Ennakkotunnelmat – Finnish Amateurs

Reipas tunti vielä töissä ja sitten auton keula kohti Nivalaa, jossa todennäköisesti jotain ravintoainesta nassuun ja auto kohti Jyväskylää. Huomenna aamutuimaan ylös ja Laajavuoreen Finnish Amateursiin. Kaksi päivää, kolme kierrosta, sata heittäjää, kuusikymmentä väylää, n. yhdeksän tuntia frisbeegolfia. Jos ei siinä oteta tästä ruhosta viimeisiäkin mehuja, niin ei missään. Onneksi vastaavasta rypistyksestä löytyy viime syksyltä jo kokemusta, kun kavereiden kanssa heitettiin harju, laajavuori, peurunka ja vielä seuraavana päivänä peurunka toistamiseen.

Valmistautumisviikko on ollut hieman vaisu. Maantaina armoton väsymys ”liskojen” jäljiltä. Sama väsymys tiistaina, mutta pitihän sitä kierros käydä heittämässä (ja olipa tuolla sattumalta muutkin, kyllä, melkein kaikki). Eilen vielä Laitakallion yhdeksän väylää kävin kiertämässä ja ihan hyvät fiilikset jäi. Edelleen väsymys painoi. Putti kulki, draivitkin kohtalaisesti, lähäreissä parantamista. Luottokiekoksi valikoitui se, mitä pitikin testata, eli Discmanian S-TD2. Ko. kiekolla availin ehkä 4-5 väylää ja pari lähäriäkin heitin. Ja kiekkohan totteli mainiosta, paitsi viimeisellä väylällä. Päivä oli jo painunut mailleen ja hämärä laskeutunut. Kiekko tarttui 14-väylän avauksessa hieman käteen ja kippasi oikealle kadoten pimeyteen, prkl. Ei löytynyt limppua enään. Ruokatauolla äsken kävin Kärkkäisellä ja minimaaliseksi vähenneestä Discmania-valikoimasta löytyi kuin löytyikin yksi S-TD2, tosin kevyempänä kuin vanha. Kaveriksi lähti vielä S-MD1, kun en sitä hukattua ”backuppia” ole Pyhännältä selvinnyt noutamaan. P-P2:a oli turha edes etsiä, eipä tainnut olla millään muovilla P2:a. Tiistaina siis hajotin luotto P-P2:n ja nyt pitäis yks 175g saada jostain tilalle (onhan näitä toki pari varastossa).

Fiilis kisaa ajatellen on siis sekava. Heitto tuntuisi kulkevan ihan kohtalaisesti, mutta fyysinen kestävyys on täysi kysymysmerkki. Mitä lie flunssaa, jota yrittää, mutta periksi ei anneta. Laajavuori on varmasti fyysisesti yksi rankimpia ratoja, joten jännä nähdä miten homma toimii. Kierrokset tulevat olemaan pitkiä, 100 heittäjää 20 väylällä, tarkoittaa siis viiden heittäjän ryhmiä. Käytännössä tämä tarkoittanee, että kierrokselle saa kevyesti sen kolme tuntia varata. Sään puolesta vaikuttaisi ihan hyvälle, huomiselle hieman lupaili vettä, mutta saas nähdä. Lämmintähän tuo ei enää ole, mutta kelihän on kaikille sama.

Pyhännän keikka

Vaimo reissussa, tyttö mökkeilemässä mummon kans, mitäs siinä voi tehdä? Bägi selkään ja baanalle. Haapavedellä oli yu-kentällä jalkapalloilevia junnuja liian kanssa, joten Foreca auki ja ennusteita tsekkaamaan. Tuulta joka paikassa yhtä paljon, sateen todennäköisyys Ylivieskassa kaksinkertainen Pyhäntään verrattuna, joten tie vei Pyhännälle

pyhantaaPerinteisellä setillä liikenteeseen, Autionranta DGP:llä lämmittelyt. Pari lämmittelydraivia ykkösväylälle ja varsinainen heitto ihan kohtalainen, birdieputti yläpeltiin ja par korttiin. Radan lyhimmällä väylällä, eli kolmosella käpelsin sitten urakalla ja kirjasin bogien. Birdietä oli muutenkin tyrkyllä, mutta ei uponnut ennen kuin 6-väylällä, jossa avaus jo rämisi alarautaan. Vois pikkuhiljaa se holariki upota :/ Kasiväylälle vielä iisi birkku. Ysin avaus jäi hieman käteen ja MD1 painui järveen. 9m putti ketjuja hipoen ohi ja bogia korttiin. Kierros 0.

