Lajitreeniä on vedetty tiukasti väylillä viihtyen, kaikki muu on oikeastaan jäänyt. Menestys väylillä on ollut vaihtelevaa, pääpiirteiltään fiilis on kuitenkin luottavainen. Laitakalliota on sahattu tuloksilla -1 – +3. Huonot kierrokset on pääsääntöisesti tulleet väsyneenä, tai huonoissa olosuhteissa.

Eilen kiersin Laitakallion 11 väylää kahdesti tulokseen +3 (ysin heitin uudelta tiipaikalta). Äkkiseltään tuo vaikuttaa huonolta, mutta tuuli oli sen verran mielipuolinen että tulosta voi pitää hyvänä. Lähes joka väylälle joutui hakemaan kouraan vakaampaa kiekkoa avaukseen, kuin millä normaalisti avauksen heittäisi.

Fiilis yleensäkin fribahommien suhteen on myös vaihdellut ääripäästä toiseen. Sunnuntaina oli päivällä vaihteeksi monen tekijän summana ns. ”pitäkää tunkkinne” -fiilis. Kierros Laitakalliota aktiivien kanssa ja heittoalustan rakentaminen 10-väylälle ja tämän aiheuttama ”innostus” facebookissa kuitenkin herätti taas toiveita homman järkevyydestä. Jaoston johtovastuu on ajoittain kuin kivirekeä vetäisi ja silloin tällöin herää kysymys, miten siistiä ois vaan keskittyä heittämiseen ja hyödyntää muitten järjestämät olosuhteet, kilpailut ja seuratoiminta. Onneksi tätäkään ei maailman tappiin asti jatku, tai varmaan jatkuisi, mutten jatka (no ehkä vuosi, pari vielä).

Tällä kaudella olen frisbeegolfin lisäksi mukana myös emoseuran Haapaveden Urheilijat ryn johtokunnassa (hallituksessa) ja samalla olen sen sihteeri. HaUn johtokunta puheenjohtajaa myöten meni lähes kokonaan uusiksi tälle vuodelle ja on mielenkiintoista olla tapahtumien keskipisteessä näkemässä, millaisen jatkumon homma saa.

Sponsorihommia varten olen tälle kaudelle kasannut omasta mielestäni aika hyvän paketin monenlaista mahdollisuutta. Tulevien viikkojen aikana nähdään vieläkö Haapaveden yritykset suhtautuvat yhtä nihkeästi sponsorointiin, kuin aiemmin.