Kisaraportti – Finnish Amateurs

Lauantai käynnistyi pommiin nukkumisella. Onneksi caddy, eli Atte oli reippaana ylhäällä ja tekstasi meikäläisenki ylös. Väsymys oli tehnyt illalla källit ja olin pistänyt herätyksen arkipäivien herätykseen, tsädäm. Onneksi aikaa oli sen verran varattu, että hyvin ehdittiin aamupalat nakata nassuun ja liikahtaa Laajavuorta kohti. MA3 sarja oli lähes täynnä, vain neljä vapaata paikkaa, joten tavoite 30 parhaan sakkiin pysyi semmoisenaan. Kisarata poikkesi parin lisäväylän verran normaalista, karttaa voi ihastella kisakoneesta.
finnish_amateurs
1. kierros aloitettiin väylältä nro 12, joten luvassa oli heti ”kiipeilyä”. Avaus ihan ok, mutta lähäri häneksi ja bogia korttiin. Seuraavalle väylälle kämmenannukka vähän lyhkäseksi ja par. Tämän jälkeen kiivettiin loppumatkakin ”vuorenhuipulle”. 14-väylän avaus vähän vajaaksi, TD2 kouraan ja rystyannukka kulman taakse pitkälle birdielle, limppu kippoon ja erittäin makoisa birdie par 4 -väylälle. Seuraava väylä pariksi. Sitten Suomen hienoin väylä eli 16. DD2 blizu otti tuulta kunnolla alleen ja leijasi metsään OB:lle. Putinkin sössin joten tuplat korttiin. Seuraavalle väylälle heikon avauksen jälkeen par. Ja 18-väylä perinteitä kunnioittaen persiilleen ja tuplat korttiin. Tämän jälkeen ensimmäinen ”lisäväylä” A, joka heitettiin saareen normaaleilla OB-säännöillä. TD nätisti saareen ja par. Tämän jälkeen normaali ykkönen, joka lyhyenä OB:lle. Pelaajakokouksessa oltiin korvat tarkkana ja kaikki oli vähän pihalla miten pitäis jatkaa, kun dropparikin väylällä oli, joten heitin kahdesta eri paikasta jatkon. Eipä tuota ollut jälkikäteen tarvetta selvitelläkään, sama tulos molemmista, eli tuplaa korttiin. Pitkä kakkosväylä on aina paha. Avaus oli varsin hyvä, mutta jatkoheitto tarrasi sormeen ja feidi jäi 30cm:ä vajaaksi ja OB-linjan taakse, triplaa tauluun. Kolmosväylällä jäin MD3 käteen ja kimpos puusta OB:lle! Bogi! Nelosella ei TD2 lähtenyt annukkakulmaan vaan jatkoi suorana puskaan, bogi. Vitosella jopa vähän tuuria ja par korttiin. Kutosen kopsittiin puita ja bogi. Tämän jälkeen toinen ”lisäväylä” B, josta yllättäen par. Seiskan ylämäkiväylältä myös par, oli muuten ainut väylä missä kuuntelin caddyn neuvoa :D. Kasi oli heti hankala ja kiekko meinasi tulla vasemmalle OB:lle asti, bogia korttiin. Ysi oli etukäteen pahin hasardiväylä, mutta siihen löytyi heti yhteinen sävel, kämmenavaus kentälle ja par tauluun. Kympin avaus vajaaksi, varma par. 11 avauksen sössin sitten täysin, vielä kun ensimmäinen puttikin meni huti, niin bogia tauluun. Kierros siis tulokseen +14, joka ei missään nimessä tyydyttänyt. Sijoitus oli kuitenkin 30. joten ei ollut muillakaan mennyt kaksisesti. Ratingit kierrokselle olivat hieman alle oman tason 817.

