ahtaissa pilleissä. Järki puuttuu pelistä ja putti tökkii pahasti. Jossai loppuväylillä viidestä metristä neljä puttia huti ja viimeinenkin kolmesta metristä juuri ja juuri sisään, vattu mitä touhua!

Virpsi saadaan kierrettyä. Fiilis on riehakas ja tulokset karkeita Tomi +12, Jukka +14, Niko +16, jussi +30. Jussi meinaa ettei enää ikinä heitä virpsiä, EI IKINÄ! Armottoman keskinäisen kettuilun ja naljailun saattelemana hypätään autoon ja majapaikkaa kohti. Masa on tällä välin ajellut geokätköiltä majoituspaikalle ja tuuppaamme saunan tulille samoin tein. Muutamat oluset nakellaan saunan kylkiäisenä nassuun ja pureksitaan parit nakit (ei silmille). Jukka ”pappa” Viitala komentaa koko konkkaronkan nukkumaan öbaut klo 23. Hieman vastahakoisesti porukka saadaan vaaka-asentoon n. klo 23:34. Allekirjoittanut keventelee vielä olusten luomaa taakkaa rakossa muutamaan kertaan ja unta pallossa kunnolla aika tasan 24.

Lauantai 3.5.

Klo 3:30 raikaa allekirjoittaneen herätys. Jussi on ollut jo puoli tuntia hereillä ja Jukka on ovettomasta kammiostaan herännyt vastentahtoisesti samoihin aikoihin. Olo on vähintäänkin hontelo (ei rapsakka). Aamupalat nassuun, pikainen paikkojen järjestely ja suunnaksi Ouluhallin parkkipaikka.

Paikanpäällä 4:30 on jo bussit ja heittäjiäkin muutamia kymmeniä. YFK:n sällitkin ovat paikalle eksyneet. Ilmoittautumiset ja pelaapaketin nouto, bägit ja ukot linja-autoihin ja suunnaksi Ainolanpuisto. Ainolanpuiston ja ouluhallin ratakartat

20140503_051257

Ainolanpuistossa lämpöä päälle, laiska pyörittelee käsiään, vähän hypähtelee ja jauhaa paskaa. Proot vetää heittoja rivissä ja vähemmän reippaat puttailee pusikkoon. Pelaajapalaveri alkaa ja loppuu. Otetaan korit ja heittopaikan merkintäliput pooleille matkaan ja lähdetään suunnistamaan aloitusväylälle. Poolikavereista tunnistan Määtän Hannelen ja Hyväri oli listan ykkönen, muitten nimet meni ihan ohi. Omaksi onneksi väylä #3 on parkkiksen vieressä ja ehditään vähän ottaa vielä heittojen muodossa lämpöjä. Poolin muu porukka pistää n. 90 m väylällä jäätäviä heittoja korille. Ite ei kehtais kokeilla, mutta pakko. MD3:sta kipolle pariin otteeseen, oho, täähän toimii. Puttiki alkaa luistamaan ku pari minuuttia hinkataan. Par lukemia väylille ei ollut määritetty, joten kaikki oli par 3. Ihan ei ole kaikki painunut muistiin ja laiskottaa, joten en jaksa tarkistella meneekö kaikki tuloksellisesti oikeen, joku lähiputti saattaa jostai jäädä puuttuun, tai johonki saattaa tulla jopa liikaaki heittoja 😉