Toisella kierroksella lähdettiin hakemaan negaa. Ykkösen avaus reisille, mutta lähäri varma ja par. Kakkosen avaus ihan ok, mutta turhan kaukana, par. Kolmosen avaus hyvä, mutta 7m putti OHI!! par. Nelosen avaus puolessa välissä puuhun ja kimpos melkeen pururadalle. Jotenkin arvioin pituuden aivan päin peetä ja lähäri vajaaksi, vielä 8m putti ylärautaan ja bogi korttiin. Vitoselta par. Kutosen avaus koivuun ja väkinäinen par. Seiskalta sitten jo 6m putilla birdie. Kasin 8m putti yläpeltiin ja par. Ysillä meni varmisteluksi ja avaus jäi turhan kauas, 12m putti yläpeltiin ja par siitäki. Kierros 0.

Hieman ristiriitaiset tunnelmat oli Pyhäntä DGP:lle ajellessa, ehkä kuitenkin enemmän positiiviset, olihan tuossa saanut aikaan useita hienoja heittoja. PDGP:llä hyppäsin parkkiksella ulos ja – tuuli, ihan kunnolla. Eipä mitään PD2:lla lämmittelyheitto ja kyllä tähän heitetään 🙂 Avaus PD2:lla kämmennellä otti vielä ennen koria nostetta ja tipahti pururadalle asti, pitkähkö ylämäki putti ei uponnut joten par. Kakkosella PD2 lähti hienosti sitä ainoaa aukkoa kohti, muttei jaksanut tarpeeksi pitkälle. Aukolle kuitenkin jäätiin ja paria korttiin. Kolmoselta taas fiiliksen nostatusta MD3 pillisuorana korin alle jalkaa vasten ja birdietä korttiin. Nelosen avasin rystyannukalla TD2:lla, joka lähti hieman kippaamaan yli, odotin rolleria, mutta kippasi ”ojanreunasta” vasemmalle. Ihan ok lähäri vielä siihen, mutta 6m putti yläpeltiin, thoh, bogi. Vitosen avaus n. 30 m koivusta kimmokkeella oikealle metsään, ok lähäri ja toinenki, puttiki sisään, bogi. Kutoselta OK avaus, mutta jäi hankalaan paikkaan puskien ja parin koivun taakse. Varovainen kakkosdraivi 5m päähän puuhun. Seuraavalla jo mäen alle. Lähäri vähän korista ohi ja 7m putti ketjuista ulos, flättinä maahan josta nousi vielä ylös ja rollas 10m mäen alas. Lähäri korille ja limppu koriin. Triplabogi! Korilla pöljyillessä bongasin Joonan ykkösellä avaamassa. Pöljyilystä sisuuntuneen tahi rentoutuneena seiskan avaus hysseflippinä TD2:lla hitusen korista ohi. Väylän ollessa 116m, heiton pituus oli n. 120m, mikä kyllä taas mieltä lämmitti. Tästä luonnollisesti birdie. Kasin avaus annukkana TD2:lla kippasi turhan aikasin, osui vaijereihin, mutta painoi puskan läpi portaitten yläpäähän, jea tuuriaki välillä, par. Ysin avaus n. 20m pitkäksi, hirveästä puskasta löytyi yläreunasta yksi aukko ja siitä limppu korin alle, par. Kierros +3.

Toisella kierroksella alkoi tihkuttaa enemmän, mutta kuka nyt kesken jättäisi. Tuulikin oli yltynyt ja vaikutti juurikin ykkösellä. Taas oli paikallisia ”yleisönä”, joten PD2 kämmenellä varmasti metrin päähän korista, olipa taas hieno 🙂 birdietä tauluun. Kakkosen avaus lähti paremmin kuin edelliskierroksella, mutta ei jaksanut aukon mättäiden yli, käytännössä sama paikka kuin aiemminkin. Lähäri korille ja limppu sisään, par. Kolmosella MD3 jäi käteen ja oikealle puskaan. Siitä lähäri koivun roikkuviin oksiin ja vasemmalle rajusti vajaaksi. Toinen lähäri korille ja bogi korttiin. Nelosen hyzerflippi avaus TD2:lla onnistui täällä kertaa lähes täydellisesti, sen sijaan 7m putti oli masentava ylärauta ja par. Vitosen avaus osui mihin pitikin, 15m putti yläpeltiin, par. Kutosen avaus lähti vähän turhan vasemmalle, mutta ohitti mandon oikealta puolelta ja jäin ihan hyvään paikkaan. Kakkosdraivi mäenlaskurinteen vasemmalle puolen alareunaan, lähäri korille ja helppo par. Seiskan hyzerflippi otti liikaa tuulta, käänsi liian aikaisin ja tippui metsään. Lähäri PD:llä 4m korista ja helppo par. Kasin avaus annukkana vielä huonompi kuin edellinen, tämäkin vaijereihin ja siitä puskien LÄPI mäen päälle, taas tuuria :D, par. Ysin avaus hieman vajaaksi, 10m putti TAAS ylärautaan ja par. Kierros 0, joka myös henkilökohtainen paras ko. radalle.