Lauantaina kisattiin vielä toinen kierros. Tauolla ehti käydä syömässä, joskin jälkikäteen ajateltuna tuo intialainen ei välttämättä ollut paras ratkaisu. Kierros aloitettiin huipulta, ts. autolla ”vuoren” päälle ja väylälle nr. 14. Tällä kertaa avaus kippasi vasemmalle ja jäi liian vajaaksi, homma meni puihin ja bogi korttiin. Seuraavalle väylälle kämmenavaus luiskahti kädestä ja kippasi OB-aidan taakse, putti vielä ohi ja triplat korttiin. 16-väylälle lähes täydellinen avaus 18 metrin päähän korista, varmistelin korin alle ja otin varman birdien. Vaikka kovasti sällit yllytti eaglettämään, mutta korintakainen 5 metrin pudotus ei houkuttanut. Seuraavalle väylälle malliavaus 7 metriin korista ja… putti ohi, par kuitenki. 18-väylälle vielä hieman yllättäen pelastettu par. A-väylä saaren läpi OB:lle, bogia tauluun. Ykkösen avaus jäi hieman käteen tippui tienpenkan taakse ja metrin OB:lle, tuplaa korttiin. Kakkosväylä ihan kohtalaisesti, bogi. 3,4 ja 5-väylät onnistuin heittämään pariin perusvarmalla suorittamisella. Kutosväylän sähläsin taas puitten kautta bogiksi. B:lle par. Seiskalle lähes edelliskierroksen kaltainen suoritus ja par. Kasin portti ei antautunut vieläkään, bogi. Ysin avaus OK, mutta lähäri putterilla annukkana OB:lle ja putinkin kanssa sähläsin, tuplaa. Loput pelasin perusvarmalla suorittamisella pariksi. Lopputulos +11 alkoi jo hieman mieltäkin lämmittämään. Sijoitus nousi jaetulle 25. sijalle. Rating jo omalla tasolla, ehkä jopa hieman ylikin 830.

Sunnuntain finaalikierros alkoi väylältä nr. 11. Aikaa lämmittelyyn oli väylällä hyvästi ja heittotuntuma vaikutti heti hyvälle draivien osalta. Putit sen sijaan eivät ihan napsuneet kohdillee. Varsinainen avaus lähti harjoitusheittojakin paremmin ja nätti nostobirdie heti alkuun. Seuraavalle väylälle onnistunut avaus, mutta lähäri luiskahti kädestä, bogi. 13-väylän avaus kämmenannukkana lähti hieman puskemaan ja jäi n. 20 m korista, par. Taasen kilmuttiin huipulle välissä. Pienen puhalluksen jälkeen honorina tiille. Avaus järkyttävää kuraa ja kippasi vasemmalle. Lähäri rystyannukkana hieman vajaaksi ja kulman taakse puihin, tippui kuitenkin väylälle ja pelastin parin. 15 väylän avaus vähän lyhkäiseksi ja putti mystisesti puski ketjut tieltään ja nousi kiposta ulos, turha bogey. 16-väylän avasin vastatuuleen DD:llä, joka lähti turhan kovassa hyssessä ja painui metsään OB:lle. Kuitenkin vain bogey. 17 avaus ensimmäiseen mäntyyn ja bogia korttiin. 18 avaus blizulla oikealle puskaan, josta jatko suht huonosti väylän toiseen reunaan, tuplaa korttiin. A-väylän avaus nätisti 10m korista, putti alaraudan päältä ulos, par. Ykkösen avaus tismalleen toisen kierroksen avauksen kopio, joskin sitä ennen totesin, että tänään ei riitä käsi OB:lle asti. Ei riittänyt, 30 cm sisällä. Jatko GM:llä kämmenellä jätti feidaamatta ja 50cm OB-rajasta, huh, bogey. Kakkosen avaus OK, toinen painui pari metriä liikaa vasemmalle ja jäi rinteeseen. PD jätti feidaamatta tuulessa ja ei ihan ollut siellä missä piti, bogey. Kolmosella oli birdietä tarjolla, mutta par. Neloselta täydellinen rystyannukka viimeiseen mahdolliseen puuhuun ja 9 m korista, limppu sisään ja birdie, jo helpotti. Vitosen avaus vasemmalle todella tiheään kuusipuskaan jossa oli tasa yksi 30cm leveä, 10cm korkea aukko. GM aukosta läpi turhan pitkälle ja bogey. Kutoselle perinteistä huttua ihan metästä taas bogey. B:n avaus päivän huonoin ja jäi ”kallion” väärälle puolen. Sen verran aukkoa kuitenkin löytyi, että pahojen paikkojen kiekoksi ristitty GM turskahti nostiparille, huh. Seiskan avaus aivan liian matalana lyhyeksi, lähäri vielä ihan reisille ja bogey. Kasin avaus pienellä munkilla puun kautta suht. kauas, lähäri 8m korista ja DGCH-asenteella korin takaista alamäkeä uhmaten limppu sisään, par. Ysin avaus kisan paras, lähäri putterilla pienessä annukassa näytti loppuun asti menevän koriin, mutta hieman ohi. Onneksi 6 m putti upposi ja par. 10 oli päivän viimeinen väylä ja päätin lähteä parin PD2 kokeilun jälkeen pienellä riskillä kokeilemaan TD2:sta annukkana. Kiekko jäi hieman käteen ja 2m liian oikealle, hipaisi puuhun ja lentorata korjautui siihen mihin oli tarkoitus, limppu nostobirdielle ja naks. Tähän oli hyvä lopettaa. Kierros tulokseen +8, joskin ryhmän kärkipalkinto jäi saamatta, kun yksi porukasta pisti +2. Lopputuloksissa sijoitus ei muuttunut, edelleen 25. Kierrosrating tosin oli kaikkien aikojen oma paras 858.