Ja sitte aloitellaan. Avaus vasuriin, mutta ihan jees. Lähäri kipolle ja kolmosta korttiin. Neloselle poolin paras avaus, mutta huono lähäri ja nelosta korttiin. Vitosella 20 m par-putti sisään. Kutosella viittä vaille holari ja lähes nostobirkku. Seiskan avaus, lähäri ja putti reisille ja bogey. Kasin avaus oikealle, mutta vältti ojan. Lähäri tielle (OB) ja seuraava vajaaksi, tuplat. Ysin avaus hieman vasuriin, mutta veden yli, par. Kympin avaus varsin hyvin 110 m veden päällä ja rantaan, jeah. Lähäri kuusen oksaan ja pitkä putti alarautaan, bogi. 11 varma par. 12 birkku. 13 avaus vähän kippasi ja par. Tässä vaiheessa sain käsiini tuloskortit ja tajusin missä porukassa oltiin, Hannelen lisäksi poolissa Miika Mujunen, Mikael Hyväri ja Pekka Rauman. Tekijämiehiä kaikki (Hanneleki). 14 avaus lammikon yli ja 4 m kiposta, muut jää 7-15 metriin. Miika kehaisee että ”kyllä tästä yks birkku on tultava, Haapaveden mies jos ei muut”. Kori siis n. 2 m rannasta ”nurkassa”, eli vettä kahdella kulmalla. Miika tinttaa suoraan vettä kohti 15 metrisen sisään, siinä se birdie. Ite puttaan viimeisenä ketjuista ulos, maahan ja liukuu veteen, FAK! noh turha bogi siitä. 15 avaus vähän turhan oikeelle ja putti alaraudasta maahan, par. 16 avaus stoppipuihin ja par putti melkeen ulos korista, mutta pysyi. 17 avaus jää käteen, mutta parkkeeraa Miikan kiekon viereen 12 metriin. Birkkuputti vajaaksi ja par. 18 maaskippinä PD:llä jää vähän lyhyeksi, muihin nähden kuitenkin hyvä. Pitkä birkkuputti vajaa, eli par. 19 avaus vähän vajaaksi ja par. 20 avaus hieman oikealle, mutta feidas ihan ok koria kohti, kymppimetrinen birkkuputti polvelta oksien alta sisään. Ykkösen avaus korin edessä olevan kuusen taakse, lähäri korille ja nostopar. Kakkosen avaus vähän lipsahtaa, mutta menee milliin, nostobirkku. Tähän oli mukava lopettaa Ainola, tulos 62. Kärjessä Rättyä ja Kauniskangas 53.  Tovin aikaa odottelua ja tulosten kirjausta. Havahtuminen siihen että verkkarit jäi auton perään ja nyt mennään joko kevyillä toppiksilla tai tiukoilla tuulihousuille, olkoot toppikset.

Seuraavaksi siirryttiin Oulu-/jäähallin ympäristöön. Jäähallin oli vallanneet Persut ja Ouluhallissa oli puutarhamessut. Homma olis hyvinki voinut olla melko hazardia, mutta onneksi ei kuitenkaan. Poolien jako, edelleen aika random, mutta aika hyvin samaa tulosta poolissa, Antti Kortesmaa, Joni Taipaleenmäki ja Antti Ylikitti. Yhden kaverin nimi on kyllä unohtunut, mikähän hel…?! Avausväylänä #10 joka onnekkaasti Ouluhallin parkkialueen kulmilla. Pikainen kipaisu autolle ja kevyemmät housut matkaan. 10 avaus vähän oikealle, mutta 10 m birkkuputti sisään (tai sitte ohi x)). 11 avaus vajaa, par. 12 avauksessa jäätävä griplock ja oikealle OB:lle. Lähäri huono ja bogeyksi painu (tai tupla). 13 avaus Chaoksella pommina korin alle ja birkku. 14 avaus turhan oikealle, par. 15 avaus vain mäen päälle ja helppo par. 16 avaus Feverillä annukkana kippaa liikaa ja ottaa koivuihin. Lähäri ihan ok, putin sössin ja siis bogi. 17 avaus vähän liikaa vasuriin, mutta 7 m putti sisään, birkku. 18 avaus vajaaksi ja umpisurkea lähäri, 15 metristä pelastettu par sisään. 19 avaus vasuriin puskaan, jatko korille, par. 20 avaus liikaa oikealle ja koivuun, huono lähäri, vielä huonompi putti ja bogey. Pitkä siirtymä toisele puolelle puistoa. Jonotuksen jälkeen ykkösen avauksen annukka ei pidä, bogiksi. Kakkosen kämmenavaus ihan susi ja lähärikin kaukana hyvästä, bogi. Kolmosen avaus samalla linjalla (saissea), tais olla tuplat. Nelosen avaus ok, huono putti, par. Vitosen avaus oikealle puuhun, huono lähäri ja hankala par. Kutosen avaus pahasti vajaaksi, par. Seiskan avaus hieman liikaa vasemmalle, helppo par. Kasin avaus oikealle puuhun, lähäri kohtuu hyvä, mutta putin sössin bogiksi.  Ysin avaus annukkana oikealle puihin, mutta par.