Kaikkinensa jäi hyvä fiilis. Heittämisessä oli taas sitä alkuaikojen innostusta ja varsinkin nuo TD2:lla onnistuneet annukat ja hysseflipit nostatti mielialaa. Ylärautoja kolisuttelin kovaa ja se hieman ”masensi”, onneksi nuo ei ollut mitään pelastuspareja, vaan birdiputteja, joten sinällään ei paha. Kämmentä heitin todella vähän, ehkä neljä heittoa. Jalka ei vaivannut onneksi ollenkaan. Pyhännältä lähtiessä lohkesi hammas itsekseen, käytännössä jäljelle jäi vain ulkoreuna, joten maanantaina lekurille. Onneksi tuo hammas on jo pariin otteeseen aiemmin lohennut ja toklattu, joten mitään suurempia ”tunteita” se ei nostata, hermot siiton mennynnä muttei sitä viiti paljaaksikaan jättää. Huomenna sitten viikkokisat, maanantaina hammaslekuri ja siitä kohti Kalajokea. Ai niin, syyskuussa olis Jyväskylässä Finnish Amateurs, joten sinne sitten.

Nivalandia ja viikkokisat

Lauantaina käytiin äijäköörillä kartoittamassa Haapavedellä uuden radan paikkaa. Ihan hyvälle vaikuttaa 3 kpl Par4-väyliäkin olis tulossa ja väyläkeskimitta 103m paikkeilla. Työtä toki riittää vielä, mutta onhan tässä pari kuukautta aikaa (alustavasti aikataulutettu elokuun loppuun). Parin tunnin metsäreissun jälkeen käytiin Haapaveden rata kiertämässä kertaalleen ja perusvarmalla heittämisellä otin lopputuloksen -2.

Sunnuntaikin meni hieman yllättäen fribaillessa. Aamusta Ylivieskaan löytökiekot hakemaan (ja shoppailemaan). Ilokseni viime kierroksella hukkunut DD2:nkin oli löytynyt, joten neljän oman ja yhden seurakaverin kiekon kanssa pääsi karhujen klubitalolta poistumaan. Vaimon ja tyttären kans sitten kulutettin 1,5 tuntia aikaa frisbeetä heittämällä ja leikkipuistuissa oleskellen. Tässä yhteydessä kuulin, että Nivalaan oli rata saatu rakenneltua, joten sitä kautta kotiin.

Nivalasta löytyi yhdeksän väylää Amexpo3:a. Heittopaikat ja mandotkin merkattu, joten ihan heittokunnossa oli rata. Eikä nyt mikään pöllömpi rata ollutkaan, vaikka muutama vaaranpaikka löytyikin. Kutosella onnistuin pistämään L-malliseen vesistönylitysväylään nätin hyssepommin koritolppaan, taas oli holari lähellä (kai se sitte joskus osuu). Varmasti Nivalassa käydessä tulee tuota kierrettyä. Illan päälle väsäsin suuntaa antavan ratakartan, joka löytyy fribafoorumin linkistä

Nivalasta sitten painettiin vielä vauhdilla Haapavedelle viikkokisoihin. Osallistujamäärä tiedettiin vaisuksi, mutta saatiin sentäs viisi ukkoa paikalle. Ensimmäinen kierros oli suht varmaan tekemistä ja lopputulema -2. Toisella kierroksella alkoi jo väsymys helteenkin takia painaa ja tulos lipsahti +4:ään. Lopputulos +2 oli kuitenkin 10 heittoa seuraavaa parempia, myös tasoituskisassa, joten tyytyväinen täytyy olla.

Heittäminen on ollut viime aikoina suhteellisen ”helppoa”, jos niin voi sanoa. Eilinen toinen kierros oli hieman kankea, mutta kyllä siihenkin lopussa tahti löytyi. Toivottavasti vähintään sama varmuus jatkuu Kärkkäinen Openiin asti.