Kokonaisuutena kisa oli hieno ja hyvin järjestetty. Syksyinen ajankohta ei juurikaan fiilikseen vaikuttanut, vaikka ajoittain tuppasi hieman vilu puskemaankin. Heittoporukat olivat joka kierroksella hyvät ja fiilis pysyi sitä myöten hyvänä. Omat fiilikset ennen kisaa olivat erittäin sekavat ja kaikki ainekset täydelliseen epäonnistumiseen olivat ilmassa. Silti, edes sunnuntai-aamuyön herääminen siihen että nenä oli täysin tukossa ja olo mitä pahimmoilleen flunssainen, ei hidastanut tahtia. Fyysisesti Laajavuori on todella vaativa ja odotin että mies olisi enemmänkin romuna, muttei pahastikaan, pientä kramppaamista lukuunottamatta. Tosin nyt kun on n. 300 km istunut vielä autossa, alkaa tuntua, että huomenna on ukko romuna ja kunnolla. Näinä parina päivänä frisbeegolfin pelaaminen tuntui taas siltä, miltä sen pitääkin tuntua, rakkaudesta lajiin. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi kautta ja kisaamista A-lisenssin haltijana.

ps. ainiin, mut tunnistettiin umpioutojen poolikavereiden osalta, olen siis piireissä, hä x)

Ja Atelle vielä kiitokset caddyhommista. Oli erittäin suuri apu, kun ei tarvinnut reppua itse raahata pitkin ”vuorta”.

Ennakkotunnelmat – Finnish Amateurs

Reipas tunti vielä töissä ja sitten auton keula kohti Nivalaa, jossa todennäköisesti jotain ravintoainesta nassuun ja auto kohti Jyväskylää. Huomenna aamutuimaan ylös ja Laajavuoreen Finnish Amateursiin. Kaksi päivää, kolme kierrosta, sata heittäjää, kuusikymmentä väylää, n. yhdeksän tuntia frisbeegolfia. Jos ei siinä oteta tästä ruhosta viimeisiäkin mehuja, niin ei missään. Onneksi vastaavasta rypistyksestä löytyy viime syksyltä jo kokemusta, kun kavereiden kanssa heitettiin harju, laajavuori, peurunka ja vielä seuraavana päivänä peurunka toistamiseen.

Valmistautumisviikko on ollut hieman vaisu. Maantaina armoton väsymys ”liskojen” jäljiltä. Sama väsymys tiistaina, mutta pitihän sitä kierros käydä heittämässä (ja olipa tuolla sattumalta muutkin, kyllä, melkein kaikki). Eilen vielä Laitakallion yhdeksän väylää kävin kiertämässä ja ihan hyvät fiilikset jäi. Edelleen väsymys painoi. Putti kulki, draivitkin kohtalaisesti, lähäreissä parantamista. Luottokiekoksi valikoitui se, mitä pitikin testata, eli Discmanian S-TD2. Ko. kiekolla availin ehkä 4-5 väylää ja pari lähäriäkin heitin. Ja kiekkohan totteli mainiosta, paitsi viimeisellä väylällä. Päivä oli jo painunut mailleen ja hämärä laskeutunut. Kiekko tarttui 14-väylän avauksessa hieman käteen ja kippasi oikealle kadoten pimeyteen, prkl. Ei löytynyt limppua enään. Ruokatauolla äsken kävin Kärkkäisellä ja minimaaliseksi vähenneestä Discmania-valikoimasta löytyi kuin löytyikin yksi S-TD2, tosin kevyempänä kuin vanha. Kaveriksi lähti vielä S-MD1, kun en sitä hukattua ”backuppia” ole Pyhännältä selvinnyt noutamaan. P-P2:a oli turha edes etsiä, eipä tainnut olla millään muovilla P2:a. Tiistaina siis hajotin luotto P-P2:n ja nyt pitäis yks 175g saada jostain tilalle (onhan näitä toki pari varastossa).