Ouluhallin rata oli helppo ja siinä olis pitäny pystyä pelaamaan alle 60 suht helposti. Tällä kertaa kuitenki vaan 63 (125). Kärjessä Ylätalo 103. Etuväylät (mulle jälkimmäiset) oli kuitenkin niin hirveää hakemista ja tuntui ettei mikään onnistunut, joten se näkyi raakasti tuloksessa. Tuli sitä takaväylilläki sössittyä, mutta ne oli enempi normivirheitä suurin osa. Hieman hankala mieliala tuloksen puolesta, mutta muuten oli hauskaa. Kuivaa vaatetta päälle ja Kärppäklubille ruokaa odottamaan. 20 min odottelun jälkeen ovet auki ja saman verran jonotusta päälle. Ruokahommat ei ihan mennyt putkeen (saatiin väärä ruoka väärin tarjoiltuna), mutta nälkä siirtyi. WC oli myös ahkerassa käytössä, joita niitäkin oli käytössä vain yksi (piti olla kaksi). Ruokailun jälkeen takaisin bussiin ja kohteeksi Iinatti. Iinatin ratakartta

Iinatissa oli samaan aikaan mikroautokisat, mutta onneksi rata oli tehty Rallicross-/motocrossradan puolelle. Pelaajapalaveri ja porukka matkaan. Nyt päästiin asiaan, kotoisia metsäväyliä. Tällä kertaa oli porukka laitettu tulosjärjestykseen ja samaan pooliin tuppasi Jaakko Schroderus, Antti Malo, Tero Hyvönen ja Pekka Rauman. Kaikki pisteen sisällä toisistaan. Homma aloiteltiin väylältä nr 11. Taas maistettiin avauksessa griplockin ja oltiin miltei 12-väylän tiillä… noh, tuplaa korttiin. 12 väylälle sitten makoisa birkku. 13 avaus vasuriin, lähäri kolmeen metriin ja putti keskeltä läpi, turha bogi. 14 avaus kipolle ja birkku. 15 saariväylän avauksesta jäi voima pois ja OB:lle, kuten muutkin poolissa. OB:n reunalta kipolle ja bogi. 16 avaus Chaoksella korin juureen (kori ratavalvojan betonitornissa), putti jyrkästi ylöspäin ja birkku. 17 väylälle honoriavaus pöytähyppyrin etunurkkaan, (20 m korista), sen mistä Ylätalo on hypänny rossipyörällä yli ;). Malon sanoin ”on se pitkä väylä ku ei ”isokäsikää” saanu perille”, tuppas naurattaan. Malo pisti jäätävästi pyörähdystekniikalla avauksen, mutta siihen se viereen tuli sekin. Karttapaikasta mitattuna väylä oli 135 m. Siihen sitte helppo par. 18 väylän avaus mandoportin viereen oikeelle, varaheitto portin eteen. Alkuperäinen oli kuitenki ok, joten putterille neppi portista sisään. Lähäri korille ja putti alarautaan, tuplat. 19 avaus tuulessa vasuriin, par. 20 avaus törkeen voimaton ja jäi vasuriin alas, lähäri kipolle ja par. 1 avaus oikealle ihan umpipuskaan. Kiekko pystyssä puskasta pienoisella tuurillakin läpi ja par-putti viidestä metristä sisään. Kakkosen avaus loistava, mutta loppuvaiheessa puuhun. Lähäri kipolle ja muitten tuskaillessa nätti par. Kolmosen avaus liian pitkäksi, helppo par. Nelosen tiiltä piti toljottaa mikroja, hulluja pentuja. Nelosen avaus vähän lyhyt, par. Vitonen oli sitte päivän hienoin väylä, kiivettiin mäen päälle johonkin 25-30 m välille ja sieltä luukutettiin alhaalla olevan tien yli toiselle mäelle vähän reilut 100 m. Kiekko ehkä 4 m korista, mutta välissä mäki ja par.