Maniaa, Discmaniaa!

Huhhuh, eipäs olekaan vähään aikaan kokenut sitä riemua, että kiekko tekee juuri sitä mitä haluaa sen tekevän. Innovastore pukkasi markkinoille European Open fundraiserinä Glow C-line MD3:n, joten hetihän se piti tilata. Samaan satsiin lähti flätti C-line MD2. Fyysisesti nuo kiekot on hyvin lähellä toisiaan ja voisivat aivan hyvin olla sama kiekko hieman eri runina, erot on todella minimaaliset. Mitä heittämiseen tulee, molemmat ovat aivan uskomattomia ja tekevät juuri sen mitä tuollaiselta kiekolta odottaakin. Tässä kun on kahlannut kevään aikana läpi satsin: Roc, Fugitive, Pursi ja M3, niin kyllä ne häpeää armotta näitten lättyjen rinnalla. Jos Buzzzia joskus olisin enempikin heittänyt, niin melkein rohkenisin siihen tätä verrata. Toivoa vain sopii että molempia tulee näittenkin rajoitettujen satsien jälkeen markkinoille.

Se kiekoista. Heittäminen soutaa tällä hetkellä tasaisen epätasaisena. Välillä tulee heitettyä Haapaveden rataa jopa +6 ja seuraavalla kierroksella jo -2. Ehkä pitäis lämmitelläkin välillä. Em. tuloksen onnistuin takomaan viikkokisassa sunnuntaina. Ensimmäinen kierros +6 ja jaettu neljäs sija. Toisella kierroksella rökitin seuraavaksi parhaankin viidellä heitolla -2 tuloksella ja onnistuin nousemaan kisassa jaetulle toiselle sijalle.

Eilen oli sitten kiertäminen aika tuskaa, vaikka ensimmäinen kiessi menikin nollille. Tuntui niinku kiekot ois imeytyny käteen, eikä millään irti. Räikeitä virheitä avauksissa ja vinhoja pelastuksia lähäreissä :). Tänään olikin toinen ääni kellossa. Hieman kipeytyneellä kädellä lähdin heittämään rennon kierroksen ja pelasin jos nyt ei seiftiä, niin vähän järkevämpää peliä. Avaukset oli käden takia varovaisia ja niissä onnistuinkin jonkin verran virheilemään. Pisimmät (>10m) putit kilahteli ylä- ja alarautoihin, mutta varmaa paria ropisi. Vitosen ja kasin onnistuin pirkottamaan, joten -2 tauluun ”lämmittelykierrokselta”. Uusiin limppuihin nimet ja (itsensä)voittajana kotiin.

Midaria testiin

Ontario Rocin petettyä lämpimillä keleillä, meni midaririntamalla hieman pakka sekaisin. Testissä tällä hetkellä on Dynamic Discsin Fugitive ja Westsiden Pursi. Lisäksi tilaukseen meni Prodigyn M3. Toistaiseksi Pursi on ollu aika vahvoilla. Lisäksi odottelen vielä Discmanian MD3:sta, sen ainakin huhuttujen lentoarvojen mukaan pitäisi sopia tuohon tehtävään.

Muutama kierros on Haapavedellä tullut kierrettyä ja eilen jo alkoi tuntumaan kesäiselle, kun lunta on enää nimeksi. Joskin osa tiipaikoista on jäisiä ja liukkaita, joten varovaisuutta pitää edelleen olla. Draivien pituudet näyttäisivät parantuneen talven aikana 15-20m ja tarkkuuskin on parempi. Kielineekö tämä sitten tekniikan parantumisesta, luultavasti. Tällä hetkellä pystyy 90-100 metrin draivia heittämään melko ”kivutta”.

Haapavedellä (9 väylää) kierrostulos normaalitasolla pyörii tällä hetkellä nollan ympärillä, joten senkään puolesta ei pahalle näytä. Kyllä tuo jo antaa uskoa kisahommiinkin. Suunnitellut ja vahvistetut kisaosallistumiset muuten löytyy tuolta kisakalenterista. Perämeri Openissa päädyin kisakoneen bugituksen vuoksi jonotuslistalle sijalle 2. Joskin kisan osallistujamäärää kasvatettiin, joten mukana ollaan, SM-karsinta ja kaikkea. Eihän näillä tuloksilla vielä maita mullisteta, mutta jos nyt ei ihan viimeiseksi jäis 🙂