Fiilis kisaa ajatellen on siis sekava. Heitto tuntuisi kulkevan ihan kohtalaisesti, mutta fyysinen kestävyys on täysi kysymysmerkki. Mitä lie flunssaa, jota yrittää, mutta periksi ei anneta. Laajavuori on varmasti fyysisesti yksi rankimpia ratoja, joten jännä nähdä miten homma toimii. Kierrokset tulevat olemaan pitkiä, 100 heittäjää 20 väylällä, tarkoittaa siis viiden heittäjän ryhmiä. Käytännössä tämä tarkoittanee, että kierrokselle saa kevyesti sen kolme tuntia varata. Sään puolesta vaikuttaisi ihan hyvälle, huomiselle hieman lupaili vettä, mutta saas nähdä. Lämmintähän tuo ei enää ole, mutta kelihän on kaikille sama.

Kauden päätavoite muuttui

Vaikka kauden päätavoite alunperin oli Kärkkäinen Openiin osallistuminen ja viimeisen sijan välttäminen, niin homma muuttui elokuussa totisemmaksi. Jy-Li puski listoille epävirallisen amatöörien SM-kisan, Finnish Amateursin Laajavuoressa, johon piti toki heti ilmoittautua. MA3-luokka kun on itselle varsin sopiva. Ilmoittautuneiden kilpakumppaneiden tasoa tarkastellessa voisi 40 heittäjän joukosta asettaa tavoitteeksi sijoittumisen 30 parhaan joukkoon. Tuloskunto ei tällä hetkellä ole ollut mikään paras mahdollinen, mutta saa nähdä mihin sitä pystytään parin viikon päästä. Viikkokisarumba Haapavedellä päättyy paria viikkoa ennen ja viikkoa aiemmin pelataan vielä seuranmestaruudesta, joten sinällään tässä ei ehdi lepuuttelemaan. Vielä kun pitäisi uutta rataakin talkoilla pystyyn ja kotonakin remonttihommaa jonkin verran vielä on, niin valmistautuminen on luokkaa autoilu 🙂

Tuota uutta rataa on Haapavedellä puuhattu koko kesä vähemmän tai enemmän. Olen puolenkymmentä ratasuunnitelmaa piirtänyt ja useampaan otteeseen ollaan maastossakin käyty ratatoimikunnan kanssa pyörimässä. Yksi jo raivausluvankin saanut rataratkaisu jouduttiin hylkäämään jo aiemmin, kun kaupunki yhtäkkiä hoksasikin aloittavansa alueella pohjatyöt teollisuusalueen laajennukselle. Viime viikonloppuna päästiin kuitenkin vihdoin työn touhuun. Odotusarvo talkooporukan suhteen oli kova, olihan ilmoittautuneitakin naamakirjassa jopa kuusi. Perjantain ensimmäinen puolituntinen meni yksin samoillessa kalliota ja merkkaillessa kaadettavia puita. Jarno ja Roope liittyivät sen jälkeen seuraan ja Jukkakin tunteroisen jälkeen. Moottorisahoja laulatettiin sen minkä jaksettiin. Lauantai ei ollut sen kummempi, Jukka ja Niko M. olivat paikalle vaivautuneet. Taas laulatettiin sahoja ja kirottiin harrastajien aktiivisuutta asian suhteen. Eipähän päässyt kylmä tuleen. Vähilläkin resursseilla saatiin ihmeen paljon aikaan. Kaikilta 11 väylältä on nyt puut kaadettu. Kolmelta väylältä ne on jopa karsittu ja kuljetettu pois väylältä. Pienen pähkäilyn jälkeen tultiin siihen tulokseen että paria väylää lukuunottamatta kaikille tarvitaan koriin kalliojalka, joten näistä piti vielä tarjouspyyntöä lähettää eteenpäin. Jahka raivaukset saadaan loppuun, korit pystyyn ja alustavat rataopasteet kiinniteltyä, niin varmasti siinä syksyn ja talven heittää. Alkukeväästä olisikin tarkoitus saada keinonurmiset tiialustat ja väylä-/rataopasteet asennukseen mahdollisimman pian.