Vitosen tii, ja on se koriki siinä kuvan keskellä
Vitosen tii, ja on se koriki siinä kuvan keskellä (punainen). Niitä harvoja mitä Tero ei avannu upsilla.

Kutosen kämmen avaus ei ehtinyt feidaamaan ja jäi pikkupuskaan vasemmalle. Lähäri ihan reisille ja putti pöheiköstä 7 m pelastettu par. Seiskan annukka-avauksesta jäi vain annukka pois. Puitten yli upsilla kipolle ja par. Kasin annukka-avaus ok, vähän lyhyt ja siitä putterilähäri pikkupuskasta. Griplock ja putteri pusikkoon oikealle, josta 7 m pelastettu par. Taas tuli kommenttia Malon suunnalta ”ku lähti käjestä nii näki ilmeestä että ny ei mee, mutta sitte meniki” 😀 Ei kyllä oikeen vieläkään ymmärrä miten pysty meneen, hirmu roikkuputti. Ysi oli sitte liian helppo hysseväylä. PD kuitenki vähän luiskahti kädestä ja vasuriin ryteikköön. Taas putteri pystyssä ”seinästä” läpi, lähäri kipolle ja bogi. Kympillä taas Fever kouraan ja vastatuuli teki tehtävänsä, kiekko kippas raakasti oikealle pöheikköön. Lähäri 15 metriä etemmäs pöheikköön ja bogia tauluun. Lopputulos 65 (190) oli ihan OK kuntoon, päivän pituuteen ja väylien haastavuuteen nähden. Rättyä kippas kutoselle holarinki ja vei holaripalkinnon, miehen omin sanoin ”olihan se hieno holari”. Voiton nappasi Mikko Ylätalo (159) ja kakkoseksi Juho Parviainen (160), kolmanneksi kiilasi hienosti YFK:n Tommi Heikkinen (163). Muut ”seuran miehet” 74. Jukka Viitala (199), 81. Matti Kurra (207) ja 89. Juha-Matti Kurra (223).

Kokonaistuloksissa sijoitus oli 55. Ehkä tuo Ouluhalli jäi hieman harmittamaan, mutta minkäs teet. Palkintojenjako oli illalla n. klo 21:00 aikaan. Päivä oli äärettömän pitkä, väsymys kotimatkan jälkeen ääretön ja peliseura ja -fiilis aivan ääryyttä. Järjettömän hieno kokemus ja ehdottomasti vuoden päästä uusiksi. Väsymys näkyi oikeastaan vasta viimeisillä väylillä Iinatissa keskittymisen herpaantumisena, ei vaan jaksanu enää. Muutaman minuutin linja-autossa istumisen jälkeen oli muuten pykälän verran ukko jumissa. Mutta ei auttanut, kamat autoon, ukot kyytiin ja Tupokselle vielä kahville. Masa poistui Raahea kohti ja Hondan nokka suuntasi Haapavedelle. Jussi ammensi parista S-lonkerosta voimaa ja uhosi lähteä Laitakallioon heittämään, no väliin jäi. Kotona sai viimein kengät jalasta ja pääsi rentoutumaan, ei paljon tarvinnut unta hakea.