Syyskuun viikonloput onkin nyt täyteen buukattu. Onneksi frisbeekausi on kisojen osalta suurimmilta osin paketissa kuun päätyttyä, joten voi keskittyä muihinkin asioihin. Toki tuota ratahommaa pitää vielä jatkaa, mutta onhan tässä pitkä talvi aikaa 😉

Pyhännän keikka

Vaimo reissussa, tyttö mökkeilemässä mummon kans, mitäs siinä voi tehdä? Bägi selkään ja baanalle. Haapavedellä oli yu-kentällä jalkapalloilevia junnuja liian kanssa, joten Foreca auki ja ennusteita tsekkaamaan. Tuulta joka paikassa yhtä paljon, sateen todennäköisyys Ylivieskassa kaksinkertainen Pyhäntään verrattuna, joten tie vei Pyhännälle

pyhantaaPerinteisellä setillä liikenteeseen, Autionranta DGP:llä lämmittelyt. Pari lämmittelydraivia ykkösväylälle ja varsinainen heitto ihan kohtalainen, birdieputti yläpeltiin ja par korttiin. Radan lyhimmällä väylällä, eli kolmosella käpelsin sitten urakalla ja kirjasin bogien. Birdietä oli muutenkin tyrkyllä, mutta ei uponnut ennen kuin 6-väylällä, jossa avaus jo rämisi alarautaan. Vois pikkuhiljaa se holariki upota :/ Kasiväylälle vielä iisi birkku. Ysin avaus jäi hieman käteen ja MD1 painui järveen. 9m putti ketjuja hipoen ohi ja bogia korttiin. Kierros 0.

Toisella kierroksella lähdettiin hakemaan negaa. Ykkösen avaus reisille, mutta lähäri varma ja par. Kakkosen avaus ihan ok, mutta turhan kaukana, par. Kolmosen avaus hyvä, mutta 7m putti OHI!! par. Nelosen avaus puolessa välissä puuhun ja kimpos melkeen pururadalle. Jotenkin arvioin pituuden aivan päin peetä ja lähäri vajaaksi, vielä 8m putti ylärautaan ja bogi korttiin. Vitoselta par. Kutosen avaus koivuun ja väkinäinen par. Seiskalta sitten jo 6m putilla birdie. Kasin 8m putti yläpeltiin ja par. Ysillä meni varmisteluksi ja avaus jäi turhan kauas, 12m putti yläpeltiin ja par siitäki. Kierros 0.

Hieman ristiriitaiset tunnelmat oli Pyhäntä DGP:lle ajellessa, ehkä kuitenkin enemmän positiiviset, olihan tuossa saanut aikaan useita hienoja heittoja. PDGP:llä hyppäsin parkkiksella ulos ja – tuuli, ihan kunnolla. Eipä mitään PD2:lla lämmittelyheitto ja kyllä tähän heitetään 🙂 Avaus PD2:lla kämmennellä otti vielä ennen koria nostetta ja tipahti pururadalle asti, pitkähkö ylämäki putti ei uponnut joten par. Kakkosella PD2 lähti hienosti sitä ainoaa aukkoa kohti, muttei jaksanut tarpeeksi pitkälle. Aukolle kuitenkin jäätiin ja paria korttiin. Kolmoselta taas fiiliksen nostatusta MD3 pillisuorana korin alle jalkaa vasten ja birdietä korttiin. Nelosen avasin rystyannukalla TD2:lla, joka lähti hieman kippaamaan yli, odotin rolleria, mutta kippasi ”ojanreunasta” vasemmalle. Ihan ok lähäri vielä siihen, mutta 6m putti yläpeltiin, thoh, bogi. Vitosen avaus n. 30 m koivusta kimmokkeella oikealle metsään, ok lähäri ja toinenki, puttiki sisään, bogi. Kutoselta OK avaus, mutta jäi hankalaan paikkaan puskien ja parin koivun taakse. Varovainen kakkosdraivi 5m päähän puuhun. Seuraavalla jo mäen alle. Lähäri vähän korista ohi ja 7m putti ketjuista ulos, flättinä maahan josta nousi vielä ylös ja rollas 10m mäen alas. Lähäri korille ja limppu koriin. Triplabogi! Korilla pöljyillessä bongasin Joonan ykkösellä avaamassa. Pöljyilystä sisuuntuneen tahi rentoutuneena seiskan avaus hysseflippinä TD2:lla hitusen korista ohi. Väylän ollessa 116m, heiton pituus oli n. 120m, mikä kyllä taas mieltä lämmitti. Tästä luonnollisesti birdie. Kasin avaus annukkana TD2:lla kippasi turhan aikasin, osui vaijereihin, mutta painoi puskan läpi portaitten yläpäähän, jea tuuriaki välillä, par. Ysin avaus n. 20m pitkäksi, hirveästä puskasta löytyi yläreunasta yksi aukko ja siitä limppu korin alle, par. Kierros +3.

Toisella kierroksella alkoi tihkuttaa enemmän, mutta kuka nyt kesken jättäisi. Tuulikin oli yltynyt ja vaikutti juurikin ykkösellä. Taas oli paikallisia ”yleisönä”, joten PD2 kämmenellä varmasti metrin päähän korista, olipa taas hieno 🙂 birdietä tauluun. Kakkosen avaus lähti paremmin kuin edelliskierroksella, mutta ei jaksanut aukon mättäiden yli, käytännössä sama paikka kuin aiemminkin. Lähäri korille ja limppu sisään, par. Kolmosella MD3 jäi käteen ja oikealle puskaan. Siitä lähäri koivun roikkuviin oksiin ja vasemmalle rajusti vajaaksi. Toinen lähäri korille ja bogi korttiin. Nelosen hyzerflippi avaus TD2:lla onnistui täällä kertaa lähes täydellisesti, sen sijaan 7m putti oli masentava ylärauta ja par. Vitosen avaus osui mihin pitikin, 15m putti yläpeltiin, par. Kutosen avaus lähti vähän turhan vasemmalle, mutta ohitti mandon oikealta puolelta ja jäin ihan hyvään paikkaan. Kakkosdraivi mäenlaskurinteen vasemmalle puolen alareunaan, lähäri korille ja helppo par. Seiskan hyzerflippi otti liikaa tuulta, käänsi liian aikaisin ja tippui metsään. Lähäri PD:llä 4m korista ja helppo par. Kasin avaus annukkana vielä huonompi kuin edellinen, tämäkin vaijereihin ja siitä puskien LÄPI mäen päälle, taas tuuria :D, par. Ysin avaus hieman vajaaksi, 10m putti TAAS ylärautaan ja par. Kierros 0, joka myös henkilökohtainen paras ko. radalle.

Kaikkinensa jäi hyvä fiilis. Heittämisessä oli taas sitä alkuaikojen innostusta ja varsinkin nuo TD2:lla onnistuneet annukat ja hysseflipit nostatti mielialaa. Ylärautoja kolisuttelin kovaa ja se hieman ”masensi”, onneksi nuo ei ollut mitään pelastuspareja, vaan birdiputteja, joten sinällään ei paha. Kämmentä heitin todella vähän, ehkä neljä heittoa. Jalka ei vaivannut onneksi ollenkaan. Pyhännältä lähtiessä lohkesi hammas itsekseen, käytännössä jäljelle jäi vain ulkoreuna, joten maanantaina lekurille. Onneksi tuo hammas on jo pariin otteeseen aiemmin lohennut ja toklattu, joten mitään suurempia ”tunteita” se ei nostata, hermot siiton mennynnä muttei sitä viiti paljaaksikaan jättää. Huomenna sitten viikkokisat, maanantaina hammaslekuri ja siitä kohti Kalajokea. Ai niin, syyskuussa olis Jyväskylässä Finnish Amateurs, joten sinne sitten.